Saanko olla katkera tästä??

Katso peiliin, eiköhän se vika löydy sieltä...

Katso peiliin, eiköhän se vika löydy sieltä...

siis, vanhempasi ovat eronneet, isäsi aivan rikki ja sinä vingut että epäreilua kun ei tee sun lapselle puuleluja!



Anna hänelle aikaa, hän on ihminen. Voi olla, että kun/jos selviää avioerosta ja kaikesta paskasta jaloilleen, haluaakin olla taas sun ja lapsesi elämässä mukana.



Ymmärrettävää että kun kaiken jälkeen siskosi kääntyy häntä vastaan, hänkin tuntee katkeruutta. Onko isälläsi oikeus tuntea katkeruutta? Ainakin enemmän kuin sinulla. Tosin katkeruudesta on eniten haittaa kantajalleen.

vaan pelkästään siitä ettet nyt ehkä saakaan isältäsi rahaa ja tavaraa yms.

Ikävää, etenkin isäsi kannalta :(

Vanhempani erosivat aika riitaisesti vuosi sitten. Siskoni otti osaa tähän riitelyyn voimakkaasti (oli äidin puolella), itse yritin pysyä neutraalina, mutta isä ilmoitti että ei aio auttaa enää siskoani ja minua millään tavalla. Aikaa kyllä on, isä on eläkkeellä, samoin varaa. Ei olla nykyään kauheasti yhteyksissä, olen pyytänyt useasti meille kylään, mutta isä ei halua tulla eikä oikein voida isänkään luo väkisin mennä kyläilemään. Ja kyse ei oikeastaan ole edes mistään rahasta, vaan siitä toivoisin että isä olisi läsnä minun lapseni kanssa samalla tavalla mitä hän on ollut siskoni lasten kanssa, touhuilisi kaikkea mukavaa ja tekisi puuleluja (siskoni lapsilla on ollut aivan ihania isän tekemiä puuleluja vaikka kuinka paljon, nyt kun kysyin niitä vauvaleluja meille lainaan, niin siskoni kertoi myyneensä ne!!) ap

vingutaan kuinka ei tipu rahaa, ei puuleluja, vaikka sisko sai. Kertaakaan ei paista läpi huoli isän jaksamisesta, voinnista, yksinäisyydestä. "Rahaa sillä kyllä on." Se kun vaan ei ole tae onnesta tai hyvinvoinnista edes.

sinä näet nyt asian siltä kannalta, että hän auttoi paljon siskoasi, eikä nyt auta sinua, mutta isäsi on väsynyt ja katkera avioeroon liittyvistä riidoista. Anna hänelle aikaa, yritä olla olematta katkera.

Yritä tosiaan lähestyä vaikka sen pullan ja kahvin kanssa ja sano, että sinusta olisi mukavaa jos hän olisi enemmän läsnä teidän elämässänne.

Jos hän sitten jossain vaiheessa jaksaa auttaa tai vaikka tehdä niitä puuleluja niin kiva, mutta jos ei niin ei se sinun syrjimisestäsi johdu, tilanne on vain muuttunut.

enkä edes vihjaillut mitään sellaista, koska koen sen jotenkin tosi epämiellyttävänä. Mutta myönnän suoraan, kyllä, oletin että tukisi myös meitä lapsiperheenä jollakin tavalla, koska siskoani on tukenut todella paljon. Itsekästä varmaan, mutta se on se malli, jonka olen nähnyt, joten totta kai oletin sen koskevan myös minua.



Ja kun jankkaan noista puuleluista, niin ne on mielestäni kuitenkin arvokkaampia kuin mikään muu ja niiden suhteen olen äärettömän pettynyt. Kyse kun ei kuitenkaan ole ollut mistään hirveän kalliista vaan enemmän ajatuksesta ja välittämisestä. Miksi siis minun lapseni eivät ole ansainneet samaa kuin siskon lapset? Tavallaan tuo mitä on tapahtunut noiden lelujen kanssa, kuvaa tosi hyvin koko tilannetta. Ja siskon suhtautumista, sillä hänelle ne puulelutkin ovat olleet jotakin, minkä voi myydä eteenpäin.



Meillä on siskon kanssa aika paljon ikäeroja, joten esimerkiksi lähes kaikki minun lelut ja tavarat (esim. sukset, luistimet) on annettu aikoinaan siskon lapsille ja nyt sitten tallessa ei ole mitään, minkä voisin antaa omille lapsilleni. Sekin tuntuu kurjalle. Ja kyse ei ole niinkään rahan säästämisestä vaan tunnearvosta, joka noilla tavaroilla olisi ollut. Minulla on esim. lapsena ollut isän tekemä kelkka ja nukkekoti, joita rakastin ihan hirveästi. Ilman muuta olisin halunnut antaa nämä lapsilleni, mutta ne onkin annettu siskon perheelle, jossa ne on jo ajat sitten hajotettu. Eipä niitä siellä ole siis hirveästi arvostettu. :(



ap

Kuten jo kirjoitin, olen pyytänyt häntä kylään, mutta hän ei ole halunnut tulla. Haluaisin itse mennä hänen luokseen, mutta en ole tervetullut. Miten ihmeessä siis voisin auttaa häntä, kun hän ei halua olla minun kanssani tekemisissä? Totta kai olen huolissani isän voinnista ja tuntuu kamalalta, kun en saa auttaa. Olen auttanut ja tukenut häntä monen monta vuotta jo ennen vanhempieni avioeroa, mutta se asia ei nyt mielestäni kuulu tähän. Mutta voin avata tästä asiasta kokonaan oman ketjun.



ap

Katso peiliin, eiköhän se vika löydy sieltä...

ja on harvinaisen usein totta. Ihmisten pitäisi muistaa kohdella muita kuten he haluavat itseään kohdeltavan.

ei tarvi eikä kannata olla, mutta pettynyt, surullinen ja vihainenkin saat toki olla. Omia tunteita on lupa tuntea, vaikka niiden mukaan ei välttämättä tarvi toimia. Esikoista odottaessa varsinkin voi tulla mieleen oma rooli lapsuudenperheessä ja muut lapsuusmuistotkin, eikä ole väärin odottaa isovanhempien osallistuvan lastenlasten elämään.

Ikävää, että isäsi vihoittelee sinulle. Tosin kannattaa muistaa, että hän voi kokea sinun puolueettomuutesi sellaiseksi, ettet ole hänen puolellaan ollenkaan. Toivon sydämestäni, että aika parantaisi haavat isäsi kohdalla ja välinne paranisivat. Tilanne tuntuu kohtuuttomalta, eihän isäsi eronnut lapsistaan(vaikkakin aikuisista) vaan vaimostaan.

Tilanne tuntuu kohtuuttomalta, eihän isäsi eronnut lapsistaan(vaikkakin aikuisista) vaan vaimostaan.

Siltä minusta tuntuu, että isä olisi ottanut eron myös minusta. :( Ja vaikka joidenkin mielestä olen itse syypää siihen, että isä käyttäytyy nyt näin, en rehellisesti voin kyllä sanoa, että tässa tapauksessa en ole. Tai ainakaan en oikeasti keksi mitään, millä olisin pahoittanut isän mielen. Muuta kuin olemalla äitini tytär.

Täytyy miettiä sen kirjeen kirjoittamista. Joululahjat laitoin isälle menemään perjantaina ja pahaltahan se ajatus tuntuu, että saattaa viettää joulunsa ihan yksin. Pyysin tekstarilla jouluksi meille joskus joulukuun alussa, mutta en saanut siihen mitään vastausta.

ap

Jos mä olisin tehnyt puuleluja lapsenlapsille ja ne sitten myytäisiin, suuttuisin. Aika pahastikkin. Ensin teet työllä ja vaivalla leluja ja sitten ne myydään, hohhoijaa ei ihme että isällä on vähä käämi mennyt. Harmi vaan ku AP vaikuttaa tyypiltä joka ei myisi näitä leluja.

Yleisesti erilaisesta osallistumisesta: Meillä isä on osallistunut rahallisesti ja jossain määrin myös ajallisesti enemmän siskoni perheen tukemiseen, koska siskoni on totaali-yh. Mutta isä on myös halunnut minulle kertoa, että hän tavallaan korvaa siskon lapselle puuttuvaa isää (esim. opettamalla poikia urheilemaan) ja toisia isovanhempia (antamalla enemmän lahjoja/rahaa). Minusta tämä on ok.



Ap:n tapauksessa tulee mieleen, onko isäsi katkera sinulle siitä, kuinka suhtauduit/suhtauduitte (sinä ja siskosi) vanhempienne eroon. Ehkä hän ajattelee, että sinun olisi pitänyt olla hänen puolellaan, kun sisko oli äidin tms. Tai olemalla puolueeton olit 'hiljaisesti' samaa mieltä kuin äiti ja sisko tms. Todella typerää kyllä kostaa tätä etenkin niille pienille lapsenlapsille, mutta myös teille.

kai me voida sinua kieltääkään, mutta ei siitä katkeruudesta mitään hyötyä ole sinulle!

Onkohan siskosi käyttänyt isänne hyväsydämisyyttä niin härskisti hyväkseen, että on päättänyt sen vuoksi sanoutua kokonaan irti auttajan roolista.

Kokeile lähestyä isääsi vähän eri tavalla. Älä pyydä tai vaadi mitään, mutta kerro, että sinusta olisi mukavaa, jos lapsellasi olisi läheiset välit isovanhempiin. Pyydä häntä kylään, mutta älä lapsen hoitajaksi, vaan viettämään aikaa lapsesi kanssa. Voit ehkä myöhemmin saada apuakin, kun sitä todella tarvitset ja säilytät ainakin hyvät välit isääsi -ja lapsesi saa tutustua isoisäänsä jo alusta asti.

Ehkä isälläsi ei ole enää mahdollisuutta auttaa, kun ei kerta auta enää siskosikaan perhettä. Tai jos hän koki, ettei hänen apuaan arvostettu ja on näin päättänyt ettei enää auta. Ymmärrän, että olet katkera. Tilanteet kuitenkin muuttuvat.

Ilmeisesti hänellä on siihen syynsä...mutta mikä?

Oletko pahoittanut isäsi mielen?

Ja katkeruudelle en keksi yhtään oikeutettua syytä.

tuhlata voimavarojaan siihen.



Ja tokihan haluat että isäsi on osa elämäänne jokatapauksessa..?

Kerro se myös hänelle!

Vanhempani erosivat aika riitaisesti vuosi sitten. Siskoni otti osaa tähän riitelyyn voimakkaasti (oli äidin puolella), itse yritin pysyä neutraalina, mutta isä ilmoitti että ei aio auttaa enää siskoani ja minua millään tavalla. Aikaa kyllä on, isä on eläkkeellä, samoin varaa. Ei olla nykyään kauheasti yhteyksissä, olen pyytänyt useasti meille kylään, mutta isä ei halua tulla eikä oikein voida isänkään luo väkisin mennä kyläilemään.



Ja kyse ei oikeastaan ole edes mistään rahasta, vaan siitä toivoisin että isä olisi läsnä minun lapseni kanssa samalla tavalla mitä hän on ollut siskoni lasten kanssa, touhuilisi kaikkea mukavaa ja tekisi puuleluja (siskoni lapsilla on ollut aivan ihania isän tekemiä puuleluja vaikka kuinka paljon, nyt kun kysyin niitä vauvaleluja meille lainaan, niin siskoni kertoi myyneensä ne!!)



ap