Lue keskustelun säännöt.
Toivottomuus parisuhteessa, teemme toisistamme huonompia ihmisiä
27.10.2023 |
Pidättekö tätä syynä erota? Olemme kohta 40-vuotiaita, yhdessä parikymppisestä asti lapset vielä pieniä. Ei mitään isoja ongelmia ja tulemme hyvin toimeen.
Kaikki tuntuu vaan raskaalta ja vaikealta yhdessä. Annan muutaman esimerkin. Emme ole naimisissa, koska pitäisi järjestää häät, joka on ärsyttävää, kallista ja vaikeaa tai käydä maistraatissa, jolloin vanhempamme suuttuvat. Olemme kuitenkin keski-ikäisiä. Kodin siistinä pitäminen yhdessä on jotenkin raskasta ja vaikeaa, mutta kun toinen on vaikka työmatkalla, kotona on siistiä riippumatta siitä, kumpi on poissa. Lasten kanssa vaikka huvipuistoon lähteminen on yhdessä tosi rasittavaa, eikä kumpaakaan huvittaisi, mutta kummallekin erikseen aktiviteetit lasten kanssa ovat oikein mieluisia. Kyseessä ei siis ole, että kumpikaan olisi mitenkään vapaamatkustajana, mutta kaikki tuntuu paljon helpommalta ilman sitä toista. Olen sitä mieltä, että ongelma on meissä molemmissa.
Kaikesta huolimatta pidän puolisoni seurasta ja pidän häntä hyvänä vanhempana. Oletteko olleet suhteessa, jossa ei oikein saa mitään tehtyä, ja tuntuu, että toinen jarruttaa kaikkea? Mitä suhteelle kävi?
Kommentit (25)
Miksi av:lla eka ratkaisu kaikkeen on heti ero? Onko tätäkään ongelmaa yritetty ratkaista? Mitä teette esim. lasten mentyä nukkumaan?
Mulla oli lasten hankkimisen jälkeen jonkinlainen kriisi. Mies ärsytti mua suunnattomasti ja inhosin hänen kosketusta ja kaikkea mitä hän sanoi ja teki. Lopulta päätin antaa suhteelle vielä mahdollisuuden, kun mies kuitenkin oli kunnollinen. Lasten päiväuniaikaan ja iltaisin hakeuduin hänen kainaloon yms sen sijaan että kaivan puhelimen esille ja hautaudun sohvalle sen kanssa. Sieltä se intohimo lopulta löytyi uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho, ketjuni on hengissä!
Eroa ehdotetaan melko hanakasti, vaikka perheessä on pieniä lapsia. Eroperheen lapsena en halua luovuttaa liian helpolla.
Intohimon puutteesta ei ole kyse, makkarissa menee oikein hyvin. Mitään muuta yhteistä aikaa meillä ei ole ollut pitkään aikaan. Molemmilla on vaativat työt, tämä ei tarkoita samaa kuin isot tulot. En ole erityisesti kaivannut uutta kumppania, eikä se parisuhteen tutustumisvaihe kiinnosta. Tuntuu vaan jotenkin siltä, että yksin kaikki asiat hoituvat helpommin. Huomaan haaveilevani ihan omasta kodista, jossa saan elää kuten haluan. Jos eroaisin, haluaisin siis elää yksin.
Ap
Ihmettelen itsekin tätä palstalaisten vimmaa erota. Eikö nuoruudessa, ennen lapsia, sitten ehditty kokea jo useita suhteita? Miksi lasten pitää kestää aikuisen ihmisen tempoilua tässä asiassa? Muuttaa kahden kodin väliä siksi että aikuisia vähän kyllästyttää? Minun mielestäni nykyaikuiset ovat tässä asiassa uskomattoman itsekkäitä. Vanhemman seksielämätilanteen ei todellakaan kuulu määritellä lasten kotijärjestelyä. Tsemppiä AP:lle ratkaisujen etsimiseen. Ensimmäisenä lähtisin etsimään itsenäisyyden tunnetta juuri erilaisilla vastuunjakosysteemeillä. Ei kaikkea tarvitse tehdä yhdessä, päähän siinä hajoaa.
Oikeastiko pienten lasten vanhemmat eroavat, jos on vähän tylsää?
Kun perheessä ei ole väkivaltaa tai päihdeongelmaa, niin se on silkkaa itsekkyyttä erota. Ero olisi pitänyt hoitaa ennen lasten hankkimista.