Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinhuoltajat hoi!
19.10.2023 |
Olen perustamassa seurakuntaan yksinhuoltajien ryhmää. Nyt kyselisin millaista ohjelmaa toivoisitte? Kerhoon on avoimet ovet kaikille, ei tarvitse kuulua kirkkoon.
Kyselen tietysti ryhmäläisiltä ohjelmaa, mutta olisi mukava jo etukäteen suunnitella kerhoa.
Kommentit (21)
Olisi kiva jos ryhmä olisi sellainen, johon aidosti kaikki yht olisi tervetulleita, eikä niin että vain ne kenellä menee riittävän huonosti, tai jos sulla on monclercin paita tai oma auto niin et saa tulla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote: Onko lasten iälle tai määrälle mitään rajaa? Tai turvaverkolle? On "yksinhuoltajia", joilla on kaikki mallillaan ja kaipaavat välillä vain vaihtelua pariksi tunniksi päivässä ja on niitä, jotka oikeasti ovat yksin ja tarvitsevat tukea ja apua pärjäämiseen.
Oi tänne on tullut vastauksia!
Kaikki yh:t ovat tervetulleita, on vaan oltava yh. Muuta ei ole määrätty. Lapsille on hoito järjestetty, että vanhempi voi hengähtää kerhon ajan, lopuksi syödään iltapala.
Olisiko esim. Joku kiva iltahartaus mukava?
Ap
Vierailija wrote:
Olisi kiva jos ryhmä olisi sellainen, johon aidosti kaikki yht olisi tervetulleita, eikä niin että vain ne kenellä menee riittävän huonosti, tai jos sulla on monclercin paita tai oma auto niin et saa tulla...
Saa tulla varallisuudesta riippumatta. Tarkoituksena olisi saada vertaistukea vanhemmuuteen.
Ap
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Olisi kiva jos ryhmä olisi sellainen, johon aidosti kaikki yht olisi tervetulleita, eikä niin että vain ne kenellä menee riittävän huonosti, tai jos sulla on monclercin paita tai oma auto niin et saa tulla...
Saa tulla varallisuudesta riippumatta. Tarkoituksena olisi saada vertaistukea vanhemmuuteen.
Ap
Vertaistuki onnistuu yleensä parhaiten silloin mitä tarkemmin se ryhmä on rajattu. Vertaistukea voi olla hyvin vähäistä jos toisella ei ole mitään taloudellisia huolia ja toisella huolet pääasiassa keskittyy niihin. Tai jos toisella lapset on alle kouluikäisiä ja toisella lapset teini iässä.
Ihanaa ap että suunnittelet tuollaista ja että kirkko hyväksyy yh.t. Vapaissa suunnissa tuollainen ei ikinä onnistuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Olisi kiva jos ryhmä olisi sellainen, johon aidosti kaikki yht olisi tervetulleita, eikä niin että vain ne kenellä menee riittävän huonosti, tai jos sulla on monclercin paita tai oma auto niin et saa tulla...
Kaikki saavat tulla!
Vierailija wrote:
Ihanaa ap että suunnittelet tuollaista ja että kirkko hyväksyy yh.t. Vapaissa suunnissa tuollainen ei ikinä onnistuisi.
Kyllä kirkko hyväksyy yh:t!
Minua vaan kirkontyön (ydin)perhekeskeisyys alkanut ärsyttää ja siksi perustan yh-ryhmän. Minun tietääkseni todinharva yh tulee esim. perhekerhoon tai perhekirkkoon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ihanaa ap että suunnittelet tuollaista ja että kirkko hyväksyy yh.t. Vapaissa suunnissa tuollainen ei ikinä onnistuisi.
Kyllä kirkko hyväksyy yh:t!
Minua vaan kirkontyön (ydin)perhekeskeisyys alkanut ärsyttää ja siksi perustan yh-ryhmän. Minun tietääkseni todinharva yh tulee esim. perhekerhoon tai perhekirkkoon.
Ap
Yhtälailla kai noihinkin saa kaikki tulla. Mutta jos ja kun niissä käy lähinnä perheelliset pienten lasten äidit on aika ymmärrettävää että vertaistuki jää aika vähäiseksi niille jotka eivät tuohon ryhmään kuulu. Ei ryhmään tule isompien lasten vanhemmat, ei useinkaan myöskään isät, eikä he jotka kahvittelee mieluummin ystävien kanssa ilman seurakuntaa. Eikä syy ole se että ei voisi mennä vaan se että he eivät koe hyötyvänsä tuollaisesta.
Mä olen huomannut että se syy, miksi on yksinhuoltaja, vaikuttaa paljon siihen vertaistuen tarpeeseen. Olen itse itsellinen äiti ja siksi yh, ja huomaan että monet yksinhuoltajien ryhmät menevät itseltä täysin ohi, koska niitä kansoittavat ne yh:t jotka ovat yksinhuoltajia koska lapsi on suunnittelematon tai kumppani jättänyt kesken kaiken. Se lähtökohta on ihan eri. Olisi siis ihan hyvä jo kutsussa muotoilla että kenelle ryhmä on. Itse en jaksaisi niitä erossa pyöriskeleviä yh:ta yhtään. Olen itse tyytyväinen perheeseeni ja rakastan lapsiani. Perheeni kuitenkin kohtaa välillä haasteita ihan koska minua on vain yksi, saamme vain yhden palkansaajan tulot ja aikaa on vain yhden vanhemman 24t vuorokaudessa eli en repeä kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin yksin lapsen saaneena seurakunnan ihan tavallisessa perhekerhossa. Minut otettiin hyvin vastaan. Kävin myös jonkun ei-uskonnollisen tahon järjestämissä yksinhuoltajaryhmissä, mutta ne alkoivat ahdistaa. Ehkä siksi, että joissain yksinhuoltajaryhmissä saattaa olla liian ongelmakeskeistä ja uupunutta porukkaa.
Halusin mieluummin viettää aikaa lapsen kanssa "tavallisten" perheiden joukossa. Ei silloin kiinnostanut leimautua ja verkostoitua yksinhuoltajaperheiden kanssa, koska halusin itse tutustua (ja myös lapseni tutustuvan) tavallisiin ydinperheisiin. Yksinhuoltajuus on sen verran rankkaa, että en halunnut siinä vaiheessa vertaistukea toisista yksinhuoltajista, koska pelkäsin kai vertaistuen olevan enemmänkin "vertaiskuorma". Pelkäsin, että alkaisin kantaa toistenkin yksinhuoltajien taakkoja.
Mutta hyvä, kun olet järjestämässä toimintaa, sillä kyllä moni yksinhuoltaja kaipaa nimenomaan sitä vertaistukea. Tämä oli vain oma näkökulmani asiaan. Ehkä vinkkinä kokemuksistani voisin sanoa, että ei kannata liikaa pyöriä sellaisen ongelmakeskeisyyden ympärillä, tai ainakaan surkutella asioita. Se, mitä yksinhuoltajat vähiten kaipaa, on sääli ja ne ainaiset "nostan hattua" -kommentit. Minulle seurakunnan kerhossa oli parasta se, kun ohjaajatäti otti vauvani välillä syliin, että sain käydä yksin vessassa. Se oli luksusta. Eli positiivista meininkiä ja konkreettista apua, sitä yh:t kaipaavat.
Joo positiivisuuden kautta näihin asioihin suhtaudutaan, mistä voimaannutaan ja silleen. Hyvä kommentti, että ei liian negatiivisuuden kautta. Pitää muistaa!
Ajattelin teetättää aarrekartan ja voisi elämänpolkua myös miettiä ja sinne niitä kohtia mitkä on kannatellut elämässä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Joo positiivisuuden kautta näihin asioihin suhtaudutaan, mistä voimaannutaan ja silleen. Hyvä kommentti, että ei liian negatiivisuuden kautta. Pitää muistaa!
Ajattelin teetättää aarrekartan ja voisi elämänpolkua myös miettiä ja sinne niitä kohtia mitkä on kannatellut elämässä.
Ap
Kivalta kuulostaa!
Vierailija wrote:
Joo positiivisuuden kautta näihin asioihin suhtaudutaan, mistä voimaannutaan ja silleen. Hyvä kommentti, että ei liian negatiivisuuden kautta. Pitää muistaa!
Ajattelin teetättää aarrekartan ja voisi elämänpolkua myös miettiä ja sinne niitä kohtia mitkä on kannatellut elämässä.
Ap
Onko sulla millainen osaaminen ja pätevyys? Nuo aarrekartat on vähän jo... Ja elämänpolku on terapia-alan ammattilaisen hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmoinen toive ettei se olisi mikään seurakunnan himmeli, koska niihin sekaantuessa ihmisten hätää ja huono-osoisuutta yritetään aina vain käyttää hyväksi käännyttämällä johonkin sekopäiseen höpöhöpöön.
Ei yksinhuoltajilla ole aikaa käydä kerhoissa. He eivät ensinnäkään ole pikkulapsen kanssa kotona, koska ei ole sitä lapsen isää elättämässä ja töiden jälkeen on kaikki kotityöt, kaupassa käynnit, harrastukset ym. Ei itselläni ainakaan ole vapaa-aikaa kuin satunnaisesti tunti siellä toinen täällä. Ei läheskään joka päivä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote: Onko lasten iälle tai määrälle mitään rajaa? Tai turvaverkolle? On "yksinhuoltajia", joilla on kaikki mallillaan ja kaipaavat välillä vain vaihtelua pariksi tunniksi päivässä ja on niitä, jotka oikeasti ovat yksin ja tarvitsevat tukea ja apua pärjäämiseen.
Oi tänne on tullut vastauksia!
Kaikki yh:t ovat tervetulleita, on vaan oltava yh. Muuta ei ole määrätty. Lapsille on hoito järjestetty, että vanhempi voi hengähtää kerhon ajan, lopuksi syödään iltapala.
Olisiko esim. Joku kiva iltahartaus mukava?
Ap
Onko lastenhoitaja ammattilainen vai joku ns. lapsirakas pappi?
Vierailija wrote:
Joo positiivisuuden kautta näihin asioihin suhtaudutaan, mistä voimaannutaan ja silleen. Hyvä kommentti, että ei liian negatiivisuuden kautta. Pitää muistaa!
Ajattelin teetättää aarrekartan ja voisi elämänpolkua myös miettiä ja sinne niitä kohtia mitkä on kannatellut elämässä.
Ap
Noita aarrekarttoja on tehty jo parikymmentä vuotta eli ei kukaan jaksa tuota ikivanhaa juttua. Mitään positiivista se askartelu ei myöskään ajatuksiin tuo.
Nyt pitäisi kyllä keksiä jo jotain ihan uutta . Ei askartelua aikuisille.
Käyttäjä2875 wrote:
Vierailija wrote:
Joo positiivisuuden kautta näihin asioihin suhtaudutaan, mistä voimaannutaan ja silleen. Hyvä kommentti, että ei liian negatiivisuuden kautta. Pitää muistaa!
Ajattelin teetättää aarrekartan ja voisi elämänpolkua myös miettiä ja sinne niitä kohtia mitkä on kannatellut elämässä.
Ap
Noita aarrekarttoja on tehty jo parikymmentä vuotta eli ei kukaan jaksa tuota ikivanhaa juttua. Mitään positiivista se askartelu ei myöskään ajatuksiin tuo.
Nyt pitäisi kyllä keksiä jo jotain ihan uutta . Ei askartelua aikuisille.
Olen eri mieltä. Siellähän voi sitä paitsi ensimmäisellä kokoontumiskerralla kysyä, että millaisia juttuja toivotte. Minä ainakin tykkäisin tehdä aarrekarttaa, varsinkin tuollaisessa vaiheessa, kun lapsi on vielä pieni ja äitiys tuore juttu. Monet tykkää askarrella aikuisena, sellaista on nykyään digiaikana liian vähän!
Miksi haluat segmentoida ryhmän nimenomaan yksihuoltajille jos et ymmärrä siitä itsekään mitään? Aika huono idea! Kuvitteletko että yksinhuoltaja haluaa tavata vain yksinhuoltajia vai ovatko yksinhuoltajat jotenkin erilaisia vanhempia kuin muut vanhemmat? Hohhoijaa...
Miksi ei samalla sinkkuvanhemmat tai syöpävanhemmat, avioeronneet vanhemmat tai riitelevät vanhemmat, curling- vanhemmat tai kädettömät tai nuoret vanhemmat..
Mitä siis ajat takaa perustamallasi ryhmällä ylipäätään, mikä sen idea? Mitä asenteita se mielestäsi kenties saattaa enemmän uusintaa?
Alue: Aihe vapaa
Onko lasten iälle tai määrälle mitään rajaa? Tai turvaverkolle? On "yksinhuoltajia", joilla on kaikki mallillaan ja kaipaavat välillä vain vaihtelua pariksi tunniksi päivässä ja on niitä, jotka oikeasti ovat yksin ja tarvitsevat tukea ja apua pärjäämiseen.