Lue keskustelun säännöt.
Onko elämässäsi tullut välitila-vaihetta, jossa tuntuu ettei osaa mennä eteenpäin mutta ei myöskään taaksepäin? Kamalaa vain olla ja miettiä miksi en vaan saa asioita tehtyä.
09.10.2023 |
Helkkarin turhauttavaa oikeasti. Olen jo muutaman vuoden vain ollut. On toki ollut eroa, uusi ammatti jne mutta tuntuu silti että könötän vain paikoillaan.
On töitä, on uusia ihmisiä, on kaikenlaista "uutta" mutta olen sisältä ja ulkoa rapistunut.
Tekisi mieli paeta, juosta, tehdä jotain. Saavuttaa, löytää tai tietää.
Pakko vain olla aloillaan ja rauhoitella itseään.
En vaan saa enää mitään aikaiseksi. Olen yksin, en yritä mitään ja kotona vain lepään. Ei huvita mennä minnekään, en halua nähdä työn ulkopuolella ketään.
Olen niin turhauttavassa välitilassa etten tiedä mitä ihmettä tekisin. En uskalla oikein tehdä mitään ja sanalla tekisi mieli vain huutaa ja juosta. Elää eri ajassa.
Tulevaisuus. Mitä se on, minne se vie.
Nyt tuntuu vain että inhoan elettyä elämääni ja kaikki hyvä mitä siinä on ollut, oli ja meni. Myöskin kaikki paha oli ja meni.
Nyt on vain minä enkä tiedä minne menen tai mitä teen.
Kommentit (2)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni on vain työtä, jossa kyllä tykkään olla.
On kiva, että vihdoin tykkään olla edes töissä kun on ollut takana uupumisia ja vuosi sitten jäin pitkälle saikulle. Nyt on sitten vakityö ja asiat paremmin kuitenkin eikä niin pahaa tunnemyllerrystä kuin silloin vuosi sitten. Oli niin pahoja asioita tapahtunut, etten ajatellut selvitä enää. Selviän kuitenkin.
Menen töihin, tulen kotiin. Syön, menen lepäämään, nukahdan. Herään, juon kahvit, menen töihin ja taas sama.
Vapailla käyn kaupassa, teen ruokaa, luen, meditoin, ehkä siivoan, syön ja lepään.
Elämäni on pääosin vain tuota.
Tiedän että jotain pitäisi tehdä, haastaa itseään ainakin fyysisesti mutta kun en vain jaksa.
Joskus käyn uimassa. Pitäis jotain tehdä.
Ap