Lasivitriinistä tuli mieleen, mitä megahienoa on omassa sisustuksessanne?

Mutta aikoinaan asuttiin Etelä-Afrikassa mieheni työn vuoksi. Sieltä hankittin jonkin verran kalusteita, joista yksi on mun mielstä yhä edelleen ihana. Se on sellanen olkkarin pöytä, jossa marmoria ja puuta sekaisin. Joo tiedän, että kuulostaa ehkä oudolta mut se on minusta hieno!

Oli muistaakseni sellasesta liikkeestä, kun Brezzu tms. Siellä oli aikas hienoja sisutusliikeeitä ja jos olisi ollut massia enemmän, niin varmaan olisi enemmänkin hankittu. Rahti on vaan aikas kallista siihen ostohinnan lisäksi...

erityisesti mistään tai tiedä pitäisikö kenenkään kadehtia (tai arvostella), mutta itseä miellyttävät antiikkitavarat, tietyt taide-esineet ja taulu, matot jne. uniikkitavarat ovat hienoja. Keittiöt, kylppärit ym. sisustusratkaisut ovat yleensä vaihtuneet kodin (rakennuksen) tyylin mukaisesti. Pääasia omasta mielestäni viihtyvyyden kannalta on harmoninen kokonaisuus ja avaruus.

ole mitäään hienoa tai kadehdittavaa, mutta lapsuuden kodissani on vaikka mitä hienoa, vanha sukutalo. Hienoin taitaa olla 1800-luvun puolelta oleva piano. Soi vieläkin hyvin, mutta ei kovin heleästi kun vertaa nyky pianoihin.

minulla on lasivitriinissä 1800-luvun kirjoja :D



minulla on myös pari maasta kaivettua muinaismuistoa, joiden todennäköisesti kuuluisi olla museossa.

mutta silläpä ei olekaan väliä, koska itse tykkään niistä ihan simona. Meillä on paljon vanhoja huonekaluja ja muita tavaroita, joista suurin osa on kulkenut suvussa ja ne kantavat monia muistoja rakkaista ihmisistä. Talo on itse suunniteltu ja siitä olen erityisen ylpeä: lopputulos on sekä kodikas että toimiva. Rakastan myös lasisia parioviamme että olohuoneen tapettia.

mutta minä rakastan meidän Muuramen lipastoa. Ajaton, käytännöllinen, kaunis.

on paljon oikeaa taidetta, veistoksia, maalauksia ja grafiikkaa, myös grafiikat enimmäkseen uniikkeja eikä sarjoista. Näitä löytyy runsaasti. En nyt tiedä haluaako muut niitä, monille tuntuu ne ikean sisustustaulut kelpaavan oikein hyvin, mutta itse tykkään enemmän näistä kuin matkamuistorihkamasta ja kaikenlaisesta pikkurihkamasta.

on paljon oikeaa taidetta, veistoksia, maalauksia ja grafiikkaa, myös grafiikat enimmäkseen uniikkeja eikä sarjoista. Näitä löytyy runsaasti. En nyt tiedä haluaako muut niitä, monille tuntuu ne ikean sisustustaulut kelpaavan oikein hyvin, mutta itse tykkään enemmän näistä kuin matkamuistorihkamasta ja kaikenlaisesta pikkurihkamasta.

niin ja kakkosen muuramen lipasto kelpaisi kolmoselle, muuramen kalusteet nyt on laadukkaita ja hyviä säilytyskalusteita.

erään kuuluisan maalarin ideaa noudatellen, ei varmaankaan löydy muilta :)

Osa on vitriineissä, osa kirjahyllyissä, mutta riittää niitä myös lipastojen päälle, laatikoihin ja jopa lattiallr pinoihin.

Ihmettelen kyllä vähäistä vastausten määrää ottaen huomioon kuinka monta besserwisseriä palstalla on kertomassa millaista tavaraa ei missään nimessä saisi olla. Vähän vaikuttaa siltä, että harva näistä tuomitsijoista on valmis avaamaan omia sisustusvalintojaan muiden arvosteltavaksi.



ap

ihanaa on värimaailmat, vanhat kokopuiset sekä 50-luvun vaneriset huonekalut, hienot matot, joita olen haalinut kirpparilta ja saanut (meillä on villanukka- ja räsymattoja), iso Lundia täynnä kirjoja, se, että melkein koko sisustus on käytettyä tavaraa.

mitä muilla ei ole.



Isoisäni sivustavedettävä vanha sänky on aika hieno ja hyvinsäilynyt. Isoisä on syntynyt 1800-luvulla - ettei ole ihan mikäään kuuskybänen fafa...



Kenelläkään tuttavaperheellämme ei ole designsohvaa... Eikä 15 000 euron arvosta Boknäs-kalusteita. Tiedoksi, että nämä kalusteet on ostettu kestämään isältä tyttärelle ja äidiltä pojalle.



Miehen siskon maalaamia tauluja on kolme - samoin miehen äidin taidetta. Ovat upeita, eikä niitä ole kenelläkään muulla. Niistä olemme ylpeitä.



Muuta kamaahan saa rahalla... Paitsi ei isoisän sivustavedettävää ( :

erityisesti pidän talon mukana meille siirtyneistä lampuista, varsinkin olohuoneen vanhasta, sähköistetystä öljylampusta. Ja mummin ja isoisän häälahja-ryijystä, ja toisesta samoilta ihmisiltä peritystä ryijystä vuodelta -55.