Lue keskustelun säännöt.
Perhe ei hyväksy autismi diagnoosia
24.10.2023 |
Olen aikuinen nainen ja sain vastikään autismin diagnoosin.
Minulle diagnoosi oli helpotus ja sain vastauksia moniin koko ikäni askarruttaviin kysymyksiin.
Perheelleni tämä oli sitten päinvastainen reaktio ja he nauroivat minulle päin naamaa ja esittivät hyvin vahvasti, että diagnoosi on väärä. Heidän mielestään tämä ei voi olla totta koska minulla ei ole koskaan ollut oppimisvaikeuksia ja en vaan ole kuin muut autistit. Totesivat myös että kyllähän jokaisella alkaa löytyä ongelmia kun niitä alkaa kaivamaan. Myös asiantuntijat eivät olleet päteviä työssään.
He eivät suostuneet kuulemaan minua, eivät kyselleet mitään ja halusivat lopettaa keskustelun hyvin lyhyeen. Nyt heistä ei kuulu mitään, aivan kuin olisin loukannut jotain.
Onko kellään muilla vastaavia kokemuksia? Meillä näyttää siltä että kaikki tunteet pitää peittää ja on ok aliarvioida toisten kokemuksia.
Kommentit (51)
Itse en ole viitsinyt edes kertoa. Vanhempieni käsitys autismista on joko täysin puhumaton henkilö tai juna-aikatauluista kiinnostunut poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun perhe ei koskaan hyväksynyt mun masennusdiagnoosia. Kävin vuosia terapiassa. Ottavat kai nämä dg:t henkilökohtaisena loukkauksena. Mun tapauksessa vika tosiaan oli perheessä ja kaltoin kohtelussa, että ihan syystä kielsivät aiheuttamansa ongelmat.
Meillä päinvastoin. En saanut autismidiagnoosia vaikken valinnut aikuisena heidän seuraansa. Siksi asiantuntijat ovat nyt epäpäteviä työssään.
Vierailija wrote:
Keneltä tämän autismidiagnoosin sait?
Ammattilaiselta, testin teki kaksi psykologia ja molemmat puolsivat diagnoosia
Vierailija wrote:
Itse en ole viitsinyt edes kertoa. Vanhempieni käsitys autismista on joko täysin puhumaton henkilö tai juna-aikatauluista kiinnostunut poika.
Olisinpa itsekin tajunnut tehdä näin. Tämä on heidänkin käsityksensä ja sellainen joka saa jatkuvia meltdowneja
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein kun ensimmäisen kerran kuullaan jotain asia kielletään. Se on ihmisten psykologinen reaktio.
Todennäköisesti he ovat myös sellaista ikäluokkaa joiden tieto autismista, erityisesti tyttöjen autismista (jonka lääketiedekkin on tunnistanut melko vasta) on hyvin heikkoa, eli helpommalla pääset kun et edes odota heidän ymmärtävän.
Tärkeintä on itsetuntemus ja onneksi olet nyt saanut vastauksen moneen eri asiaan.
Vierailija wrote:
Mun perhe ei koskaan hyväksynyt mun masennusdiagnoosia. Kävin vuosia terapiassa. Ottavat kai nämä dg:t henkilökohtaisena loukkauksena. Mun tapauksessa vika tosiaan oli perheessä ja kaltoin kohtelussa, että ihan syystä kielsivät aiheuttamansa ongelmat.
Ymmärrän sinua täysin tässä. Itselläni autismin lisäksi mielenterveysongelmat ja näitä on mahdoton hyväksyä. Onkohan kyseessä epäonnistumisen tunne vanhempana ja kokevat sen loukkauksena? Täysin kykenemättömiä kohtaamaan ongelmia ja kaikki epäasiallinen käytös pitäisi vain hyväksyä
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on perinnöllistä, joten sun jommalla kummalla vanhemmistakin on se. Halu kieltää. Olen pahoillani puolestasi ja hyvä kuitenkin, että sua helpottaa.
En oikein ymmärrä miksi nykyään kaikki vähänkään valtavirrasta poikkeava luonteenpiirre pitää diagnosoida? Siksi kun se helpottaa ymmärtämään teitä itseänne? Samaan lopputulemaan olisitte päässeet kun alunperin olisitte hyväksyneet itsenne sellaisena kuin olette. Ei ole hyvä asia, että nykyään kaikki pitää diagnosoida ja medikalisoida. Jopa erilaiset tunteet, esim ahdistus-tunne ei ole mukamas normaali tunne mutta ilo on. Kyse on itsenne ja tunteidenne hyväksymisestä. Sellaisena kuin ne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Sehän on perinnöllistä, joten sun jommalla kummalla vanhemmistakin on se. Halu kieltää. Olen pahoillani puolestasi ja hyvä kuitenkin, että sua helpottaa.
Ei ole.
Vierailija wrote:
En oikein ymmärrä miksi nykyään kaikki vähänkään valtavirrasta poikkeava luonteenpiirre pitää diagnosoida? Siksi kun se helpottaa ymmärtämään teitä itseänne? Samaan lopputulemaan olisitte päässeet kun alunperin olisitte hyväksyneet itsenne sellaisena kuin olette. Ei ole hyvä asia, että nykyään kaikki pitää diagnosoida ja medikalisoida. Jopa erilaiset tunteet, esim ahdistus-tunne ei ole mukamas normaali tunne mutta ilo on. Kyse on itsenne ja tunteidenne hyväksymisestä. Sellaisena kuin ne on.
Asiantuntijoiden virallisia diagnooseja tarvitaan mahdollisen kuntoutuksen ja tukipalveluiden mahdollistamiseksi. Autismi voi diagnosoimattomana rajoittaa elämää pahasti, tosin ei kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Tärkeintä on itsetuntemus ja onneksi olet nyt saanut vastauksen moneen eri asiaan.
Kiitos. Itselleni diagnoosi oli todella merkittävä ja tärkeä, auttaa hyväksymään omat piirteet ja heikkoudet ja menemään elämässä eteenpäin. Ja kyllä, se käsitys autismista on todella vanhentunut heillä ja en itsekkään olisi 5v sitten uskonut itselleni autismia.
Koen silti miten tärkeää olisi jos oma perhe kerrankin sanoisi ymmärtävänsä tai edes olisi kiinnostunut kuulemaan. Nauru oli pahin, heti pois suljettiin uskottavuus minusta. Eikä ollut ensimmäinen kerta.
AP
Joo rupee tää olee vähän huvittavaa kun _kaikki_ "poikkeudet" pitää mukamas diagnisoida ja sitten vielä että joka hlvetin ihmisellä on mukamas jonkinlainen diagsooni ja kaikkee muuta liipa laapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Sehän on perinnöllistä, joten sun jommalla kummalla vanhemmistakin on se. Halu kieltää. Olen pahoillani puolestasi ja hyvä kuitenkin, että sua helpottaa.
Kiitos :)
AP
Miksi se ’diagnoosi’ pitää julistaa kaikille? Jos sun perhe ei koe, että mitään ongelmaa omisi ikinä sun kanssa ollut, niin miksi yrittääkään hämmentää sitä!?
Minusta vaikuttaa siltä, että nykyään tehdään paljon virheellisiä autismidiagnooseja. Ihan tavallisia ihmisiä diagnosoidaan jostain syystä.
Perimällä on keskeinen vaikutus autismin syntyyn ja viimeisten arvioiden mukaan autismikirjon periytyvyys on 64–91 % (Leppä ym. 2020). Autismikirjoa saattaakin esiintyä useilla ihmisillä samassa suvussa perimän suuren vaikutuksen vuoksi, mutta autismikirjon esiintymiseen vaikuttavat myös sikiön aikaiset tapahtumat.
Joku kysyi, miksi diagnoosi pitäisi tehdä. No tietysti mm. siksi että oppii paremmin elämään itsensä ja läheistensä kanssa. Siinä saa monta vinkkiä ihan perusarkeen, kun oivaltaa mistä oma persoona ja käytös johtuu.
Vierailija wrote:
Miksi se ’diagnoosi’ pitää julistaa kaikille? Jos sun perhe ei koe, että mitään ongelmaa omisi ikinä sun kanssa ollut, niin miksi yrittääkään hämmentää sitä!?
No, se että kerroin sen kahdelle perheenjäsenelle ei tarkoita kaikkia. Kerroin sen jotta he ymmärtäisivät minua paremmin (toivottavasti) koska ovat kokeneet osan toiminnastani "hankalana" ja olen hyvinkin erilainen kuin he. Meillä on ollut ongelmia ymmärtää toisiamme välillä ja toivon että ajan kanssa asiat muuttuisivat helpompaan, ainakin edes hieman.
Keneltä tämän autismidiagnoosin sait?