Kotihoidon tuki vai kotihoito? Kumpi se paha asia on?

Jos syntyvyys Suomessa erittäin heikkoa, niin olisi korkea aika herätä siihen, että miksi näin on ja muuttaa suuntaa. Miten saadaan jälleen näkemään vanhemmuus tärkeänä ja arvokkaana ja tavoitteiden asettamisen arvoiseksi, jopa priorioida uran ja työn edelle! Vanhemmuus jää muuten vain haaveeksi, sillä uran ja opiskeluiden kannalta ei ole ikinä oikeaa aikaa ja se aikaikkuna on varsin lyhyt. On myöhäistä miettiä ja lähteä toteuttamaan näitä haaveita kun 30 vuotta on jo mittarissa.

On parempi asa niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta perustaa perhe ja saada useampi lapsi. Hoitaa heitä kolmivuotiaaksi kotona kuin hankkia se yksi, laittaa vuode vanhana hoitoon. Kärsiä koko perhe hirveästä kiireestä noutojennja hakujen suhteen, sairastelukierteestä, vanhemman syyllisyydestä ja vaikeudesta jaksaa hoitaa pikkulapsiaika ja työt kun voisi keskittyä hoitamaan lapsi kotona ilman jatkuvaa kiirettä, sairastelurumbaa ja syyllisyyttä. Olla lapselle läsnä eikä pitää lasta työpäivän aikana eri hoitsjiennhoidettavana, meluisessa ja resurssipulasta kärsvässä päivähoidossa, mikä muistuttaa laitosta. En usko, että pieni lapsi nauttii siitä kiireestä ja hoitajien vaihdosta. Tulee äitiä ja isiä syystäkin ikävä kuten monesti on syystäkin sillä vanhemmallakin ikävä pientä lastaan. 

Eiköhän ole jokaisen perheen asia, minkä ikäiseksi lapsi hoidetaan kotona. Ensisynnyttäjien keski-ikä on muuten yli 30, mikä puhuu sen puolesta että 30 on ihan hyvä ikä alkaa miettiä ja toteuttaa perhehaaveita. Elä omaa elämääsi ja anna ihmisten perustaa omannäköisensä perheet silloin kun siltä tuntuu. Koet varmasti arvomaailmasi itse tärkeänä mutta se ei tee siitä objektiivisesti parempaa tai oikeaa.

Ei kotihoito sinänsä aiheuta lapselle ongelmia eikä päiväkodin puute. Nuo tutkinustulokset selittyy ihan sillä, että yleensä koulutetut ihmiset laittaa lapsen päiväkotiin, koska haluaa itse käydä töissä. Ja kotona hoitaa lapsia lähinnä kouluttamattomat ihmiset. Ja lapsen älykkyys ja kognitiiviset taidot ja tiedot korreloi vahvasti vanhempien koulutustason kanssa.

Vierailija wrote:

Ei kotihoito sinänsä aiheuta lapselle ongelmia eikä päiväkodin puute. Nuo tutkinustulokset selittyy ihan sillä, että yleensä koulutetut ihmiset laittaa lapsen päiväkotiin, koska haluaa itse käydä töissä. Ja kotona hoitaa lapsia lähinnä kouluttamattomat ihmiset. Ja lapsen älykkyys ja kognitiiviset taidot ja tiedot korreloi vahvasti vanhempien koulutustason kanssa.

Just näin. Pisimpään kotona olevat on usein niitä, joilla ei ole koulutusta ja työtä mihin palata, tai työ on ankeaa suorittavaa työtä johon haluaisi palata. Koulutetut palaa töihin aiemmin. Poikkeuksia tietenkin on myös, tottakai, mutta korkeasti koulutetut pitkään kotona olevat äidit on kyllä vähemmistö. 

Vierailija wrote:

Eiköhän ole jokaisen perheen asia, minkä ikäiseksi lapsi hoidetaan kotona. Ensisynnyttäjien keski-ikä on muuten yli 30, mikä puhuu sen puolesta että 30 on ihan hyvä ikä alkaa miettiä ja toteuttaa perhehaaveita. Elä omaa elämääsi ja anna ihmisten perustaa omannäköisensä perheet silloin kun siltä tuntuu. Koet varmasti arvomaailmasi itse tärkeänä mutta se ei tee siitä objektiivisesti parempaa tai oikeaa.

Ensisynnyttäjien keski-ikä on kylläkin 29,6 vuotta. Ei toki paljoa enää jää siitä kolmestakymmenestä, eikä pitkältikään yli kolmikymppinen ensisynnyttäjä harvinainen ole. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ei kotihoito sinänsä aiheuta lapselle ongelmia eikä päiväkodin puute. Nuo tutkinustulokset selittyy ihan sillä, että yleensä koulutetut ihmiset laittaa lapsen päiväkotiin, koska haluaa itse käydä töissä. Ja kotona hoitaa lapsia lähinnä kouluttamattomat ihmiset. Ja lapsen älykkyys ja kognitiiviset taidot ja tiedot korreloi vahvasti vanhempien koulutustason kanssa.

Just näin. Pisimpään kotona olevat on usein niitä, joilla ei ole koulutusta ja työtä mihin palata, tai työ on ankeaa suorittavaa työtä johon haluaisi palata. Koulutetut palaa töihin aiemmin. Poikkeuksia tietenkin on myös, tottakai, mutta korkeasti koulutetut pitkään kotona olevat äidit on kyllä vähemmistö. 

Minä pidin aikoinaan esikoisen kotona eskari-ikään asti ja olen siis maisterikoulutettu ihminen. Kun lapsi meni eskariin hän osasi sujuvasti lukea ja kirjoittaa ja laskea isoillakin luvuilla sujuvasti yhteen- ja vähennyslaskut, lisäksi hänellä oli ikäkeskiarvoa paljon parempi yleistieto. Suurin osa eskariryhmästä oli häntä jäljessä näissä taidoissa, toki ryhmässä oli muutama muu, joka osasi lukea. Väitän, että esikoiseni oppi nuo taidot kotihoidon vuoksi. Ei päiväkodin isoissa ryhmissä ole aikaa sellaisia harjoitella. Enkä siis vaatinut lasta opettelemaan vaan hän halusi itse opetella. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ei kotihoito sinänsä aiheuta lapselle ongelmia eikä päiväkodin puute. Nuo tutkinustulokset selittyy ihan sillä, että yleensä koulutetut ihmiset laittaa lapsen päiväkotiin, koska haluaa itse käydä töissä. Ja kotona hoitaa lapsia lähinnä kouluttamattomat ihmiset. Ja lapsen älykkyys ja kognitiiviset taidot ja tiedot korreloi vahvasti vanhempien koulutustason kanssa.

Just näin. Pisimpään kotona olevat on usein niitä, joilla ei ole koulutusta ja työtä mihin palata, tai työ on ankeaa suorittavaa työtä johon haluaisi palata. Koulutetut palaa töihin aiemmin. Poikkeuksia tietenkin on myös, tottakai, mutta korkeasti koulutetut pitkään kotona olevat äidit on kyllä vähemmistö. 

Minä pidin aikoinaan esikoisen kotona eskari-ikään asti ja olen siis maisterikoulutettu ihminen. Kun lapsi meni eskariin hän osasi su

Mun lapsi oppi nuo kaikki taidot myös ennen eskaria vaikka oli päiväkodissa. Eihän se päiväkoti estä tekemästä kotona juttuja lasten kanssa ja vaikkapa opettamasta noita taitoja lapselle joka haluaa oppia.

Vierailija wrote:

Eiköhän ole jokaisen perheen asia, minkä ikäiseksi lapsi hoidetaan kotona. Ensisynnyttäjien keski-ikä on muuten yli 30, mikä puhuu sen puolesta että 30 on ihan hyvä ikä alkaa miettiä ja toteuttaa perhehaaveita. Elä omaa elämääsi ja anna ihmisten perustaa omannäköisensä perheet silloin kun siltä tuntuu. Koet varmasti arvomaailmasi itse tärkeänä mutta se ei tee siitä objektiivisesti parempaa tai oikeaa.

Yksilötasolla toki jokainen saa jättää lapset tekemättä tai perustaa perheen, mutta puhunkin yhteiskunnallisella tasolla ja silloin pitisi miettiä, mikä houkuttelee vanheemuuteen ja perustaa perhe ja vielä samaan useampikin lapsi 

Biologisesti 30+ on liian myöhään jos haluaa lapsia enemmän kuun yhden. Toki oss saa lapsia iäkkäämpänäkin, mutta oiian moni kärsii lpsettomuudesta ja sitä enemmän, mitä myöhemmin yrittää niitä lapsia hankkiam

Kotihoidon tuki on yhtä turha, vääristävä ja vahingollinen kuin asumistuki. Kumpikin aikansa eläneitä, niitä ei yhteiskunta tarvitse.

Vierailija wrote:

Ei kotihoito sinänsä aiheuta lapselle ongelmia eikä päiväkodin puute. Nuo tutkinustulokset selittyy ihan sillä, että yleensä koulutetut ihmiset laittaa lapsen päiväkotiin, koska haluaa itse käydä töissä. Ja kotona hoitaa lapsia lähinnä kouluttamattomat ihmiset. Ja lapsen älykkyys ja kognitiiviset taidot ja tiedot korreloi vahvasti vanhempien koulutustason kanssa.

Onko oikeasti tutkittu älykkyyttä? Moni älykäs ihminen ottaa huomioon biologia ja tutkitun tiedon siitä, että pienen paras hoito on kotona eikä vaihtuvien hoitajien luona. Pelkkä maalaisjärjellä ajattelukin auttaa.

Moni korkeasti koulutettu on onneksi uskatautunut jäädä kotiin hoitamaan myös lapsia ja useinkin ilman kotihoidontukea, koska eivät koe sitäbtateelliseksi jos perheen rahatilanne on hyvin. Näiden korkeasti koulutettujen lapset, jotka eivät ota yhteiskunnan tukia kotona hoitamiseen, ei näy tässä tutkimuksessa. 

Vierailija wrote:

Jos syntyvyys Suomessa erittäin heikkoa, niin olisi korkea aika herätä siihen, että miksi näin on ja muuttaa suuntaa. Miten saadaan jälleen näkemään vanhemmuus tärkeänä ja arvokkaana ja tavoitteiden asettamisen arvoiseksi, jopa priorioida uran ja työn edelle! Vanhemmuus jää muuten vain haaveeksi, sillä uran ja opiskeluiden kannalta ei ole ikinä oikeaa aikaa ja se aikaikkuna on varsin lyhyt. On myöhäistä miettiä ja lähteä toteuttamaan näitä haaveita kun 30 vuotta on jo mittarissa.

 

On parempi asa niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta perustaa perhe ja saada useampi lapsi. Hoitaa heitä kolmivuotiaaksi kotona kuin hankkia se yksi, laittaa vuode vanhana hoitoon. Kärsiä koko perhe hirveästä kiireestä noutojennja hakujen suhteen, sairastelukierteestä, vanhemman syyllisyydestä ja vaikeudesta jaksaa hoitaa pikkulapsiaika ja työt kun voisi keskittyä hoitamaan lapsi kotona ilman jatkuvaa kiirettä, sairastelurumbaa ja syyllisyytt

Se vaan on vähän riskialtista jos jättäytyy heti opintojen perään kotiin lasten kanssa vuosiksi. Siinä äkkiä käy niin ettei töitä niin helpolla löydykään kun olisi aika palata työelämään, jos ei ole kunnolla ehtinyt kokemusta hankkimaan. Saati vakituista työpaikkaa. Siksi se homma venyy. 

Kotihoidettu lapsi ei opi sosiaalisia suhteita ellei vanhemmat vie lasta toisten lasten pariin.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ei kotihoito sinänsä aiheuta lapselle ongelmia eikä päiväkodin puute. Nuo tutkinustulokset selittyy ihan sillä, että yleensä koulutetut ihmiset laittaa lapsen päiväkotiin, koska haluaa itse käydä töissä. Ja kotona hoitaa lapsia lähinnä kouluttamattomat ihmiset. Ja lapsen älykkyys ja kognitiiviset taidot ja tiedot korreloi vahvasti vanhempien koulutustason kanssa.

 

 

Onko oikeasti tutkittu älykkyyttä? Moni älykäs ihminen ottaa huomioon biologia ja tutkitun tiedon siitä, että pienen paras hoito on kotona eikä vaihtuvien hoitajien luona. Pelkkä maalaisjärjellä ajattelukin auttaa.

Moni korkeasti koulutettu on onneksi uskatautunut jäädä kotiin hoitamaan myös lapsia ja useinkin ilman kotihoidontukea, koska eivät koe sitäbtateelliseksi jos perheen rahatilanne on hyvin. Näiden korkeasti koulutettujen lapset, jotka eivät ota yhteiskunnan tukia k

Sellaiset perheet ovat kyllä hyvin pieni vähemmistö kaikista lapsiperheistä. Moni hoitaa lapsia kyllä kotona sinne 2-3v ikään saakka, mutta sen jälkeen hoitoon ja vanhemmat töihin. Toki on olemassa myös se vähemmistö perheistä, joissa isä hoitaa osuutensa lasten kotihoidosta ja siten kumpikaan vanhempi ei ole pitkään kotona. Tämäkin on ainakin oman kokemukseni mukaan yleisempää niissä perheissä, jossa äiti on korkeasti koulutettu. 

Vierailija wrote:

Kotihoidettu lapsi ei opi sosiaalisia suhteita ellei vanhemmat vie lasta toisten lasten pariin.

Kautta aikojen lapset oppivat sosiaalisia suhteita myös siellä kotona perheen parissa, mikä on yleensä pienelle lapselle se paras ympäristö. Lisäksi moni lastaan kotona hoitava käy lasten perhekerhoissa yms. Jos kotona on lapselle sisaruksia, niin siinä ne sosiaaliset suhteet kehittyy vielä paremmin kuin ainoan lapsen sosiaaliset suhteen täyteen ahdetussa päivähoidossa.

Tuo juttuhan käsitteli muita kuin suomalaisia äitejä, joitten lapset siis on useammin kotihoidossa. He on siis merkittävä osa kaikista kotihoidetuista lapsista. Vaikka näille lapsillehan se päivähoito olisi erityisen hyvä ainakin kielen oppimisen kannalta. Nuo jutun äidit vaikutti muuten fiksuilta ja korkeakoulutettujakin olivat, mutta onhan se kielitaito aika tärkeä asia kouluun mennessä. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kotihoidettu lapsi ei opi sosiaalisia suhteita ellei vanhemmat vie lasta toisten lasten pariin.

 

Kautta aikojen lapset oppivat sosiaalisia suhteita myös siellä kotona perheen parissa, mikä on yleensä pienelle lapselle se paras ympäristö. Lisäksi moni lastaan kotona hoitava käy lasten perhekerhoissa yms. Jos kotona on lapselle sisaruksia, niin siinä ne sosiaaliset suhteet kehittyy vielä paremmin kuin ainoan lapsen sosiaaliset suhteen täyteen ahdetussa päivähoidossa.

Nykyään monet perheet on kyllä aika yksin eikä niitä sosiaalisia suhteita välttämättä hirveästi opi. Kaikki ei käy perhekerhoissa, kaikkialla niitä ei oikein edes ole, ja sisaruksia on tyypillisesti maksimissaan se yksi. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

"Se vaan on vähän riskialtista jos jättäytyy heti opintojen perään kotiin lasten kanssa vuosiksi. Siinä äkkiä käy niin ettei töitä niin helpolla löydykään kun olisi aika palata työelämään, jos ei ole kunnolla ehtinyt kokemusta hankkimaan. Saati vakituista työpaikkaa. Siksi se homma venyy. "

Kyse on pelosta ja pelko pätee hyvin niihin vastavalmistuneisiin työuran aloittaviin naisiin, sillä heillä on perheen perustaminen edessä. Jos perhe on perustettu jo opiskeluaikana, niin tämän jälkeen varsinkin sillä äidillä on mielenkiinnon kohteena oma ura eikä perheen perustaminen. 

Jos kerran lapset hankitaan suhteellisen myöhään, 30-40 ikävuoden aikana, niin johan tuossa on ehtinyt tehdä vuosikausia töitä ja laittaa rahaa säästöön! Miten voi olla, että 30 vuotias koulutettu ihminen elää edelleen kädestä suuhun?

Ai niin mutta kun piti hankkia se 268te maksava lukaali, valkoiset huonekalut, valkoinen keittiö, marmoritaso ja poreallas isolle terassille ä, vaikka tulot ovat hädintuskin 2500e kuukaudessa.

Vierailija wrote:

Jos syntyvyys Suomessa erittäin heikkoa, niin olisi korkea aika herätä siihen, että miksi näin on ja muuttaa suuntaa. Miten saadaan jälleen näkemään vanhemmuus tärkeänä ja arvokkaana ja tavoitteiden asettamisen arvoiseksi, jopa priorioida uran ja työn edelle! Vanhemmuus jää muuten vain haaveeksi, sillä uran ja opiskeluiden kannalta ei ole ikinä oikeaa aikaa ja se aikaikkuna on varsin lyhyt. On myöhäistä miettiä ja lähteä toteuttamaan näitä haaveita kun 30 vuotta on jo mittarissa.

 

On parempi asa niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta perustaa perhe ja saada useampi lapsi. Hoitaa heitä kolmivuotiaaksi kotona kuin hankkia se yksi, laittaa vuode vanhana hoitoon. Kärsiä koko perhe hirveästä kiireestä noutojennja hakujen suhteen, sairastelukierteestä, vanhemman syyllisyydestä ja vaikeudesta jaksaa hoitaa pikkulapsiaika ja työt kun voisi keskittyä hoitamaan lapsi kotona ilman jatkuvaa kiirettä, sairastelurumbaa ja syyllisyytt

Niin ja kuka niitä lapsia mielestäsi hoitaa? Perheen äiti? Koska se on ihan ok naiselle jäädä vuosiksi kotiin hoitamaan lapsia ja kantaa yksin loppuelämän taloudellinen riski. Urakehitys jää vuosia jälkeen ja sitä on todella vaikea kiriä koskaan kiinni. Vuosien kotiäitiys vaikuttaa myös eläkekertymään. Mutta edelleen jotkut ajattelevat, että nainen haluaa kantaa nämä riskit yksin, koska hoivavietti. Jostain syystä se hoivavietti ei ulotu lasten toimeentulon varmistamiseksi vaan työssäkäyviä äitejä syyllistetään, kun nämä vievät lapsensa hoitoon. Ja joo, tiedän kyllä että myös isät voivat jäädä hoitovapaalle. Kuinka monta isää tiedät, jotka hoitavat lapsia kotona, kunnes nuorinkin on kolme vuotias? Itse en tiedä yhtäkään. Ja samaa tukee kotihoidontuki, vain pieni osa kotihoidon tuesta menee isille.

Vierailija wrote:

"Niin ja kuka niitä lapsia mielestäsi hoitaa? Perheen äiti? Koska se on ihan ok naiselle jäädä vuosiksi kotiin hoitamaan lapsia ja kantaa yksin loppuelämän taloudellinen riski. Urakehitys jää vuosia jälkeen ja sitä on todella vaikea kiriä koskaan kiinni. Vuosien kotiäitiys vaikuttaa myös eläkekertymään. Mutta edelleen jotkut ajattelevat, että nainen haluaa kantaa nämä riskit yksin, koska hoivavietti. Jostain syystä se hoivavietti ei ulotu lasten toimeentulon varmistamiseksi vaan työssäkäyviä äitejä syyllistetään, kun nämä vievät lapsensa hoitoon. Ja joo, tiedän kyllä että myös isät voivat jäädä hoitovapaalle. Kuinka monta isää tiedät, jotka hoitavat lapsia kotona, kunnes nuorinkin on kolme vuotias? Itse en tiedä yhtäkään. Ja samaa tukee kotihoidontuki, vain pieni osa kotihoidon tuesta menee isille."

Tässä kannattaisi miettiä sitä, mikä on oikeasti tärkeää itselle: Ura, työ vain perhe ja vanhemmuus. Kaikkea ei voi saada ilman, että toinen kärsii (joko ura tai vanhemmuus ja lapsi).Yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että syntyy lapsia ja lisäännytään, mutta samaan aikaan näiden paineiden vuoksi ja arvomaailman kiepsahtaessa tällaiseksi, että ura täytyy olla ykkönen ja mietitän jo nuorena vain sitä eläkettä, niin ei se kannusta vanhemmuuteen ja varsinkaan siihen äitiyteen. Yritetään minimoida riskejä ja optimoida parasta aikaa hankkia lapsia, tajuamatta, että oikeasti se paras aika hankkia se ensimmäinen lapsi on viimeistään 25-vuotiaana. Se on fakta. Sen jälkeen hedelmällisyys laskee kuin lehmänhäntä ja lapsihaaveet kaatuvat monelta. Vuosia kuluu hedelmöityshoidossa ja omaakin rahaa saattaa siinä palaa kymmenia tuhansia. Kaikki vain siksi, että aika ei ollut oikea. 

Jos haaveena on vanhemmuus, niin sitä tulisi tukea myös arvomaailman ja asenneilmapiirin muutoksella. Tik tok, tik tok, kello käy. On ihan ok myös tehdä yksilövalintoja, heittää vanhemmuus ja perhe-elämä romukoppaan, mutta yhteiskunnan kannalta se ei ole hyvä asia. 

On jotenkin erikoista Suomalaisessa yhteiskunnassa, että on rohkeaa sanoa nuorena haluavansa perheen, haluaa vanhemmaksi ja toivovansa saavansa lapsen 25-vuotiaana. Ajatella, että sitä pidetään rohkeana, koska se ei ole enää ollut odotusarvo moneen vuoteen. Odotusarvo on se, että hankitaan lapsia sitten joskus myöhemmin ja oho hakeuduteaan raskaisiin ja vaarallisiinkin hedelmöityshoitoihin yhteiksunnan tuella ja ehkä sitten omalla rahahalla.  Se, että 25-vuotiaana tai 30-vuotiaana sanoo haluavansa olevana vela, niiin siinä ei ole enää mitään rohkeaa...