Mitä ihmettä tunteilleni tapahtui?
Olin viisi vuotta yhdessä suomalaisen miehen kanssa.
Ei asuttu yhdessä, koska hän ei saanut juomista hallintaan. Oli myös vaikea ilmasemaan tunteitaan. eli en kertaakaan kuullut, että hän rakastaisi minua. no ero tuli.
luulin, että mun kaikki tunteet kuoli sit samalla. koin, että en enää koskaan tulisi kokemaan semmosta sydämen paloa, kaipuuta, ihastusta.
No kuinka kävi. en etsinyt mitään mutta päätin että otan vastaan mitä tulee.
Nyt olen parina kertana lähipubossa käynyt muutamalla ja siellä olen kohdannut erään miehen kaksi kertaa.
Pelottava tunne, koska ikään kuin sydämen ympärillä ollut kova kuori vain suli ois hänen läsnäollessa.
Ei olla pussailua pidemmälle menty. koska huomaan, että pelkään. pelkään mitä tapahtuu, jos annan tämän tunteen viedä mennessään. mutta jos en sitä tee, niin varmasti jää kokematta jotain ihanaa...
nytkin jo ikävöin häntä. hehhee ja ajalla ikää 50v 😆
Kommentit (6)
Enpä tiedä, onko se lähipubista löytynyt farkkutakkipultsari juomisen suhteen sen kummempi.
Siis olet jossain viinanhuuruisessa lähiöpubissa tavannut jonkun juopon ja nyt olet ihastunut kun joku humaltunut on huomioinut sinut? Niinkö? Vai luuletko että tämä on vuosisadan rakkaustarina?
Really?
Voi myös olla että se farkkutakkipultsari ei koskaan pussailua pitemmälle pysty menemäänkään jos on kovin marinoitunut.
Minä en sun tunteille naura. Mutta kyllä minua kiinnostaa aina kun ihastun - mitä tuntee ihastukseni kohde minua kohtaan.
Ei se oo mikään pultsari. Parilla käy,muttei juo itseään känniin.
Vuosia alkoholistin kanssa olleena, osaan kyllä erottaa :)
Ap
Voisinpa saada takaisin noi sekuntit kun luin tän tylsän viestin. En tiedä mitään epäkiinnostavampaa kuin jonkun ihastuminen, ihan kuin se olisi jotenkin uniikkia, ennenkokematonta ja plaaplaaplaa.