Miksi minulla menee paremmin kun olen yksin?

Vaikka on maailman mukavin ihminen niin silti alan jotenkin kärsimään ollessani hänen kanssaan tiiviisti tekemisissä ja kaiken maailman kompleksia alkaa tulemaan pintaan. Ikäänkuin automaattisesti alan vertailemaan kaikkea elämässäni häneen ja se ankeuttaa pikkuhiljaa. Olenko sitten vain joku erakko.