Lue keskustelun säännöt.
Maalta kaupunkiin - miten oikeasti sopeutuu?
15.10.2023 |
Onko maalla koko ikänsä asuneen vaikea sopeutua kaupunkiin? Tämä ei sitten ole mikään maaseutu vs kaupunki vastakkainasettelu. Ihan vaan mietin mikä se todellisuus tulee olemaan. Kun on tottunut että voi vaan kävellä ulos vaikka puolialasti ja kukaan ei näe omalla pihalla. Ja että on tilaa hengittää, olla ihan yksin. Onko kaupungeissa tällaisia paikkoja, mistä voi olla varma että saa olla yksin kun sitä kaipaa? Minua ahdistaa nimenomaan se ihmispaljous ulkona. Inhoan kun jotkut kyylää.
Kommentit (16)
Ei mitenkään. Ei kannata muuttaa. Kannattaa ottaa mieluummin kaupunkilomat erikseen tai reissut. Kotona saat olla rauhassa osittain ellei ole remontit ja hälyt, ulkona tulee ihmisiä ja koiria vastaan, ellei ole aamusta joku kohta puskassa jossa ei ole. Korvatulpat ja kuulosuojain vakiovaruste. PSD on joillekin jatkuva riesa kaupungissa ja kaupungit eivät ole kuin ennen. Ainakaan isot. Pikkukaupungeissa voi löytyä joku rauhallinen kolkka, mutta niissäkin liikenne ja hankala keskusta. Ellet sitten päädy kaupungissa rauhalliselle ok-alueelle tai rivitalo, se vaatii rahaa. Jotkut eivät löydä kerrostalosta rauhaa tai kaupungissa sielun rauhaa. Se vaatii ainakin harjoittelua että olisi vähän rennompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupungissakin voi asua syrjässä. Ei tarvitse muuttaa keskelle kaupunkia kymmenkerroksiseen kerrostaloon missä kuuluu naapurin pieraisukin.
Et varmaan Helsinkiin ole muuttamassa, olisit ehkä maininnut sen. No itse olen helsinkiläinen ja minusta oli mukava lukea tämä vastikään julkaistu juttu pariskunnasta, olivat lähes koko ikänsä asuneet maalla ja muuttivat Ylivieskasta Helsinkiin. Ovat sopeutuneet hyvin. Joten mihin kaupunkiin ikinä tiesi veisi, aina on mahdollisuus sopeutua, jos sinulla on tarve tuolle muutokselle.
"Jukka ja Pilvi muuttivat maalta Helsingin ytimeen – erityisesti yksi asia kaupunkilaisten käytöksessä yllätti"
"- Monella maalla asuvalla on se käsitys, että Helsingissä ihmiset vain kävelevät eteenpäin, eivätkä katso toisiaan. Yllätyin positiivisesti siitä, kuinka helposti lähestyttäviä ihmiset Helsingissä ovat. Maaseudulla usein ajatellaan, että palvelu olisi täällä huonompaa, mutta en voi allekirjoittaa sitä. Mielestäni asiakaspalvelu on ollut hyvää ja ystävällistä, Jukka kiittelee.
Entisenä maalaisena Jukka tietää, millaisia stereotypioita maaseudulla asuvilla saattaa olla kaupunkilaisista.
- Maalaisille voisi sanoa, että tulkaa kesälomalla Helsinkiin palloilemaan viikoksi tai kahdeksi. Täällä on kaikkea kivaa.
Jukka ja Pilvi kokevat itsensä jo helsinkiläisiksi.
- Tältä istumalta voisin sanoa, että kyllä tänne voisi loppuelämäksi jäädä."
Älä muuta keskustaan, johonkin lähiön perälle. Ei eroa paljoa maaseudusta. Suomen kaupungit eivät ole niin valtavia metropoleja, etteikö rauhallisia alueita olisi. Jos on varaa, muuta syrjempään omakotitaloon tai edes rivitaloon, jos tykkäät että on vähän pihaa.
Keskustan kerrostaloa en lähtisi kokeilemaan, jos et sitä nimenomaan kaipaa.
Ihan hyvin, ei se maalla eläminen sen ihmeellisempää ole kuin kaupungissakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kivoja rauhallisia pienkerrostalojakin, joissa asuu lähinnä eläkeläisiä. Päätyasunto ja parveke metsään/ järvelle/ merelle..
Miksi olet muuttamassa kaupunkiin? Lähemmäs palveluita? Työpaikkoja?
Hyvin sopeutuu, jos avoimin mielin lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aluksi ahdisti se, että oikeastaan mikään ei ole omaa, vain se kerrostalokämppä oli olevinaan oma, mutta sinne kuului kaikki naapurien äänet. Vähitellen siihen tottui samoin kuin siihen, että ei tarvitse kantaa vastuuta yhtään mistään. Jos roskapussia ei viitsi viedä roskikseen, voi sen jättää käytävään, aina sen joku siitä vie. Roskia saa muutenkin pudottaa kadulle, kukaan ei välitä. Maalla oltiin itsekkäitä ja maanomistaja tuli valittamaan, jos tölkki päätyi laitumelle. Kaupungissa ei ole velvollisuuksia olla ihmisiksi samalla tavalla kuin maalla.
Vierailija wrote:
Aluksi ahdisti se, että oikeastaan mikään ei ole omaa, vain se kerrostalokämppä oli olevinaan oma, mutta sinne kuului kaikki naapurien äänet. Vähitellen siihen tottui samoin kuin siihen, että ei tarvitse kantaa vastuuta yhtään mistään. Jos roskapussia ei viitsi viedä roskikseen, voi sen jättää käytävään, aina sen joku siitä vie. Roskia saa muutenkin pudottaa kadulle, kukaan ei välitä. Maalla oltiin itsekkäitä ja maanomistaja tuli valittamaan, jos tölkki päätyi laitumelle. Kaupungissa ei ole velvollisuuksia olla ihmisiksi samalla tavalla kuin maalla.
Tämä on pelkkää valetta, tarviiko edes sanoa. Olen asunut Helsingissä ja Tampereella ja kummassakaan ei todellakaan jätetty roskia rappukäytävään tai pudotettu ikkunasta, niin kuin jossain Italiassa. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupunkiluonto on ehdottomasti sellainen ykköspaikka, jossa saa olla yksin. <3 Sitä on riittämiin täällä Stadissakin. Lisäksi arki-iltaisin kadut on tyhjillään jopa Helsingin keskusta-alueella. Suomessa ei tosiaan ole sellaisia suuren maailma metropoleja. Ei ole mitään "city, that never sleeps" kuten New York.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Aluksi ahdisti se, että oikeastaan mikään ei ole omaa, vain se kerrostalokämppä oli olevinaan oma, mutta sinne kuului kaikki naapurien äänet. Vähitellen siihen tottui samoin kuin siihen, että ei tarvitse kantaa vastuuta yhtään mistään. Jos roskapussia ei viitsi viedä roskikseen, voi sen jättää käytävään, aina sen joku siitä vie. Roskia saa muutenkin pudottaa kadulle, kukaan ei välitä. Maalla oltiin itsekkäitä ja maanomistaja tuli valittamaan, jos tölkki päätyi laitumelle. Kaupungissa ei ole velvollisuuksia olla ihmisiksi samalla tavalla kuin maalla.
Tämä on pelkkää valetta, tarviiko edes sanoa. Olen asunut Helsingissä ja Tampereella ja kummassakaan ei todellakaan jätetty roskia rappukäytävään tai pudotettu ikkunasta, niin kuin jossain Italiassa. 😂
Asun Helsingissä, tarkemmin Punavuoressa, ja täällä rapusta tai pihaportin luota löytää useinkin viemättömiä roskia. Osa voi olla airbnb-asukkaiden, mutta on täällä monta muutakin, joille kaupungissa asuminen on sama asia kuin elellä muiden palveltavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähemmän meteliä kaupungissa on kuin maalla. Täällä jäytää yötä päivää joko moottorisaha, sirkkeli, työkoneet, mopopojat tai corollajonnet. Pikkuhiljaa siivoan ja pakkailen kamojani tässä jos muuttaisi kaupunkiin että olisi edes joskus hiljaisuutta
Den största skillnaderna är brist på utrymme och att allt kostar i en stad. Du kan inte ens parkera dina bilar utan att betala fortlöpande avgifter. Skall du göra något, kan du glömma det du är van vid då städernas utbud till största delen består av dryck, mat och underhållning. Vill du sporta, görs det inomhus mot avgift och bilens parkering kostar där med.
På landet gör du själv och i staden betalar du för att se på då andra gör sådant som inte medför något fysiskt resultat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on persoonasta kiinni, miten sopeutuu. Mulla tökkii lähiön reunamilla asuminen. Muutin siis pienestä puutarha-/metsäkaupungista suuren kaupungin laitamille. Pikkukaupungissa kaikki oli kävelyetäisyyden päässä.
Lähiön reunalla on hiljaista mutta eihän täällä ihmisiin tutustu sillä lailla kuin edellisessä asuinpaikassa. Jouduin muuttamaan pitkän ajomatkan vuoksi. Kun elettyä elämää on lähempänä eläkeikää, ei minulle tuo sopeutuminen suju enää samalla tapaa kuin nuorempana. Kun virallinen eläkeikä koettaa, muutan näillä näkymin takaisin pikkukaupunkiin ystävien ha yhteisöllisyyden vuoksi.
Aika pieni on se kaupunki mihin aion muuttaa. Ja en missään nimessä kerrostaloon keskustaan. Etsin jotain rauhallista aluetta. Eron takia tulee muutto, olen alle nelikymppinen. Ap
Nuorena sopeutuu paremmin, kun ei ymmärrä mistään mitään. Ei tunne ketään jne