Saanko olla katkera tästä??

tai onko heillä ollut sairautta tai työttömyyttä?

itse asiassa minä en ole enää missään tekemisissä oman isäni kanssa samankaltaisten syiden vuoksi. Multa on aina vaadittu kovasti mutta en ole saanut mitään toisin kuin sisarukseni. Olen saanut vaan paskat niskaani (arvostelua haukkumista) joten katsoin parhaaksi olla erossa enkä ole päivääkään katunut. Ei ole lapsenikaan häntä kaivanneet kertaakaan enkä ihmettele...kohteli lapsiani yliolkaisesti. Nyt on muutaman kerran yrittänyt ottaa yhteyttä mutta mua vaan ei kiinnosta. Miksi pitäisikään?

kyse ei ole siskostasi, sinusta tai teidän lapsistanne, vaan vanhempienne avioerosta. Isäsi heijastaa teihin katkeruuttaan äitiänne kohtaan. Eihän hän auta siskoasikaan enää. Ei ole reilua, mutta inhimillistä.

Turha sinun on olla katkera, siitä ei ole mitään iloa tai hyötyä. Anna ajan kulua. Kun isä on toipunut erosta, tilanne voi muuttua paremmaksi.





i]Vanhempani erosivat aika riitaisesti vuosi sitten. Siskoni otti osaa tähän riitelyyn voimakkaasti (oli äidin puolella), itse yritin pysyä neutraalina, mutta isä ilmoitti että ei aio auttaa enää siskoani ja minua millään tavalla. Aikaa kyllä on, isä on eläkkeellä, samoin varaa. Ei olla nykyään kauheasti yhteyksissä, olen pyytänyt useasti meille kylään, mutta isä ei halua tulla eikä oikein voida isänkään luo väkisin mennä kyläilemään.



Ja kyse ei oikeastaan ole edes mistään rahasta, vaan siitä toivoisin että isä olisi läsnä minun lapseni kanssa samalla tavalla mitä hän on ollut siskoni lasten kanssa, touhuilisi kaikkea mukavaa ja tekisi puuleluja (siskoni lapsilla on ollut aivan ihania isän tekemiä puuleluja vaikka kuinka paljon, nyt kun kysyin niitä vauvaleluja meille lainaan, niin siskoni kertoi myyneensä ne!!)



ap

[/quote]

mutta siskoni on vähän sellainen nautiskelija eli elää helposti yli varojensa ja sitten tulee ruinaamaan apua. Ei ole ollut mitään sellaisia vastoinkäymisiä elämässä, mihin ei olisi itse voinut vaikuttaa, mutta on saanut mm. potkut muutaman kerran töistä, kun on myöhästellyt tai tehnyt hommat muuten huonosti. Ja joskus totesikin, että saadessaan tukia on paljon mukavampaa elellä, kun voi asua isommassa asunnossa eikä tartte käydä töissä.

Minä taas olen se meidän perheen kiltti tyttö, joka on opiskellut itselleen ammatin, ollut töissä, säästänyt rahaa asuntoa varten (ei olla vielä ostettu, mutta meillä on asp-tilillä rahaa), ollut pitkään saman miehen kanssa ja mennyt naimisiin. En ole saanut opiskeluaikana tms. isältä koskaan taloudellista tukea, koska isä on keskittynyt auttamaan isosiskoani. Taloudellisesti olen joskus ollut tosi kovilla, mutta en ole kyllä mennyt vanhemmilleni sitä itkemään. Ja kyllä, olen ollut tyhmä, kun olen ajatellut, että isä auttaa sitten minuakin jollakin tapaa, kun saan lapsia.

ap

tai onko heillä ollut sairautta tai työttömyyttä?

sillä erotuksella että rahaa muilta ruinaava hulivili on mun veljeni. Hänelle maksettu aikojen saatossa vaikka mitä kun ei itse osaa varoillaan elää vaikka käy vakituisessa työssä. Hän osaa oikein hyvin esittää sitä reppanaa jolle on vanhempien mukava jakaa rahaa "raukka kun on niin tiukilla". Mä olen kouluttautunut hankkinut ammatin ja elänyt tiukilla kun én saanut töitä mutta mä en saanut mitään koskaan. Mut en ole katkera vaikka täytyy myöntää, että olen hyvin etääntynyt vanhemmistani. Ainakaan he eivät enää voi multa odottaa tai vaatia mitään.

että itselleni en mitään odota, olen päättänyt pärjätä itse, mutta olisi kyllä ollut todella ihana saada vähän taloudellista tukea vauvan tavaroiden hankintaan. Muistaakseni aikoinaan siskolleni maksettiin melkein kaikki vastaavat.



Ja vielä enemmän arvostaisin sitä, että isä tekisi myös minun lapsilleni puuleluja. Kun semmoisia ei voi mistään muualta saada ja olisi aivan ihanaa, jos lapsilla olisi papan tekemiä leluja.



ap

ollenkaan! Ymmärrän sua oikein hyvin!

Älä katkeroidu aloittaja, vaikka pahalta tuntuukin.. se myrkyttää vain sinut itsesi ja sitä negatiivista tunnetilaa on ikävä kantaa mukanaan..



Mitäs jos menisit isäsi luo käymään, veisit mukana vaikka kahvit ja pullat (mitä ikinä sitten juottekin tavatessanne) ja sanoisit ihan suoraan, kuinka tärkeätä Sinulle olisi, että isä tekisi vauvallesi jonkun puulelun? Kertoisit kuinka arvostat niitä ja haluaisit omalle lapsellesi sen arvokkaimman lahjan, sen minkä vain isäsi osaa tehdä.

Jos isä kauniista pyynnöstä kieltäytyy, niin sittenhän ei asialle voi mitään.. Luulisi että tekisi.



Erot saattavat olla kovinkin katkeruttavia ja voihan olla, että isäsi sieltä taas heltyy kun aikaa kuluu.



Mutta kysy suoraan. Kerro, että niitä puuleluja lapsellesi haluat!

kun en siinä erossa asettunut kummankaan puolelle vaan yritin pysyä neutraalina ja nyt kuitenkin isä vihoittelee minullekin. Olen jotenkin tosi pettynyt isään ja tuntuu, että isä olisi kokonaan hylännyt minut ja meidän tulevan vauvan. Ei kuulemma aio tulla ristiäisiin eikä vauvaa katsomaan jne.



ap

Olet kyllä todella katkera, ole rauhassa, ymmärrän kyllä, mutta toisaalta tiedän, ettei katkeruus helpota sun elämää yhtään, päinvastoin, mutta se on oma valinta, jatka sillä tiellä, jos se tuntuu hyvältä.



Isäsi on itsekin katkera, joten sopii kuvaan, että sinäkin olet. Ero ollut varmaan niin raskas, ettei hän asiallisesti vielä osaa suhtautua sinuun tai muihinkaan, ja sillehän et voi mitään.



Puolen vuoden päästä tilanne voi olla jo toinen, tai vasta viiden vuoden päästä, ja voi kyllä olla, että tämä meininki jatkuu hamaan loppuun asti.

oli aina tärkeämpi. Siskon lapsille hän oli mummo muttei minun lapsilleni.

Kun äitini kuoli niin se oli helppoa minun lapsille, eivät kokeneet menettäneensä ketään.



Minulla on välillä surullinen olo kun en ottanut puheeksi äidin kanssa, miksi suhteemme oli etäisempi.



Olen ajatellut, että asiaan liittyy äitini äitin sairastama syöpä kun minä olin tuloillaan.

Se oli varmasti raskasta aikaa äidilleni.

Mummoni kuoli viikon ennen syntymääni.



Katkeruus ei koskaan kannata, se vaan kuluttaa!

ehkä olisi ollut parempi kysyä, että onko minulla oikeus olla pettynyt, suuttunut, surullinen, vihainen..



ap

että isä maksoi aikoinaan melkein kokonaan siskon häät, mutta meidän häiden kustannuksiin ei osallistunut mitenkään, vaikka eivät olleet tuolloin vielä äidin kanssa eronneet. Joten ei tämä pelkästään siitä erostakaan voi johtua.



ap

että itselleni en mitään odota, olen päättänyt pärjätä itse, mutta olisi kyllä ollut todella ihana saada vähän taloudellista tukea vauvan tavaroiden hankintaan. Muistaakseni aikoinaan siskolleni maksettiin melkein kaikki vastaavat. Ja vielä enemmän arvostaisin sitä, että isä tekisi myös minun lapsilleni puuleluja. Kun semmoisia ei voi mistään muualta saada ja olisi aivan ihanaa, jos lapsilla olisi papan tekemiä leluja. ap

kun valitat, ettei isäsi maksa sun puolestasi yhtään mitään... Mutta ettet oikeastaan edes haluakaan, vaan haluaisit vain PUULELUJA!

Ei munkaan isäni maksa mulle yhtään mitään, miksi pitäisi, ei se hänen tehtävänsä ole kustantaa mun elämistäni tai hankintojani.

Rahastahan tämä on kiinni.

henkilökohtaisesti en ole koskaan ymmärtänyt miksi isovanhempien pitäisi osallistua lastenlapsista syntyviin kustannuksiin?

Olen nähnyt, miten vanhemmista ihmisistä tulee katkeria ja riitaisia, kun kasataan kaunaa toisiaan kohtaan. Pelkään että itsestäni on tulossa katkera miehen siskoa kohtaan, joka elää kuin hänen vanhempiensa omaisuus olisi hänen omaisuuttaan, eikä ymmärrä miten meillä, jotka maksamme kaiken itse, voi olla tiukkaa. Mutta älä sinä lähde tähän :)

henkilökohtaisesti en ole koskaan ymmärtänyt miksi isovanhempien pitäisi osallistua lastenlapsista syntyviin kustannuksiin?

Mutta jos päättävät osallistua, pitäisi olla edes hiukan tasapuolinen.

toisen lapsensa kuluja mutta ei enää toisen eli kyse on tasapuolisuudesta tai sen puutteesta. Eli onko reilua, että isovanhempi osallistuu joidenkin lastenlastensa kuluihin mutta ei kaikkien?

onko reilua, että isovanhempi osallistuu joidenkin lastenlastensa kuluihin mutta ei kaikkien?

Onko reilua, että isovanhempi väsyy, pahottaa mielensä, oikuttelee, muuttaa mielensä...? Reilua tai ei, hänellä on siihen oikeus - edelleen, rahat ovat hänen OMANSA, hänen tienaamansa, eikä varmaan ajatellut että ap hommautuu raskaaksi luottaen siihen, että pappa betalar, koska on maksanut siskollekin.

Pappa nyt muutti mielensä, sulki raha- (ja puulelu-) hanat. Oma valinta on, haluaako siitä katkeroitua vai koittaako elää kuten suurin osa; omilla rahoillaan, ja siitä huolimatta pitää papan osana lasten elämää.

koska on ilmeisesti kyllästynyt olemaan se antava osapuoli. Ja periaatteessa sinäkin sitä haluat. Isäsi on tajunnut, että ei todennäköisesti saa mitään takaisin ainakaan siskoltasi, joten miksi turhaan odottaa sitä sinultakaan.



Tottakai sinulla on oikeus olla pettynyt. Ensinnäkin epätasa-arvoinen kohtelu vanhempien taholta on aina väärin, ja tässä niin isäsi kuin äitisiki on toiminut väärin (esim. häät). Toiseksi saa tuntua pahalta, jos vanhempi päättää katkoa välit ilman mitään kummempaa syytä.



Toisaalta voit elää katkeruudessa ja epätietoisuudessa lopun elämäsi ja isäsi ehkä kokee samoja tunteita omalla tahollaan. Suosittelen siis esim. kirjeen kirjoittamista. Olisi ehkä hyvä muistuttaa isällesi, että myöskään sinä et ole ollut saaja-osapuoli ja että olisit valmis hyväksymään isäsi osana perhettänne ilman mitään vaatimuksia rahasta tai puuleluista (sekin on vaatimus). Toki siinä kirjeessä kertoisin täsmälleen, miten paljon arvostat näitä itsetehtyjä puuleluja ja miten sinuun sattuu se, että niitä ei ole säästetty omalle lapsellesi. Tärkeintä ehkä kuitenkin olisi kertoa isällesi omien tuntemuksiesi jälkeen, että et ole vaatimassa häneltä mitään muuta kuin läsnäoloa ja ihan hänen omilla ehdoillaan. Jos nyt ei huvita, niin vaikkapa vuoden päästä voi ottaa yhteyttä. Anna isällesi aikaa etsiä uusi rooli elämässään avioeron jälkeen.