Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso jää kiinni, mitenkä niistä kamalista tunteista selviää?!
09.10.2023 |
Pitkä parisuhde ja perhe ja olet luullut että yhdessä ollaan aina. Rakastat ja välität toisesta todella paljon. Kun saat yllättäen tietää että kumppani onkin ylittänyt ne rajat jotka teidän suhteessa on "sovittu". Niin mitenkä siinä tilanteessa saa päänsä kuntoon?! Meillä on ero vasta puheissa, mies ei halua sitä mutta luottamusta kun ei enää ole niin vaikeaa se on nähdä enää yhteistä tulevaisuutta.
Olen itkenyt silmät päästäni. Valtavaa vihaa ja katkeruutta, ketutusta päivästä toiseen. Näen silmissäni, voin kuvitella nämä kaksi henkilöä toistensa kanssa ja se saa minut lähes raivon partaalle. Samaan aikaan rakastan miestäni niin paljon. Tämä on aivan kamalaa aikaa. En saa ajatuksiani järjestykseen, aina vain pyörii tapahtuneet asiat mielessäni. Tekisi mieli tavata tämä ky. nainen ja purkaa edes osa pahasta olostani häneen. Kyllä tämä oli tietoinen että mieheni on naimisissa ja siltikin lähti leikkiin mukaan. Toki mieheni tässä kait se pahin ns. syyllinen on mutta tämä viha on vain niin hirveää että huh huh. Milloinka nämä tunteet alkavat laantua, milloinka lakkaan välittämästä ja rakastamasta?
Kommentit (52)
Vierailija wrote:
Miten läheisriippuvainen oletkaan! Surullista pelätä noin paljon eroamista ja itsellistä elämää. Jokaisen meistä tulee pärjätä omillaan tarvittessa. Etsi ihan ensiksi itsesi. Kuka sinä olet? Mitkä ovat sinun arvosi? Mitä sinulle saa tehdä?
Tiedätkö edes mitä läheisriippuvuus tarkoittaa?! Tässä tilanteessa ei ole kyse läheisriippuvuudesta. Tilanne tuli puskista, matto vedettiin alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi vielä rakastaa jos toinen tekee tuolla tavalla kumppanilleen.
Jos olette lapsettomia, niin ei tilanne onneksi ole niin kamala. Saatat jäädä ehkä ilman seksiä hetkeksi, mutta kyllä se siitä ajan kanssa lutviutuu, kun uusia ihmisiä löytyy elämään. Kun ei se oma nautinto ole kehenkään tiettyyn ihmiseen sidonnainen. Rakkauskaan tuskin on ollut niin syvää kummallakaan osapuolella, niin niistäkin pääsee ylitse ajan kanssa.
Ei niistä selviäkään. Yrittänyt nousta tästä helvetistä jo pari vuotta. Ikävä sitä sikaa edelleen. On kuitenkin lasteni isä.
En osaa edelleenkään jatkaa elämääni. Ei ole halua hankkia toista miestä, talous huolet painaa. Kaikki meni.
En tule koskaan tästä nousemaan. Laimenee toki, mutta syvällä on haavat. Ei ole halua enää mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä yrittää luulotella että suhteen saa kuntoon, mitä sukulaiset ajattelee jos erotaan, eikö tämäkään onnistunut mitä vielä tapahtuu, petetyksi ja naurunalaiseksi joutuminen jne. Sitten vain toteaa että tämä suhde oli tässä, pakkaa tavarat ja siivoaa menneen pois. Valokuvia ja muistoja katsoo ehkä 10 vuoden päästä kun siivoaa komeroita. Itselle oli parempi varmuus siitä että toinen ei pysty enää loukkaamaan henkisesti eli pettämään.
Vierailija wrote:
Ei niistä selviäkään. Yrittänyt nousta tästä helvetistä jo pari vuotta. Ikävä sitä sikaa edelleen. On kuitenkin lasteni isä.
En osaa edelleenkään jatkaa elämääni. Ei ole halua hankkia toista miestä, talous huolet painaa. Kaikki meni.
En tule koskaan tästä nousemaan. Laimenee toki, mutta syvällä on haavat. Ei ole halua enää mihinkään.
Tätä mä pelkään. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi typerä tuo kommentti läheisriippuvuudesta. Mutta asiaan:
Täällä on käyty samankaltainen tilanne läpi jokunen vuosi sitten. Ne tunteet on kamalia. Etenkin kun minulla on taustalla vaikea ahdistus-/paniikkihäiriö, hylkäämisen traumaa ym. niin pää ei meinannut pysyä mitenkään kasassa.
Sen alkushokin, pettymyksen ja surun jälkeen tuli todella voimakas viha. Ja mun olisi sata kertaa tehnyt mieli ottaa siihen kolmanteen osapuoleen yhteyttä ja pilata sen avioliitto ja perhe. Vihaa oli hankala hallita.
Sitten ne yksityiskohdat tapahtumasta. Niitä miettii taukoamatta ja ne sattuu liikaa. Ja oksettaa. Lopulta halusin kuitenkin tietää kaiken.
Meillä puoliso oli kuitenkin lopulta se, joka pelasti meidän liiton. Hän otti täyden vastuun asiasta. Kuukausitolkulla kertoi ja näytti, kuinka katuu virhettään. On ollut nyt jo vuosikausia luottamuksen arvoinen.
Tapahtuneen jälkeen olin 110% varma, ettemme koskaan palaa yhteen. Toisin kävi. Toki ihan samat tunteet olen silti joutunut käymään läpi.
Kaikesta voi siis selvitä, vaikka tämä onkin vaikeimpia kriisejä suhteessa. Painotan kuitenkin sitä, että pettäjän on todella otettava vastuu ja tehtävä kaikkensa luottamuksen uudelleenrakentamisen suhteen.
Ja aika. Aika auttaa aina. Ikävä kyllä itsellä asiasta toipuminen vei vuosia.
Voimia ihan super paljon! 🙏🏼❤️
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Viinaa siinä tarvitsee paljon. Ajan oloon helpottaa.
- M43
Parit kännitkin kannattaa toki vetää. Mutta kylille ei parane lähteä, kännykkä on parasta piilottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö höpö, taidat itse olla toinen nainen. Kyllä voi mennä ja antaa h*oran kuulla kunniansa (sorry vaan realistinen kielenkäyttö.
Miettii ehkä jatkossa 2 kertaa
Vierailija wrote:
"Tosi typerä tuo kommentti läheisriippuvuudesta. Mutta asiaan:
Täällä on käyty samankaltainen tilanne läpi jokunen vuosi sitten. Ne tunteet on kamalia. Etenkin kun minulla on taustalla vaikea ahdistus-/paniikkihäiriö, hylkäämisen traumaa ym. niin pää ei meinannut pysyä mitenkään kasassa.
Sen alkushokin, pettymyksen ja surun jälkeen tuli todella voimakas viha. Ja mun olisi sata kertaa tehnyt mieli ottaa siihen kolmanteen osapuoleen yhteyttä ja pilata sen avioliitto ja perhe. Vihaa oli hankala hallita.
Sitten ne yksityiskohdat tapahtumasta. Niitä miettii taukoamatta ja ne sattuu liikaa. Ja oksettaa. Lopulta halusin kuitenkin tietää kaiken.
Meillä puoliso oli kuitenkin lopulta se, joka pelasti meidän liiton. Hän otti täyden vastuun asiasta. Kuukausitolkulla kertoi ja näytti, kuinka katuu virhettään. On ollut nyt jo vuosikausia luottamuksen arvoinen".
Kiitos sanoistasi! Meillä ei vaan tuo mies ota mitään vastuuta teoistaan. Kaikki on minun syytäni. On tällä hetkellä pirun kylmä minua kohtaan. Oikeastaan ihan hirveä ja sellainen etten tunne häntä enää. Ja siltikään en pysty ovesta lähtemään omille teilleni, ainakaan ihan heti. Yritän ensin saada jonkun tolkun tästä tilanteesta. Ja onhan meillä yhteiset lapsetkin! ap
Kiitoksia vielä vastauksista, heräsi monenlaisia ajatuksia. Eilen illalla iski vaihteeksi kamala möykky rintaan ja kurkkuun kun mies kysyi että olenko muuttamassa? Sanoi minulle että sitähän sinä haluat, en minä halua että me erotaan. Ja jatkoi että parempi se ero toki on jos et lopeta noita syyttelyjä ja paskan puhumista! Voi luoja että tuntuu pahalta. Tiedän jossain sisimmässäni että ei tästä enää ehjää saa mutta irrottaminen ja luovuttaminen ei ole helppoa. ap