Tapa millä ihmiset puhuu kavereistaan järkyttää välillä

Samaa mieltä, ihme että tästä puhutaan niin vähän, koskee kyllä myös parisuhteita.

Pyrin puhumaan ihmisistä kunnioituksella jopa heidän selän takanaan, minähän sen valinnan myös tein viettää heidän seurassaan aikaa.

No joo ja puolisoista puhutaan kanssa rumasti selän takana!

Tekeehän jotkut tännekin tosi inhottavia aloituksia täynnä vahingoniloa, ivaa ja halveksuntaa läheisistään. 

Minä olen valinnut olla puhumatta mitään kenestäkään selän takana.

Se ei ole aina hyvä kaveri? Vaan "ihme tyyppi" josta halutaan eroon tai hänen tekemisiään ei ymmärretä vaikka ollaan kaveri. Jos joku haluaa olla kaverina, mutta sen toisen teot ottaa aivoon, teki jotain siten ettei toinen tajua sitä logiikkaa. Tai ei tajua erota.

Vierailija wrote:

Samaa mieltä, ihme että tästä puhutaan niin vähän, koskee kyllä myös parisuhteita.

Pyrin puhumaan ihmisistä kunnioituksella jopa heidän selän takanaan, minähän sen valinnan myös tein viettää heidän seurassaan aikaa.

Joo, myös parisuhteissa kavereille haukutaan sitä omaa kumppania.

Kyllä, olet oikeassa. Sinustakin puhutaan paskaa muille kavereille, AP.

Kaveri on hyvä silloin kun se käyttäytyy halutunlaisesti. Sitten kun käytös ei miellytä niin sitä pitää päästä haukkumaan muille.

Minun puolisoni yritti provosoida minua kertomaan kavereistani, kuinka outoja tyyppejä he ovat, ja haukkumaan heitä. Kun kerroin tutustuneeni uuteen ihmiseen, hän alkoi esittää kysymyksiä liittyen hänen outouteensa, mitä vikaa hänessä on, jne. Kysyin sitten, miksi hän olettaa, että kaikki ihmiset, joiden seurassa minä viihdyn, ovat jollain tapaa outoja. Kysyin, onko hän itsekin outo, kun minun seurassani viihtyy. Siihen loppui ne kyselyt. 

En tiedä, onko se vain opittu tapa, että poissaolijoista puhutaan negatiiviseen sävyyn?

Vierailija wrote:

Kaveri on hyvä silloin kun se käyttäytyy halutunlaisesti. Sitten kun käytös ei miellytä niin sitä pitää päästä haukkumaan muille.

Kuulostaa aika narsistin elkeiltä

Luulen, että iso osa ihmisistä ei kauheasti mieti sitä, millaisten kavereiden kanssa viihtyy oikeasti. Jotenkin vain ajaudutaan johonkin porukkaan tai jämähdetään kiinni niihin lapsuudenkavereihin, joiden kanssa ollaan kasvettu eri suuntiin jo vuosia sitten. Omaa turhautumista sitten puretaan tuolla pahanpuhumisella mutta uusiakaan kavereita ei jostain syystä viitsitä lähteä etsimään. Yksin jäämisen pelko on kai kovempi kuin ärsyyntyminen puolivillaisiin kaverisuhteisiin.

Ihmisille tekisi hyvää opetella tuntemaan itsensä paremmin ja valitsemaan seuransa sen mukaan. Sen myötä joutava pahan puhuminen ja ei-mieluisten kavereiden roikottaminen elämässä vähenisi. Teineiltä vielä jollain tasolla ymmärtää tuon kavereiden haukkumisen, sosiaalisesti ja tunne-elämältään kun vielä vaiheessa ovat. Aikuiselta sen sijaan odottaisi vastuunottoa omista valinnoista eikä oman kyllästymisen vierittämistä kaverin syyksi.

Eräs kaveri myös puhui aika ajoin pahasti eräästä kaveristaan jonka kanssa vietti välillä aikaa. Sitten kun jostain syystä ajan vietto yhdessä heillä lisääntyi ja ihmettelin, että mites nyt sen ärsyttävän kaverin kanssa noin hyvin alkoi viihtymään, niin yhtäkkiä ei muistanutkaan niitä pahoja sanomisiaan. Kun en luovuttanut vaikka yritti minua maalata huonomuistiseksi, niin asia lopulta kääntyikin niin että sehän on ihan normaalia että välillä menee hermot kavereiden kanssa.

Ihmisellä on kova tarve kommunikoida ja kertoa mielessäpyörivistä asioista. Tämä että näistä asioista puhutaan, kertoo että niin ajatellaan. Ihminen on aika toksinen olento. Halu jakaa, kertoa ajatuksiaan ja kokemuksiaan sekä pohtia ajatteleeko ehkä omituisesti vai käyttäytyykö toinen vaikka oudosti, on ainoastaan inhimillistä ja sen ymmärtämättömyys on ainoastaan teennäistä. Kovin paljon arvostellaan ihmisiä jotka juoruaa, ne vaan on jääneet just sillon siitä just sulle kiinni. Kaikki me tehdään jollain tavalla ihan samaa. Jos muuta väittää niin valehtelee. Ihmisyyden yksi piirre ainoastaan, sen kanssa on elettävä. Hyvä huomioida moralisoidessaan et koitappa itse noudattaa oman moralisointinsa mukaista käyttäytymistä vuosi, niin huomaatkin häveten että käytös on normaalia. Jollet huomaa, todennäköisesti sinulla on muissakin asioissa eri säännöt muille kuin itsellesi.

Tunnistan itseni, olin nuorempana tuollainen. Silloin tuli hengattua tiettyjen ihmisten kanssa vain, ettei olisi tarvinnut olla yksin, vaikka paremmin olisin viihtynyt yksin. Esimerkiksi opiskeluissa oli hyötyä, että on se "oma porukka", jonka kanssa voi aina tehdä ryhmätehtävät, eikä joudu tunkemaan jämänä mukaan milloin mihinkin ryhmään. Eli joo, olin heidän kanssaan pelkän hyödyn takia.

Olen valitettavasti myös yksi heistä, joka on joskus sortunut haukkumaan niin sanottuja kavereitaan selän takana. Olin lapsena koulukiusattu ja yksinäinen, mikä provosoi paitsi ikätovereita niin myös aikuisia. Minua pidettiin reppanana ja helppona uhrina joten aikuistuttuani päätin, että en enää aio olla se säälittävä kyhjöttäjä vaan menen reippaasti mukaan kaikkiin porukoihin. Lopputulos: liikaa yksipuolisia ihmissuhteita, joista en saanut mitään sekä toksisia porukoita, joissa aloin tiedostamattani muuttua itsekin toksiseksi. En edelleenkään ollut suosittu tai arvostettu, vaan enempi siellä reppanaosastolla. Purin pahaa oloani haukkumalla milloin ketäkin "kaveriani" selän takana, kunnes jossain vaiheessa aloin viimein miettiä, onko kaverisuhteissani mitään järkeä. Tällainen selän takana arvostelu ja mollaaminen oli tavallista käytöstä niissä piireissä, joissa liikuin ja osaksi sen takia kesti niin kauan, että havahduin käytökseni älyttömyyteen.

Nykyään olen mieluusti hyvänpäiväntuttu monelle mutta kaveriksi saati ystäväksi en huoli enää ketä hyvänsä. Vaikka olen kypsynyt noista ajoista ja vuorovaikutustaitoni ovat huimasti parantuneet, on silti olemassa se mahdollisuus, että epämiellyttävässä ja takkuilevassa kaverisuhteessa se vanha pahanpuhuja alkaisi taas nostaa päätään. Toimimattomilla ihmissuhteilla on usein taipumusta provosoida vanhoja ikäviä käytösmalleja, joita ei muissa tilanteissa nouse pintaan.