Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso jää kiinni, mitenkä niistä kamalista tunteista selviää?!
09.10.2023 |
Pitkä parisuhde ja perhe ja olet luullut että yhdessä ollaan aina. Rakastat ja välität toisesta todella paljon. Kun saat yllättäen tietää että kumppani onkin ylittänyt ne rajat jotka teidän suhteessa on "sovittu". Niin mitenkä siinä tilanteessa saa päänsä kuntoon?! Meillä on ero vasta puheissa, mies ei halua sitä mutta luottamusta kun ei enää ole niin vaikeaa se on nähdä enää yhteistä tulevaisuutta.
Olen itkenyt silmät päästäni. Valtavaa vihaa ja katkeruutta, ketutusta päivästä toiseen. Näen silmissäni, voin kuvitella nämä kaksi henkilöä toistensa kanssa ja se saa minut lähes raivon partaalle. Samaan aikaan rakastan miestäni niin paljon. Tämä on aivan kamalaa aikaa. En saa ajatuksiani järjestykseen, aina vain pyörii tapahtuneet asiat mielessäni. Tekisi mieli tavata tämä ky. nainen ja purkaa edes osa pahasta olostani häneen. Kyllä tämä oli tietoinen että mieheni on naimisissa ja siltikin lähti leikkiin mukaan. Toki mieheni tässä kait se pahin ns. syyllinen on mutta tämä viha on vain niin hirveää että huh huh. Milloinka nämä tunteet alkavat laantua, milloinka lakkaan välittämästä ja rakastamasta?
Kommentit (52)
Kerran menetetty luottamus sitä ei saa takaisin. Tämä tulee aina olemaan välissä eikä sitä unohda. Näin se vaan on. Ero oikea ratkaisu. Anna itsellesi aikaa ja tunteiden tulla. Aika parantaa. Eron itse käynyt läpi ja alku oli raskasta ja useamman vuoden vei aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran menetetty luottamus sitä ei saa takaisin. Tämä tulee aina olemaan välissä eikä sitä unohda. Näin se vaan on. Ero oikea ratkaisu. Anna itsellesi aikaa ja tunteiden tulla. Aika parantaa. Eron itse käynyt läpi ja alku oli raskasta ja useamman vuoden vei aikaa.
Kun erosit, niin mitä teit etteivät seinät kaatuneet päälle? Pelkään sitä musertavaa yksinäisyyden tunnetta kun ei ole enää toista rinnalla. Pidän kyllä olla omissa oloissani mutta silloin se on tietenkin eri asia. Ja alkaako sitä toisessa elämässä/asunnossa sitten pähkäillä entisen kumppaninsa menemisiä. Että jokohan se on yhdessä jonkun kanssa jne. Ja sitten varmasti tulee taas ikäviä fiiliksiä ja ajatuksia pää täyteen. ap
Anna tunteiden tasoittua ja raivon laantua. Joku päivä tajuat, että sun rakkaus mieheen on kuollut. Vuosien päästä ei enää satu ja ihmettelet miksi edes siedit moista kusipäätä.
Ei sen toisen naisen tehtävä ole toimia miehesi moraalinvartijana, vaan ihan täysin miehesi omalla vastuulla. Teet itsestäsi vain pellen, jos projisoit tunteesi tähän toiseen naiseen miehesi sijasta.
Kiitos kommenteista, lisääkin saa kokemuksia kertoa jos vastaavaa joutunut sietämään. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha tuhlata energiaa kolmanteen pyörään, ei hän ymmärrä katua kuitenkaan, saa vain lisäpontta uhriutumiseen. Pura vihaa johonkin fyysiseen aktiviteettiin, mua auttoi ja samalla sain kostokropan ja mielen vahvuutta.
Annat niiden tunteiden vain tulla ja mennä. Huomaat, ettet kuole niihin, vaikka välillä voi siltä tuntuakin. Kun olo tasoittuu, voit alkaa miettiä, miten elämäsi tästä eteenpäin järjestät. Kuuntele siinäkin omia tunteitasi. Älä järkeistä ja jää katkeroitumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rankka liikunta auttaa aina, vahvistat samalla itseäsi.
Anna toisen mennä jos on mennäkseen. Kyllä se saattaa sitten tulla takaisin kun arki tulee vastaan uudessa suhteessa. Eri asia sitten otatko sen äijän enää takaisin😉
Tärkeää on, että pidät itsestäsi huolta.
Miten läheisriippuvainen oletkaan! Surullista pelätä noin paljon eroamista ja itsellistä elämää. Jokaisen meistä tulee pärjätä omillaan tarvittessa. Etsi ihan ensiksi itsesi. Kuka sinä olet? Mitkä ovat sinun arvosi? Mitä sinulle saa tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viinaa siinä tarvitsee paljon. Ajan oloon helpottaa.
- M43
Jos varaa terapeuttiin, niin käy hönelle purkamassa. Tunteiden pitää antaa tulla ja mennä. Mulla on auttanut se, kun olen tosissaan miettinyt asiaa, joka vihastuttaa tai satuttaa ja toistanut sen verran usein, että ei sitten loppujen lopuksi tunnu miltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viinaa siinä tarvitsee paljon. Ajan oloon helpottaa.
- M43
Parit kännitkin kannattaa toki vetää. Mutta kylille ei parane lähteä, kännykkä on parasta piilottaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten läheisriippuvainen oletkaan! Surullista pelätä noin paljon eroamista ja itsellistä elämää. Jokaisen meistä tulee pärjätä omillaan tarvittessa. Etsi ihan ensiksi itsesi. Kuka sinä olet? Mitkä ovat sinun arvosi? Mitä sinulle saa tehdä?
Tuossa tilanteessa on ihminen täysin sekaisin. On varmaankin saattanut olla sinkku ennen miehensä tapaamista ja tottunut yksineläjä.
On valtava shokki, kun perhe hajoaa ja kaikki muuttuu; koti, lasten elämä ja oma paras ystävä ja kumppani lähtee pois ja jäljelle jää sekava mieli, turhautuminen, suru, katkeruus ja jopa viha.
Katsotaan sitten, kun ap:n erosta on vaikka puolikin vuotta ja asuu yksin kivassa uudessa kodissaan, voi olla ihan toinen ääni kellossa.
Inhottavaa tällainen säälin ja ivan sekainen "Voi mites sä nyt noin läheisriippuvainen oletkaan" "Mitä sinulle saa tehdä"? jne. Ihan kuin jollekin idiootille. Useimmilta meistä löytyy taistelutahtoa ja se oma vahva minuus, mutta on ihan normaalia, että tuossa tilanteessa tuntuu, ettei jaksa muuta kuin vajota maan alle täysin toivottomana ja avuttomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viina juuri estää näiden vaikeiden tunteiden käsittelyn. Voihan sitä tukahduttaa tunteensa ja kärsiä monista muista ongelmista sitten. Tulee masennusta, paniikkikohtauksia, migreeniä, rytmihäiriöitä, unettomuutta, refluksia - mitä nyt kellekin.
Voisi myös itkeä ja vaikka huutaa sitä tuskaansa. Kyllä se joskus loppuu. Ei ole kivaa, toki. Itse avioeroni aikaan kävelin pitkät pimeät talviyöt ulkona ja itkin (ja uskovana myös rukoilin), kun en vain enää voinut olla pettävän mieheni lähellä. Ei ollut helppoa kun kuitenkin samalla vaativa kokoaikatyökin hoidettavana, kuunnellen toisten murheita.
Mutta kaikesta selviää. Nyt ne ajat ovat vain kaukainen muisto. Mies meni pikanaimisiin, koska teki lapsen mutta ovat jo eronneet. Sellainen uusi onni siellä. Yritti takaisin luokseni eron jälkeen. Arvatkaapa otinko? Olin sietänyt ja anteeksi antanut tosi paljon aiemmin. Mutta se virhe ei enää toistu.
Minulla on nykyään uusi mies mutta jättäisin hänet melko pian, jos alkaisi tulla pieniäkään merkkejä petollisuudesta. Rakastan häntä, mutta luulenpa että ei tekisi tiukkaakaan. Minua ei enää kukaan voi alistaa eikä nöyryyttää. Uskon ja rukoilen edelleen, mutta ei näitä juudaksia voi toinen ihminen muuttaa. (Ei Jumalakaan voinut.)
No parempi tietää totuus kuin elää valheessa ja petoksessa. Saa olla vihainen ja surullinen. Älä kuitenkaan tee lopullisia päätöksiä vihan vallassa. Kokoat itsesi, mietit mitä sinä haluat, teet päätökset ja suunnitelmat ja sen mukaan sitten toimit ja elät. Vaikka sydän särkyy niin elämä ei ikinä ole yhdestä ukosta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran menetetty luottamus sitä ei saa takaisin. Tämä tulee aina olemaan välissä eikä sitä unohda. Näin se vaan on. Ero oikea ratkaisu. Anna itsellesi aikaa ja tunteiden tulla. Aika parantaa. Eron itse käynyt läpi ja alku oli raskasta ja useamman vuoden vei aikaa.
Kun erosit, niin mitä teit etteivät seinät kaatuneet päälle? Pelkään sitä musertavaa yksinäisyyden tunnetta kun ei ole enää toista rinnalla. Pidän kyllä olla omissa oloissani mutta silloin se on tietenkin eri asia. Ja alkaako sitä toisessa elämässä/asunnossa sitten pähkäillä entisen kumppaninsa menemisiä. Että jokohan se on yhdessä jonkun kanssa jne. Ja sitten varmasti tulee taas ikäviä fiiliksiä ja ajatuksia pää täyteen. ap
Seinät kyllä kaatuivat, olin 3 kk sairaslomalla. Tuntui että elämä päättyy eroon. Olin syvissä vesissä. Lamaannuin täysin. Pitkän aikaa meni tässä tilassa ja pikku hiljaan alkoi valoa elämääni tulla. Erosimme 2014. Nyt vuosia erosta kulunut ja nyt voin sanoa että ero oli oikea ratkaisu. Elämäni saanut järjestykseen asun yksin ja nautin omasta olosta ja ystävistä. Teen mukavia asioita sekä matkustelen. Asun omassa kaksiossa jonka sain tammikuussa -23 maksettua. Ero on myös yksi vaihtoehto eikä huono mikäli tilanne on parisuhteessa siinä pisteessä.
Kamala tunne? Ei ole kamala tunne, koska se on sen toisen valinta, ja annan tilaa sille epäitsekkäästi.
JUHLIN kun petturi jää kiinni; se antaa upeammalle kumppanille tilan tulla elämääni.
Hei hei pidä hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
No parempi tietää totuus kuin elää valheessa ja petoksessa. Saa olla vihainen ja surullinen. Älä kuitenkaan tee lopullisia päätöksiä vihan vallassa. Kokoat itsesi, mietit mitä sinä haluat, teet päätökset ja suunnitelmat ja sen mukaan sitten toimit ja elät. Vaikka sydän särkyy niin elämä ei ikinä ole yhdestä ukosta kiinni.
Eikä varsinkaan PETTURI ukosta.
Oleellista on, että kertoiko mies itse teostaan. Onko osoittanut aitoa katumusta, ei vähättele tai pakene paikalta, kun osoitat valtavan pettymyksesi hänelle. Näitä asioita kannattaa miettiä, kun pohdit miten jatkaa elämääsi.
Kaikki tuska laimenee ajan myötä, se on lohdullista.
Jos menet sille naiselle raivoamaan niin se kyllä kääntyy sinua vastaan. Vaikutat sekopäältä ja nainen saa uutta intoa pelastaa miehesi moisen hullun kanssa olemiselta. Varsinkin jos kyse on jostain pususta tai viestistä, kuten kirjoituksestasi voi rivien välistä lukea.
Tunteet tulee ja menee. Odotat vaan. Jossain vaiheessa ne tasoittuu ja voit analysoida asiaa paremmin järjellä.