Osaako sellainen mies rakastaa ollenkaan, joka vanhan suhteen kariuduttua vaihtaa aina uuteen naiseen?

Ei saa elää yksin. Itse aloitin suhteen miehen kanssa joka oli eronnut parisen kuukautta sitten. Olimme yhdessä 10 vuotta ja naimisissa. Sitten mies halusi erota. Ongelmia oli, mutta niistä olisi voinut selvitä puhumalla. Ongelma vain se, että mies ei osaa puhua vaikeista asioita. 

Arvatkaa oliko miehellä uusi nainen alle kuukauden päästä ja mun jo entisestään palasina ollut sydän hajosi entistä enemmän. Tästä on nyt muutamia kuukausia, mutta kyyneleet nousee edelleen silmiin. En enää haluaisi olla miehen kanssa, mutta pahalta tuntuu silti. Aika syvällä olin eron jälkeen, mutta sieltä nyt noussut jollakin tavalla ylös.

Eikä miehen uusi suhde tule olemaan sen kummempi. Kun ei mies kerran osaa puhua vaikeista asioita, niin ongelmia on tiedossa silti. Johan tässä nyt sain mieheltä painostettua erään terveyteensä liittyvän asian josta ei ole kuulemma puhunut uudelle naiselle, vanhemmilleen eikä lapsilleen. Vannotti mua, että en saa kertoa sitä kenellekään. Mä yritin miehelle sanoa, että kyllä sun pitää tuollaisesta kertoa läheisilleen. 

Voi osata rakastaakin, sitä ei pysty sanomaan tuon perusteella. Mutta tiuhaan kumppania vaihtava ihminen on todennäköisesti sellainen, joka juoksee sen alkuhuuman ja hormoniryöpyn perässä ja ajattelee että rakkaus on sitä. Loppujen lopuksi taitaa olla harvinaista kyetä varsinaiseen rakkauteen, eli siihen että kun alkuhuuma menee ohitse niin haluaa silti tietoisesti sitoutua rakastamaan sitä samaa henkilöä jatkossakin.

Ensin varmaan kannattaa määritellä mitä rakkaudella tarkoitetaan. Hän voi tarkoittaa sillä aivan eri asioita kuin sinä. 

Vierailija wrote:

Voi osata rakastaakin, sitä ei pysty sanomaan tuon perusteella. Mutta tiuhaan kumppania vaihtava ihminen on todennäköisesti sellainen, joka juoksee sen alkuhuuman ja hormoniryöpyn perässä ja ajattelee että rakkaus on sitä. Loppujen lopuksi taitaa olla harvinaista kyetä varsinaiseen rakkauteen, eli siihen että kun alkuhuuma menee ohitse niin haluaa silti tietoisesti sitoutua rakastamaan sitä samaa henkilöä jatkossakin.

Rakastuminen ei ole rakkautta. Se on huumaa. Vain henkisesti vajaaksi jääneet suhteista toiseen hyppivät sarjapettäjät luulevat huumaa rakkaudeksi.

Kaikki on vähän suhteellista. Eihän se uus heila kainalossa välttämättä edes tarkoita mitään suurta rakkautta. Eikä aiempi suhteen kariutuminen edellytä kaikille etiketin mukaista suruaikaa. Riitaisasta, nalkuttavasta ja kaikista asioista jatkuvasti keskustelua vaativasta rasittavasta akasta eroaminen voi olla miehelle suuri helpotus ja seksi hyvän laastarin kanssa sitä juhlistamaan voittaa oman tai thaihierojan käden.

Jäin oikein miettimään.. Eikös Kanalallakin ole vasta kolmas avioliitto tärpännyt?  Ehkä se kolmas kerta kuin vasta onnen antaa? 

Pitäis kai maailmannavan tehdä semmoinen vaikutus, että eron jälkeen mies seuraavat 10 v psykiatrisella?

Mikä on se naisten määrittelemä aika kun miehen pitää kärsiä yksinäisyydestä ennen kun saa hankkia uuden suhteen?

Kaveri vaihtaa lennosta aina uuteen mieheen ja samat ongelmat seuraa perässä. Olen kerran kysynyt häneltä olisko vika sinussa, kun kaikissa sama ongelma eykä edes kerkee käsitellä noita eroja mitenkään. Ei hänessä ole vikaa vaan muissa. Noh eihän siinä sit mitään ja vaihdelkoot kumppaneita.

Ero tulee siinä että naiset ei koskaan edes vahingossakaan tee mitään väärää ja kaikki väärä on aina miesten syytä. 

Vierailija wrote:

Pitäis kai maailmannavan tehdä semmoinen vaikutus, että eron jälkeen mies seuraavat 10 v psykiatrisella?

Olen pyrkinyt tähän. Samoin melko pysyvään henkiseen kastrointiin 👍

Vierailija wrote:

Mikä on se naisten määrittelemä aika kun miehen pitää kärsiä yksinäisyydestä ennen kun saa hankkia uuden suhteen?

Sanoisin että niin kauan olisi hyvä olla yksin, kunnes on päässyt edellisestä suhteesta yli. Jos siitä pääsee yli sillä hetkellä kun suhde päättyy, niin uutta kierrokseen vaan ihan vapaasti. Toki jos itse olisin se uusi nainen, niin kyllä vähän miettisin että onko rakkautta ollutkaan, jos ei tarvitse surra tärkeän ihmissuhteen päättymistä. Ja jos ei ollut rakkautta edellisessä suhteessa, miksi ihmeessä sitä olisi sen enempää tässäkään suhteessa?

Mutta eipä kaikki sure läheistensä kuolemiakaan, ja paljon vähemmän ikävää tuo suhteen päättyminen on.

Itse arvostaisin hetkellistä pysähtymistä miettimään, mikä siinä edellisessä suhteessa meni vikaan. Ihan vaan jotta osaisi sitten jatkossa välttää samaa ansaa. Mutta kukin tyylillään, jotkut tykkää tuhlata omaa ja muiden aikaa koskaan mitään oppimatta.

Ehkä sen verran älykäs ettei jää odottelemaan loppuelämäkseen milloin suhteen toinen osapuoli kasvaa aikuiseksi ja ei myöskään jää rasittamaan muuta yhteiskuntaa taloudelliselta puolelta mielenterveyspalveluiden kautta? 🩷🩷🩷 Yhteisiä lapsia jos on, niin sitten kyllä ainakin sosiaalityöntekijät pakottavat rasittamaan tervettä osapuolta ja hänestäkin tehdään sairas.

Miehellä lienee sellainen syndrooma, joka estää vikojen näkemisen itsessään ja sitten ongelmien noustessa ennemmin loukkaannutaan verisesti ja häivytään kuin otettaisiin vähän vastuuta ja puhuttaisiin asioista.

Aloittaja, miksi otit 18 vuotiaana sen komean jännän miehen, että katsonut älyn ja käytöstapojen perään?

Mies tykkää seksihuumasta mutta ei ankeilusta. Monia tyytyjiä ja yksinäisyyttä pelkääjiä harmittaa, kun ääliöt elää hyvää elämää.

Ei. Sama koskee myös naisia. Tällaiset ihmiset eivät uskalla olla ja elää yksin. Aina on oltava joku. Kirjaimellisesti joku. Mikä tahansa, kunhan on vaan joku, ettei tarvitse olla yksin. Luulevat riippuvuutta rakkaudeksi. 

Typerä kysymys..... homoksiko pitäisi alkaa?

Jokainen suree omalla tavallaan. Jos suree, suhteen päättyminen voi olla myös helpotus, vaikka rakkautta olisikin ollut. Ja joissain tapauksissa rakastaminen vain loppuu. Eikä se sitä tarkoita automaattisesti, että seuraava suhde olisi samanlainen. Kaikki suhteet ovat osapuoltensa summa.

Sillä miehellä on vaan vientiä. Kyllä erosta nyt pääsee suht nopeasti yli, vaikka rakastaisi.