Miksi olen niin erilainen kuin muut?

Laumaeläimiä ollaan. Jos jaat jotain itsestäsi, olet luotettavamman oloinen. 

Kaikki me ollaan erilaisia. Minulla on vaikeuksia joissain porukoissa, koska höpötän liikaa. Aina päätän, että nyt pidän suuni kiinni ja olen arvoituksellinen ja cool, mutta ei se koskaan onnistu.

Tuntemattomat ja puolitutut pitävät outona tai tyhmänä tai höpsähtäneenä, perhe ja ystävät ovat tottuneet. Sitten taas puolitutut esimerkiksi harrastuksista tai vanhempainyhdistyksestä ovat usein tosi hämmästyneitä, jos jossain vaiheessa tuttavuutta selviää, että minulla itseasiassa on yliopistotutkinto luonnontieteelliseltä alalta, ja sen lisäksi jatko-opiskelen ja teen ihan järkevää työtä. Ovat ilmeisesti kuvitelleet, että olen vähän toivoton tapaus ja liian outo.

Juu... Ihmiset on loppupeleissä todella yksinkertaisia, eli ei tarvitse edes hirveästi itsestään kertoa kunhan vaan kyselet tarpeeksi muilta ja kuuntelet kiinnostuneena. Ja naiskollegoiden uusia hiuksia/vaatteita/laukkuja ynms. kannattaa muistaa toisinaan kehua.

Pyritkö olemaan muiden ihmisten seurassa normaali vai oma itsesi?

Siksi, koska sä olet uniikki. Toista samanlaista ei ole. 

Onko mahdollista autismikirjoa selvitetty? Tuo nimittäin voi selittää montaa asiaa omassa elämässä. Jokin omassa käytöksessä vain huutaa tuota ja muut aistivat tuon, vaikka asiasta ei olisi kertonutkaan ja yrittäisikin käyttäytyä normaalisti ja niin kuin kaikki muutkin.

Loisivia yössäkäyviä on liikaa ja ovat ilkeitä, jos sinulla on kaikki elämässäsi kunnossa. Ole onnellinen ettet kuulu heihin, mutta älä näytä onnellisuuttasi varsinkin jos et ole yksinäinen vaikka olisit yksin 🩷

On meitä muitakin kaltaisiasi :) Ei sinun ole mikään pakko paljastaa työtovereillesi mitään yksityiselämästäsi. Työ on työtä. Itsekin haluaisin puhua työtovereitten kanssa enemmän työhön liittyvistä asioista, mutta sitten on noita hovin pyörittelijöitä, jotka utelevat toisista kaiken ja kertovat juoruna eteenpäin.

Et kuulosta mitenkään poikkeavalta. Oletko tehnyt koskaan MBTI persoonallisuustestiä? Minulle selitti paljon ”outouttani”, olen INFP.

No minä olen +40v kääkkien kanssa töissä.. ainoa alle 30v osastollamme. Vielä vuosi pitäisi tätä kestää.

Ei ole oikein kiinnostusta kuulla heidän vaihdevuosista tai vierailusta miehen äidin luona vanhainkodissa. En koskaan halua vanheta jos se on että muuttuu tuollaiseksi kuin nuo kääkät.

Vois olla mun kirjoittama mutta oon teknisen alan koulutettu.

Ihmiset yllättyvät kun "en olekaan tyhmä" vaikka sellaisen mielikuvan saatan tahtomattani luoda.

Vierailija wrote:

Kaikki me ollaan erilaisia. Minulla on vaikeuksia joissain porukoissa, koska höpötän liikaa. Aina päätän, että nyt pidän suuni kiinni ja olen arvoituksellinen ja cool, mutta ei se koskaan onnistu.

Tuntemattomat ja puolitutut pitävät outona tai tyhmänä tai höpsähtäneenä, perhe ja ystävät ovat tottuneet. Sitten taas puolitutut esimerkiksi harrastuksista tai vanhempainyhdistyksestä ovat usein tosi hämmästyneitä, jos jossain vaiheessa tuttavuutta selviää, että minulla itseasiassa on yliopistotutkinto luonnontieteelliseltä alalta, ja sen lisäksi jatko-opiskelen ja teen ihan järkevää työtä. Ovat ilmeisesti kuvitelleet, että olen vähän toivoton tapaus ja liian outo.

Ehkä olet joidenkin kanssa samanlainen vaikkei heidän kanssa. Et oo vielä erilaista nähnytkään, on vielä erilaisempia.

Kun hyväksyy itsensä sellaisena kun on niin se on helpointa ja loppupeleissä järkevintä. Ei edes kiinnosta miten minut pitäisi luokitella. Viihdyn liian hyvin yksin parikin tyttistä on huomauttanut siitä. Kyllä mä seurassa viihdyn tiettyyn rajaan asti. Töissä juttelen kaikille jotka haluaa puhua. Mulla on aina liikaa seuraa kahvilla ja tupakalla. Meillä on myös vaihtelevasti ihan älyttömästi joutilasta aikaa. Bileissä käyn/kävin aina vaan harvemmin. Ikä melko varmasti eikä nappaa ne krapulat. 

Tää aloitus on taas jälleen kerran jonkun narsistisen mielenterveys"ammattilaisen" tekemä. Pakko päästä tuulettamaan omaa päätä ja revitellä asiakkaiden ongelmia netissä kuin omanaan. Hitto, että mä inhoon tollasia ihmisiä.

Eristetäänkö sinut siis varsinaisesti vai onko tilanne ajautunut siihen, että et ehkä oma-aloitteisesti tuppaudu mukaan vapaampiin hetkiin, joissa ei keskustella työasioista? Tauolla sitä usein haluaakin irrottaa aivot hetkeksi töistä ja palautua tehtävien välillä. Puhutko tauolla todennäköisesti työasioista? En tarkoita syyllistää, mietin vain, miten työyhteisössäsi toimitaan ja toimitko jotenkin eri tavalla kuin muut, mistä johtuisi tuo ulkopuolisuuden kokemus.

Tai ehkä toiset ovat olettaneet, että et ole kiinnostunut seurasta ja lakanneet siksi kysymästä. En tiedä, pidetäänkö hiljaista niinkään ylpeänä, enemmän syrjäänvetäytyvänä tai herkkänä, joka kaipaa omaa tilaa. Ilmeisesti kuitenkin haluat muiden seuraan? Voisitko osallistua keskusteluun kevyemmillä aiheilla, jotka tilanteeseen sopii. Ihan tyyliin kävin illalla lenkillä ja oli kaunis ilma tai leivoin erityisen hyvää leipää tms. Hölösuut tarttuvat aiheeseen kuin aiheeseen, eikä tarvitse päätyä sinun henkilökohtaisiin asioihin. Kun vaan jaksaa istua ohi ne vaihdevuodet ja mummojen saattohoidot ja nyökytellä sen verran, että on läsnä.

Itse olen vähän liikaa hölösuu ja haluaisin osata keskustella kahvitauolla kevyemmistä aiheista. Tulee paljastettua itsestä liikaakin ja välillä joku yrittää käyttää sitten tietoa aseena... jos lohduttaa, ainakaan et tee hölösuun virheitä ja ole ylenpalttisen avoin. Outona sellaistakin voidaan pitää.

Jokainen meistä on vähän erilainen, mutta kaikki yllättävän samanlaisia. Sinäkin kuulostat täysin tavalliselta. Ei mitään erikoista. Toiset on hiljaisempia kuin toiset. Jotkut viihtyy isommassa porukassa, jotkut yksin tai pienessä porukassa.