Miten kääntää empatia ja herkkyys voimavaraksi?
Tuossapa tuo otsikossa. Olen, vaikka itse sanonkin, empaattinen ihminen ja tunteiltani myös suht herkkä, ja koen muiden ihmisten ilot, surut, vastoinkäymiset ja pettymykset aika vahvasti. Jopa siinä määrin, että jään välillä itse vatvomaan näiden ihmisten kohtaloita ja tuntemuksia jolloin tämä aiheuttaa minulle itselleni 'turhaa' stressiä.
Onko täällä ketään muita, jotka ovat oppineet arvostamaan empatiakykyään, eikä se kuluta heitä loppuun?
Kommentit (6)
Enpä ole aivan varma, onko tästä hyötyä just sulle, mutta itselläni on tuonut positiivista elämään se, että hyväksyn tunteet. Oli ne sitten minun tai ympäristöstä poimitut, niin tunnen ne. Tälleen ne tulee käydyksi läpi, jonka jälkeen niistä pääsee eroon. Liian vatvomisen voi lopettaa aivan vaan sillä, että kun huomaa tekevänsä niin, niin kääntää ajatuksensa muualle. Harvemmin ne mielessä pyörittelemällä muuttuu miksikään
Sun pitää karsii sellaset ihmiset ainakin ihan ekana pois sun elämästäs ketkä kaataa omia ongelmiaan sun niskaan. Sun on opittava arvostamaas itseäs ja asettamaan selkeet rajat, se on tärkeetä jos on empaattinen ihminen. Empaattisuus ja kilttiys ei nimittäin tarkota heikkoutta, vaan päinvastoin. Siin on vaan osattava asettaa ne rajat. Sun on myös tajuttava että sä et voi vaikuttaa kaikkeen, opettele säännöstelemään sun energiaa niihin asioihin mille sä voit oikeasti tehä jotain, ja ne on sun omat asiat ja hyvinvointi. Sun ei tarvi olla mikään pelastaja muille vaikka sä empaattinen ootki, ainut asia mitä sun täytyy tehä on voida ite hyvin ja se kyllä levittyy myös ympäristöön automaattisesti.
Mä oon tällänen mies, mä en oo koskaan ollut mikään vässykkä vaikka mä empaattinen olenki, ihmiset tuntee mut mun rauhallisuudesta ja viisaudesta ja yleensä sellaset ihmiset ketkä ei oo tarkoitettu mun lähelle eivät siihen myöskään päädy.
Ajattele siltä kannalta, että kukaan ei ole sitä sun empatiaa kai pyytänyt. Itse en hirveästi arvosta jos joku "myötäelää" vaikeuksissani. Se tuntuu sääliltä. Jos haluat auttaa, kysy, mitä toinen tarvitsisi. Jos et halua auttaa, niin ei tarvitse tehdä mitään.
Herkkyys huomata toisten tunteet ja ymmärtää miltä toisesta tuntuu, antaa ymmärrystä, jota voi käyttää vaikka toisen auttamiseen tai ristiriitojen selvittämiseen ihmisten välillä. Se itsessään on siis kyky tai lahja ja siten voimavara.
Tuo taipumus, että jää vatvomaan muiden asioita ja kokemuksia, on ehkä taas eri asia, joskin varmasti yleisempää tunneherkille ihmisille.
Olen itse suht tunneherkkä, ja minua auttaa usko Jumalaan. En yleensä kuormitu, kun jätän ne asiat, joille en voi mitään (omat ja muiden asiat), Jumalalle rukouksessa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Eipä taida olla empatiaa palstalla... ajattele että EVVK.