Kun puoliso jää kiinni, mitenkä niistä kamalista tunteista selviää?!
Pitkä parisuhde ja perhe ja olet luullut että yhdessä ollaan aina. Rakastat ja välität toisesta todella paljon. Kun saat yllättäen tietää että kumppani onkin ylittänyt ne rajat jotka teidän suhteessa on "sovittu". Niin mitenkä siinä tilanteessa saa päänsä kuntoon?! Meillä on ero vasta puheissa, mies ei halua sitä mutta luottamusta kun ei enää ole niin vaikeaa se on nähdä enää yhteistä tulevaisuutta.
Olen itkenyt silmät päästäni. Valtavaa vihaa ja katkeruutta, ketutusta päivästä toiseen. Näen silmissäni, voin kuvitella nämä kaksi henkilöä toistensa kanssa ja se saa minut lähes raivon partaalle. Samaan aikaan rakastan miestäni niin paljon. Tämä on aivan kamalaa aikaa. En saa ajatuksiani järjestykseen, aina vain pyörii tapahtuneet asiat mielessäni. Tekisi mieli tavata tämä ky. nainen ja purkaa edes osa pahasta olostani häneen. Kyllä tämä oli tietoinen että mieheni on naimisissa ja siltikin lähti leikkiin mukaan. Toki mieheni tässä kait se pahin ns. syyllinen on mutta tämä viha on vain niin hirveää että huh huh. Milloinka nämä tunteet alkavat laantua, milloinka lakkaan välittämästä ja rakastamasta?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Miten läheisriippuvainen oletkaan! Surullista pelätä noin paljon eroamista ja itsellistä elämää. Jokaisen meistä tulee pärjätä omillaan tarvittessa. Etsi ihan ensiksi itsesi. Kuka sinä olet? Mitkä ovat sinun arvosi? Mitä sinulle saa tehdä?
Niin, ainut asia on 100 varma. Joudut elämään aina ja lopunelämääsi itsesi kanssa. Alusta loppuun. Kannattaa siis vahvistaa itseä ja elää itselleen ja tulla toimeen itsensä kanssa.
Toisia ihmisiä et voi muuttaa. Itseäsi voit. Ja toisaalta ,, sehän on vain pala lihaa ,, työntäkööt miehesi sen ihan minne lystää.
Vierailija kirjoitti:
Oleellista on, että kertoiko mies itse teostaan. Onko osoittanut aitoa katumusta, ei vähättele tai pakene paikalta, kun osoitat valtavan pettymyksesi hänelle. Näitä asioita kannattaa miettiä, kun pohdit miten jatkaa elämääsi.
Kaikki tuska laimenee ajan myötä, se on lohdullista.
Ei osoita minkäänlaista katumusta eikä edes myönnä tapahtuneita asioita. Vaan syyttelee minua päästäni sairaaksi kun valehtelen hänestä ja tästä naisesta. Ovat vain kavereita eikä muuta. No, asia ei ole näin. En tajua että miksi ei sitten lähde tämän uuden ihastuksensa matkaan vaan haluaa jatkaa minun kanssani. Vaikka tietää kuinka vaikeaa kaikki on ollut minulle! ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oleellista on, että kertoiko mies itse teostaan. Onko osoittanut aitoa katumusta, ei vähättele tai pakene paikalta, kun osoitat valtavan pettymyksesi hänelle. Näitä asioita kannattaa miettiä, kun pohdit miten jatkaa elämääsi.
Kaikki tuska laimenee ajan myötä, se on lohdullista.
Ei osoita minkäänlaista katumusta eikä edes myönnä tapahtuneita asioita. Vaan syyttelee minua päästäni sairaaksi kun valehtelen hänestä ja tästä naisesta. Ovat vain kavereita eikä muuta. No, asia ei ole näin. En tajua että miksi ei sitten lähde tämän uuden ihastuksensa matkaan vaan haluaa jatkaa minun kanssani. Vaikka tietää kuinka vaikeaa kaikki on ollut minulle! ap
Vain hullu jättäisi halvan kokin,seksilelun ja piian. Mies tietää ettet lähde. Niele ylpeytesi. Katso Lumon verkkokaupasta väliaikainen asunto. Pistä ero vireille.
On englanniksi sellainen äänikirja kuin "Leave a Cheater, Gain a Life". Jos vaan englantia osaat niin suosittelen hankkimaan tuon kirjan. Se oikeasti avaa silmät pettäjiä kohtaan ihan uudella tavalla.
Itse en jatkaisi ikinä suhdetta pettäjän kanssa. Pettäminen on niin paljon muuta, kuin pelkästään seksiä. Se kertoo siitä, ettei puolisosi välitä sinusta, sinun hyvinvoinnista, sinun mielenterveydestä eikä hän myöskään arvosta sinua.
Pettäminen ei ole koskaan vain "yksi virhe" vaan se on yleisemmin 100+ virhettä.
Ikuista rakkautta ei ole. Miehet ei ole koskaan uskollisia ja sen pitää naisen hyväksyä.
Aloitus on Tarina-tädin trolli.
Puhdasta keksittyä sontaa.
Hän itse myös vastailee itselleen.
Ja kommentoi omaa aloitustaan.
Tämän tyypin tunnistaa aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten läheisriippuvainen oletkaan! Surullista pelätä noin paljon eroamista ja itsellistä elämää. Jokaisen meistä tulee pärjätä omillaan tarvittessa. Etsi ihan ensiksi itsesi. Kuka sinä olet? Mitkä ovat sinun arvosi? Mitä sinulle saa tehdä?
Tuossa tilanteessa on ihminen täysin sekaisin. On varmaankin saattanut olla sinkku ennen miehensä tapaamista ja tottunut yksineläjä.
On valtava shokki, kun perhe hajoaa ja kaikki muuttuu; koti, lasten elämä ja oma paras ystävä ja kumppani lähtee pois ja jäljelle jää sekava mieli, turhautuminen, suru, katkeruus ja jopa viha.
Katsotaan sitten, kun ap:n erosta on vaikka puolikin vuotta ja asuu yksin kivassa uudessa kodissaan, voi olla ihan toinen ääni kellossa.
Inhottavaa tällainen säälin ja ivan sekainen "Voi mites sä nyt noin läheisriippuvainen oletkaan" "Mitä sinulle saa tehdä"? jne. Ihan kuin jollekin idiootille. Useimmilta meistä löytyy taistelutahtoa ja se oma vahva minuus, mutta on ihan normaalia, että tuossa tilanteessa tuntuu, ettei jaksa muuta kuin vajota maan alle täysin toivottomana ja avuttomana.
Mies ei halua eroa, joten nainen voi ihan itse päättää, hajoaako perhe, muuttuuko elämä jne. Jos päättää, että erotaan, niin sitten kantaa vastuun omista tunteistaan ja jos päättää jäädä, niin sama tilanne, ei mies ole vastuussa katkeruudesta tms.
Oleellista on se, rakastaako mies vielä ap:ta.
Jos rakastaa ja pettäminen oli ohimenevä hairahdus, erota ei kannata, jos perheessä on pieniä lapsia.
Mutta jos rakkaus ja kaikki välittäminen miehen puolelta on lopussa, mies on helppottunut erosta.
On luultavasti toivonut ja halunnut eroa pitkään, mutta ei sitä ole suoraan sanonut. Ei ole uskaltanut.
Eikä toisaalta ole halunnut pahoittaa pitkäaikaisen kumppanin / aviopuolison mieltä.
Se, että joku pyörähtää sängyssä toisen kanssa, ei ole rakkautta sitä toista kohtaan. Vaan pelkkää fyysistä kemiaa ja himoa.
Sen takia ei kannattaisi oman loukkaantumisen takia rikkoa kokonaista perhettä, ja tehdä lapsista vuoroviikottaiset lapsia.
Mutta jos mies on rakastanut siihen toiseen, silloin eroa ei estä mikään.
Ero on väistämätön.
Ja mies perustaa uuden perheen, uuden kumppanin kanssa.
Olin tuossa toisen naisen roolissa. Kyse oli pitkäaikaisesta seksiviestittelystä. Minua saa vihata aivan vapaasti. Olen kuitenkin pyytänyt vaimolta anteeksi. Haluaisin toisen naisen näkökulmasta todeta, että totuus on todennäköisesti paljon pahempi kuin mitä sinulle on kerrottu.
Pahimmassa tunnevyöryssä pitäisi malttaa olla tekemättä mitään radikaalia. Tunteet tasoittuvat kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oleellista on, että kertoiko mies itse teostaan. Onko osoittanut aitoa katumusta, ei vähättele tai pakene paikalta, kun osoitat valtavan pettymyksesi hänelle. Näitä asioita kannattaa miettiä, kun pohdit miten jatkaa elämääsi.
Kaikki tuska laimenee ajan myötä, se on lohdullista.
Ei osoita minkäänlaista katumusta eikä edes myönnä tapahtuneita asioita. Vaan syyttelee minua päästäni sairaaksi kun valehtelen hänestä ja tästä naisesta. Ovat vain kavereita eikä muuta. No, asia ei ole näin. En tajua että miksi ei sitten lähde tämän uuden ihastuksensa matkaan vaan haluaa jatkaa minun kanssani. Vaikka tietää kuinka vaikeaa kaikki on ollut minulle! ap
Vain hullu jättäisi halvan kokin,seksilelun ja piian. Mies tietää ettet lähde. Niele ylpeytesi. Katso Lumon verkkokaupasta väliaikainen asunto. Pistä ero vireille.
Nykymiehet ei tarvitse piikaa, pyykkäriä eikä kokkia, eikä seksiä kotona.
Noita kaikkia saa muualtakin.
Ap:n miehellekin on monta ottajaa, sillä varatut miehet ovat kaikkein halutuimpia.
Sitäpaitsi mies osaa itse käyttää pyykkikonetta, imuroida, ostaa eineksiä
ja muuta sapuskaa kaupoista, jos ruuanlaitto ei miestä huvita.
Ei mies tarvitse palvelijaa kotiinsa.
Kummallista on sekin, että niin moni eronnut mies on alkanut voida hyvin erottuaan.
Huolehtii ulkonäöstään ja kunnostaan paremmin. Saa uusia ystäviä ja harrastuksia.
Osin sen uuden kumppanin myötä.
Ajattele positiivisesti, tämä on uusi alku Sinun elämässäsi. Ota ja lähde. Et koskaan pysty enää mieheesi luottamaan. Mies teki valintansa, sille ei enää mitään voi. Aikaa myöten tuskasi helpottaa, kun alat elämään oman näköistä elämääsi. Mies tulee aina kantamaan syyllisyyttään.
Laita ukon kalsareihin kutinapulveria niin ettei huomaa. Ripottele myös partaansa kun nukkuu, munakarvoihin myös.
Mies ylittänyt rajat, jollakin tavalla. Sinun olisi varmaan hyvä keskustella asiasta, mieluummin ehkä jonkin vanhemman henkilön kanssa, psykiatrin, seurakunnan perhetyöntekijän, jos tunnet jonkun luotettavan 'amatöörisiviilin'...
Ei varmaan kannata tehdä aivan pikaisia päätöksiä, vaikka luottamus on tietenkin ainakin toistaiseksi tiessään eikä muistijälki varmaan koskaan katoa kokonaan (ellei sitten totaalidementiassa).Toiset ovat päässeet tuollaisesta yhdessä eteenpäin, mutta se on vaatinut pitkällisiä yhteisiä keskusteluja, rikkoneen osapuolen vilpitöntä katumista ja syvää uudelleen sitoutumista.
Ei auta mikään muu kuin aika. Itsellä 10 vuotta vastaavasta tapahtumasta ja vieläkin kerran vuodessa alkaa vituttaa oikein huolella.
Mutta älä vaan ota miestä takaisin. Siitä ei tule mitään. Vaikka rakkautta on vielä jäljellä, niin samaan aikaan halveksunta ja kiukku on niin syvää, että tuosta kyhäelmästä ei tule kuin isompaa vahinkoa.
Heittämällä pellolle ja jatkamalla omaa elämää.
Vierailija wrote:
Mies ylittänyt rajat, jollakin tavalla. Sinun olisi varmaan hyvä keskustella asiasta, mieluummin ehkä jonkin vanhemman henkilön kanssa, psykiatrin, seurakunnan perhetyöntekijän, jos tunnet jonkun luotettavan 'amatöörisiviilin'...
Ei varmaan kannata tehdä aivan pikaisia päätöksiä, vaikka luottamus on tietenkin ainakin toistaiseksi tiessään eikä muistijälki varmaan koskaan katoa kokonaan (ellei sitten totaalidementiassa).Toiset ovat päässeet tuollaisesta yhdessä eteenpäin, mutta se on vaatinut pitkällisiä yhteisiä keskusteluja, rikkoneen osapuolen vilpitöntä katumista ja syvää uudelleen sitoutumista.
Ei voi päästä eteenpäin, jos mies ei edes myönnä tekojaan vaan klassisesti syyttelee vain vaimoa hulluksi. Isäni teki tuota. Petti mutsia ja kävi maksullisissakin koko niiden avioliiton ajan. Sillä oli toi sama taktiikka. Veto raivarit päälle ja alkoi käyttäytyä uhkaavasti. Lopulta häipyi ovet paukkuen ja katosi päiviksi. Aivan sairasta jäädä tuollaiseen suhteeseen, mutta niin vaan minunkin mutsi roikkui tuollaisessa sadistissa 20 vuotta.
Itse olisin onnellinen, kun ensimmäinen lapsi, josta et ollut tietoinen kuin vasta tuon tapahtuman jälkeen, niin on nyt valmiina itsenäistymään. Kannusta häntä nyt vihdoin aikuistumaan ja hankkimaan asunto, työpaikka, puoliso, mahdollisesti lapsia jne. Nyt voit itsekin lähteä etsimään oikeaa puolisoa itsellesi 🥳😍😘🥰
Osta nyt muutama (etä) tapaaminen kriisiterapeutilta.