Lue keskustelun säännöt.
Toivottomuus parisuhteessa, teemme toisistamme huonompia ihmisiä
27.10.2023 |
Pidättekö tätä syynä erota? Olemme kohta 40-vuotiaita, yhdessä parikymppisestä asti lapset vielä pieniä. Ei mitään isoja ongelmia ja tulemme hyvin toimeen.
Kaikki tuntuu vaan raskaalta ja vaikealta yhdessä. Annan muutaman esimerkin. Emme ole naimisissa, koska pitäisi järjestää häät, joka on ärsyttävää, kallista ja vaikeaa tai käydä maistraatissa, jolloin vanhempamme suuttuvat. Olemme kuitenkin keski-ikäisiä. Kodin siistinä pitäminen yhdessä on jotenkin raskasta ja vaikeaa, mutta kun toinen on vaikka työmatkalla, kotona on siistiä riippumatta siitä, kumpi on poissa. Lasten kanssa vaikka huvipuistoon lähteminen on yhdessä tosi rasittavaa, eikä kumpaakaan huvittaisi, mutta kummallekin erikseen aktiviteetit lasten kanssa ovat oikein mieluisia. Kyseessä ei siis ole, että kumpikaan olisi mitenkään vapaamatkustajana, mutta kaikki tuntuu paljon helpommalta ilman sitä toista. Olen sitä mieltä, että ongelma on meissä molemmissa.
Kaikesta huolimatta pidän puolisoni seurasta ja pidän häntä hyvänä vanhempana. Oletteko olleet suhteessa, jossa ei oikein saa mitään tehtyä, ja tuntuu, että toinen jarruttaa kaikkea? Mitä suhteelle kävi?
Kommentit (25)
Älkää nyt ainakaan vanhempienne mielen mukaan eläkö omaa elämäänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastatko kumppaniasi? Intohimoa jäljellä?
Muutoin kuulostaa aika laimealta suhteelta ja eroaisin heti.
Kuulostaa nyt vähän siltä, ettet halua enää olla miehesi kanssa ja keksit (teko)syitä erota. Olette olleet nuoresta asti yhdessä ja haluat kokeilla muita miehiä. Ei se ruoho ole sen vihreämpää aidan toisella puolella.
Vierailija wrote:
Kuulostaa nyt vähän siltä, ettet halua enää olla miehesi kanssa ja keksit (teko)syitä erota. Olette olleet nuoresta asti yhdessä ja haluat kokeilla muita miehiä. Ei se ruoho ole sen vihreämpää aidan toisella puolella.
Tuossa tilanteessa taitaa olla. Eihän tuollaisessa suhteessa ole edes intohimoa jäljellä.. Surullista.
Erosin itse samaisista syistä. Exän kanssa oli ”ihan hyvä olla”. Arki oli tuttua kuten kaikki muukin, mutta ei meillä ollut jäljellä mitään. Toki rakkautta, mutta tunteet olivat muuttuneet. Olimme kuin kämppiksiä, erolla että se kämppiksen naama ärsytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä miestä katsomaan kalenterista sopiva ajankohta sullekin passaavalle välille jolloin istutte rauhassa alas ja alatte viikottain pitämään parituokioita. Noi pakat on osittain tehty yhteistyössä kokeneen parisuhdeterapeutin kanssa. Näihin hetkiin pitää kummankin sitoutua.
https://www.amazon.com/Intimacy-Deck-BestSelf-Conversation-Vulnerabilit…
https://www.amazon.com/Life-Sutra-Couples-Reconnect-Communication/dp/B0…
https://www.amazon.com/Couple-Connect-Game-Conversation-Psychologist/dp…
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kuulostaa nyt vähän siltä, ettet halua enää olla miehesi kanssa ja keksit (teko)syitä erota. Olette olleet nuoresta asti yhdessä ja haluat kokeilla muita miehiä. Ei se ruoho ole sen vihreämpää aidan toisella puolella.
Tuossa tilanteessa taitaa olla. Eihän tuollaisessa suhteessa ole edes intohimoa jäljellä.. Surullista.
Eihän sitä ole, jos ei ole mitään halua/yritystä pitää sitä yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuiko nyt miehestä vai naisesta?
Viihdyt kuitenkin miehesi seurassa. Lapset ovat pieniä.
En eroaisi tuossa tilanteessa. Jokaisessa parisuhteessa on huonoja jaksoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroaisin nyt enkä vasta kymmenien vuosien päästä. Ei tuo mihinkään muutu, pahenee ajan kanssa.
Vierailija wrote:
Rakastatko kumppaniasi? Intohimoa jäljellä?
Muutoin kuulostaa aika laimealta suhteelta ja eroaisin heti.
Hyvin harvoilla pareilla on intohimoa kymmenien vuosien liitossa. Normaalia. Silti rakkautta on ja se on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kysyisin, onko intohimoa. Meillä ei ole lapsia, mutta tuo siivousjuttu kuulostaa tutulta. Meillä on myös taipumus ruokkia välillä toistemme huonoja puolia (neuroottisuus, perfektionismi), kun teemme jotain yhdessä. Yksin sen asian vaan hoitaa, yhdessä siitä tulee ongelma, josta väännetään.
Ollaan kehitytty tässä. On niin kova tahto olla yhdessä, että ollaan ihan opeteltu puhaltamaan yhteen hiileen. Joskus se tulee ihan luonnostaan, mutta joskus pitää hillitä itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Rakastatko kumppaniasi? Intohimoa jäljellä?
Muutoin kuulostaa aika laimealta suhteelta ja eroaisin heti.
Hyvin harvoilla pareilla on intohimoa kymmenien vuosien liitossa. Normaalia. Silti rakkautta on ja se on tärkeää.
Jokaisella tuntemallani avioparilla on. Jopa vanhemmillani, jotka ovat olleet 50v yhdessä.
Surullista olla ihmisen kanssa, jota kohtaan ei tunne intohimoa. Itse en ainakaan kestäisi ja samaisesta syystä erosin aikoinaan. Hyvä niin, sillä löysin upean miehen joka on täydellinen minulle.
Toki jokainen tehköön omat valinnat elämässä, vaikka ne surkeita olisikin.
Miten olette hoitaneet parisuhdettanne? Ette varmaan mitenkään ja olet jo päättänyt, että haluat elää sinkkuelämää. Toivottavasti ei käy silleen, että lopulta eron jälkeen huomaat, että se tylsä perhe-elämä olikin ihan jees. Ei olisi ensimmäinen kerta.
Tuo on ihan yhtä hyvä tai yhtä huono syy erota kuin mikä tahansa muukin syy. Suhteessa oleminen kun nääs perustuu vapaaehtoisuuteen. Suhde ei ole vankila, siitä on mahdollisuus kävellä pois kun siltä tuntuu, tosin sen poiskävelyn mahdolliset seuraukset kannattaa miettiä etukäteen.
Muutoinhan tuo kuvionne on niin tyypillinen kuin olla ja voi.
Hyvin nuoresta asti yhdessä, lapset tehty, talo rakennettu, kultainennoutaja ja käytännöllinen citymaasturi on.
Kumppanin naama on alkanut ärsyttää, samoin kuin ärsyttää kaikki se mitä puoliso sanoo, tekee, ajattelee, ei sano, ei tee, ei ajattele.
Jos joutuu valitsemaan pitääkö ärhäkän kausiflunssan vai haluaako seksiä kumppanin kanssa, valinta on vuorenvarmasti kausiflunssa. Kuumaa juotavaa ja C- vitamiinia, kyllä sen kestää...
Jos tämä AP:tä yhtään lohduttaa, niin ikäisistänne ainakin 80% painiskelee juuri samojen ajatusten kanssa. Osa vain hiljaisesti sopeutuu tilanteeseen, ja elävät kämppäkavereina.
Tässä taas ollaan rikkomassa pienten lasten perhe oman itsekkyyden takia.
Olen ollut tuollaisessa suhteessa. Lopulta, mietittyäni asiaa pari vuotta, päätin erota. Mies ei olisi halunnut.
Asiat on helpottunut. En ole enää hermostunut ja äkäinen. Alkuun oli toki vaikeaa kun oli vielä tunteita ja ikäväkin vaivasi. Mutta vuoden päästä erosta en voinut edes kuvitella häntä vierelläni.
Saan asiat hoidettua ajallaan, asiat on järjestyksessä, koti on aina siisti, eikä sen siivoaminen tunnu raskaalta. Nautin nykyään reissaamisestakin. Painolasti on poissa harteilta.
Emme sopineet yhteen. Kysymysmerkkinä vielä, sovinko kenenkään kanssa? En ole vielä kokeillut ja saa nähdä uskallanko enää. Välttämättä en kuitenkaan koskaan enää muuta yhteen, vaikka suhteessa olisinkin.
Vierailija wrote:
Tässä taas ollaan rikkomassa pienten lasten perhe oman itsekkyyden takia.
Itsekkyyden 🤣 On itsekästä jäädä tuollaiseen suhteeseen.
Ehkä kannattaisi jakaa tehtävät kummallekin itsenäisesti suoritettavaksi, jos osaamista on kummallakin.
Jotenkin kai häiritsette (toivottavasti ei ole kyse kiusaamisesta, provosoinnista tai muusta vastaavasta) toisianne töissänne.
Tuo yhdessäolo parikymppisistä lähtien on minusta se pääpointti, ette oikein kumpikaan ole itsenäistyneet. Pitkissä, nuorena alkaneissa suhteissa kehittyy mitä kummallisimpia tapoja, kun alunperinkään ei osata joitakin hommia, vaan sähelletään hieman sinne päin. Siinä mielessä olisi hyvä, jos kodin- ja lastenhoitoon olisi jopa koulutusta ennen yhteenmenoa.
Mitä selkeämmin sovitte työalueet, sitä parempi. Joskus jopa niin, että toinen hoitaa suuremmankin työn toisen poissaollessa ja sitten päinvastoin. Edellyttää tietysti tasapuolisuutta ja yhteishenkeä. Tunnette toisenne varmaan jo riittävän hyvin, mitä toiselta voi odottaa, ettei yllätyksiäkään pitäisi päästä syntymään. Apuna voitte käyttää vaikka Hommat ja puuhat ( tai minkä nimen nyt keksittekin) -vihkoa, johon kirjataan pääkohdat ja kummankin toiveet. Siitä ne on helppo tarkastaa,eikä tarvitse muistella, miten se nyt sovittinkaan.