Lue keskustelun säännöt.
Miksi oletetaan, että ennen vanhaan naiset olivat suvereeneja keittiössä
07.10.2023 |
ja kodin askareissa ja käsitöissä? Tunsin aikoinaan monta 1920-luvun tienoilla syntynyttä naista ja he kaikki olivat melko surkeita kokkeja, leipureita ja käsityötkään eivät sujunneet. Luulisi että noi taidot olisivat olleet elinehto kun oli köyhyyttä, mutta näköjään ei.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Tunnet satavuotiaita?
Lukemisen vaikeus? Aikoinaan luki ap:n kirjoituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmaan aikoinaan ollut tosi inhottavaa, jos keittiöhommat eivät ole kiinnostaneet tai sujuneet ja kaikki ympärillä olettaa ihmisen ne kuitenkin hoitavan ilomielin.
Kyllä he pääsääntöisesti osasivat hoitaa kaikki kotityöt. Tekemällä oppii. Harva varmaan oli luontaisesti sen lahjakkaampi kuin me nuoremmatkaan.
Aivan totta. Ehtoisat emännät ovat jääneet elämään mielikuviin, mutta tosielämässä se "tradwife" saattoi osata vain yhden reseptin - perunat ja kastikkeen.
Naisilta vaadittiin toki ruuanlaittoa ja kodinhoitoa, mutta miehiltä vaadittiin loputonta kykyä sietää ja pitää suu ummessa. Sillä tavalla yhteiselo sujui, koska kenellekään ei asetettu kummoisia vaatimuksia.
Teinipojat voivat rauhassa miettiä, haluaisivatko elättää fiftarivaimoa jos säännöt todella olisivat nämä eivätkä mitään Coca-Colan mainoskuvastoa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä he pääsääntöisesti osasivat hoitaa kaikki kotityöt. Tekemällä oppii. Harva varmaan oli luontaisesti sen lahjakkaampi kuin me nuoremmatkaan.
Niin. Mutta jos ruoka on välttävää ja villasukat joutui ostamaan, niin ei ne silloin sujuneet,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tabujen tabu. Ennen vanhaankin oli LAISKOJA emäntiä 😄
Ei mun mutsi ainakaan ole tai ollut suvereeni keittiössä, mutta mitä me rakastettiin mun siskon kanssa oli se, että aina näki vaivaa jotta meillä oli terveellistä ja hyvää kotiruokaa. Aika monet naurut niistä kokkailuista saatiin, kun jokin epäonnistui täysin.
Joskus tuntuu, että monet ihmiset unohtaa sen sosiaalisen aspektin ruuanlaitosta, yhdessä tekemisen ja olemisen. Sensijaan keskitytään johonkin teknisiin pikkuseikkoihin joilla ei noin isossa kuvassa ole kauheasti merkitystä.
-m
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tabujen tabu. Ennen vanhaankin oli LAISKOJA emäntiä 😄
Eikä kaikki vaan osaa. Ja jos jaloissa pyörii muutama lapsi eikä pyykit hoidu vielä pulsaattorilla, niin kuka ehtii opetella maistuvia reseptejä jos säilömisessä, pullottamisessa ja perunankeitossa on riittävästi hommaa.
Tuntemani naiset, ne vanhatkin, ovat kyllä osanneet hyvin tehdä monenlaisia kotitöitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mun mutsi ainakaan ole tai ollut suvereeni keittiössä, mutta mitä me rakastettiin mun siskon kanssa oli se, että aina näki vaivaa jotta meillä oli terveellistä ja hyvää kotiruokaa. Aika monet naurut niistä kokkailuista saatiin, kun jokin epäonnistui täysin.
Joskus tuntuu, että monet ihmiset unohtaa sen sosiaalisen aspektin ruuanlaitosta, yhdessä tekemisen ja olemisen. Sensijaan keskitytään johonkin teknisiin pikkuseikkoihin joilla ei noin isossa kuvassa ole kauheasti merkitystä.
-m
No kun nykyaikana kaikki lähtee siitä, että toinen yrittää kiltteyttään tehdä karjalanpaistia, johon mies toteaa ettei oikeen tykkää kun on tottunut aasialaisiin makuihin (joita ei itse osaa saati viitsi tehdä). Hirveät vaatimukset muita ihmisiä kohtaan maailman typerimmistä pikkuasioista eikä osata olla hiljaa saati kiitollisia. Jonkun äidin ja lapsien dynamiikassa ruuanlaitto voi olla hauskaa, mutta itse en edes halua yrittää enää ruuanlaittoa, kun sitä ei oteta rakkauden tekona vaan kitistään kun ei tykätä keitosta, sejase on pahaa, äiti tekee aina aasialaista jne. Syövät vaan eineksiä ja vaimokokelailta odotetaan kuuta taivaalta antamatta itse edes kiitosta siitä halvatun nakkikeitosta joka on hyvää hyvyyttään tehty.
Omien vanhempien suhde toimi koska isä tietää myös milloin pitää turpansa kiinni. Nykymiehet kitisevät ja päällepäsmäröivät kuin napoleonit maailman turhanpäiväisimmistä asioista ja pilaavat muidenkin hyvän tuulen.
Vierailija kirjoitti:
Aivan totta. Ehtoisat emännät ovat jääneet elämään mielikuviin, mutta tosielämässä se "tradwife" saattoi osata vain yhden reseptin - perunat ja kastikkeen.
Naisilta vaadittiin toki ruuanlaittoa ja kodinhoitoa, mutta miehiltä vaadittiin loputonta kykyä sietää ja pitää suu ummessa. Sillä tavalla yhteiselo sujui, koska kenellekään ei asetettu kummoisia vaatimuksia.
Teinipojat voivat rauhassa miettiä, haluaisivatko elättää fiftarivaimoa jos säännöt todella olisivat nämä eivätkä mitään Coca-Colan mainoskuvastoa.
Anteeksi, luin varmaan väärin. Luulin että kirjoitit ettei mitään naisten painostamista miehen tarpeita vastaavaan kodinlaittoon fiftareilla tapahtunutkaan vallalla olevassa merkityksessä, vaan asiat sovittiin perheyksikössä kohtalaisen modernisti.
Mutta eihän se voi pitää paikkaansa, vai?😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli myös tavallista antaa kotiapulaiselle tehtäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mun mutsi ainakaan ole tai ollut suvereeni keittiössä, mutta mitä me rakastettiin mun siskon kanssa oli se, että aina näki vaivaa jotta meillä oli terveellistä ja hyvää kotiruokaa. Aika monet naurut niistä kokkailuista saatiin, kun jokin epäonnistui täysin.
Joskus tuntuu, että monet ihmiset unohtaa sen sosiaalisen aspektin ruuanlaitosta, yhdessä tekemisen ja olemisen. Sensijaan keskitytään johonkin teknisiin pikkuseikkoihin joilla ei noin isossa kuvassa ole kauheasti merkitystä.
-m
No kun nykyaikana kaikki lähtee siitä, että toinen yrittää kiltteyttään tehdä karjalanpaistia, johon mies toteaa ettei oikeen tykkää kun on tottunut aasialaisiin makuihin (joita ei itse osaa saati viitsi tehdä). Hirveät vaatimukset muita ihmisiä kohtaan maailman typerimmistä pikkuasioista eikä osata olla hiljaa saati kiitollisia. Jonkun äidin ja lapsien dynamiikassa ruuanlaitto voi olla hauskaa, mutta itse en edes halua yrittää enää ruuanlaittoa, kun sitä ei oteta rakkauden tekona vaan kitistään kun ei tykätä keitosta, sejase on pahaa, äiti tekee aina aasialaista jne. Syövät vaan eineksiä ja vaimokokelailta odotetaan kuuta taivaalta antamatta itse edes kiitosta siitä halvatun nakkikeitosta joka on hyvää hyvyyttään tehty.
Omien vanhempien suhde toimi koska isä tietää myös milloin pitää turpansa kiinni. Nykymiehet kitisevät ja päällepäsmäröivät kuin napoleonit maailman turhanpäiväisimmistä asioista ja pilaavat muidenkin hyvän tuulen.
Se on ihan hyvä taito osata, pitää turpansa kiinni aina toisinaan. Tuossa olen kyllä samaa mieltä.
-m
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli myös tavallista antaa kotiapulaiselle tehtäviä.
Kotiapulaiset olivat pääasiassa lastenhoitajia, ei tavallisilla ihmisillä ollut varaa muunlaisiin kotiapulaisiin. Kotiapulaiset lämmittivät emäntänsä tekemää ruokaa lapsille ja itselleen, ehkä keittivät perunoita lisäksi.
Mistä nuoret (halvat) kotiapulaiset edes olisivat ruoanlaittoa oppineet, olivathan he itse kotoisin samoista, vaatimattomista oloista, jossa syötiin sinänsä terveellisesti eli marjoja, puuroja, perunoita ja kastiketta, juureksia ja kaalia, harvakseltaan lihaa taikka kalaa (ellei meren/järven lähellä asuttu), ja Suomessa kun ollaan niin tietysti leipää. Juusto oli kallista, samoin leikkeleet ja kunnon makkarat. Mausteita ja yrttejä ei juuri osattu kodeissa käyttää, nykyään tilanne on aivan toinen.
Hyvän taustan ja koulutuksen saaneet virkanaiset ja vastaavat opettivat usein itse kotiapulaisensa, ei valmiita ammattitaitoisia sisäkköjä, keittäjiä/kokkeja jne. noin vain ollut saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli myös tavallista antaa kotiapulaiselle tehtäviä.
Kotiapulaiset olivat pääasiassa lastenhoitajia, ei tavallisilla ihmisillä ollut varaa muunlaisiin kotiapulaisiin. Kotiapulaiset lämmittivät emäntänsä tekemää ruokaa lapsille ja itselleen, ehkä keittivät perunoita lisäksi.
Mistä nuoret (halvat) kotiapulaiset edes olisivat ruoanlaittoa oppineet, olivathan he itse kotoisin samoista, vaatimattomista oloista, jossa syötiin sinänsä terveellisesti eli marjoja, puuroja, perunoita ja kastiketta, juureksia ja kaalia, harvakseltaan lihaa taikka kalaa (ellei meren/järven lähellä asuttu), ja Suomessa kun ollaan niin tietysti leipää. Juusto oli kallista, samoin leikkeleet ja kunnon makkarat. Mausteita ja yrttejä ei juuri osattu kodeissa käyttää, nykyään tilanne on aivan toinen.
Hyvän taustan ja koulutuksen saaneet virkanaiset ja vastaavat opettivat usein itse kotiapulaisensa, ei valmiita ammattitaitoisia sisäkköjä, keittäjiä/kokkeja jne. noin vain ollut saatavilla.
Näin. Vain ylimmät tulodesiilit söivät maistuvaa ruokaa. Peruspulliaiset söivät perunaa ja kaalta, marjoja ja puuroja. Ainoat maut olivat suola ja sokeri.
Mielelläni alkaisin vaimon rooliin, jos aamulla saisi kiitoksen Nalle-pikapuurosta, päivällä ylistettäisiin kaalisoppaa ja joka toinen päivä mies toisi somat itse perkaamansa ahvenfileet, jotka paistaisin voissa. Tämä taso ei vaan riitä kellekään enää.
Omista isovanhemmistani isän äiti oli loistava kokki ja etenkin leipuri - hän sai osan tuloistaankin leipomalla paikallisten silmäätekevien juhliin tarjottavia. Toinen, äidinäiti, ei ollut kovin kummoinen kokki, hän ei erityisemmin pitänyt ruuanlaitosta eikä leipomisesta, mutta teki silti ihan syömäkelpoista ruokaa - tosin kokkasi lähinnä noin viittä eri ruokalajia. Bravuurit olivat letut, mokkapalat ja täytekakku. Molemmat osasivat käsitöitä, äidinäidin ei kaupunkilaisena tarvinnut hirveästi mattopuita paukutella jne. mutta sitten teki matonkuteitä isänäidilleni mattoja varten. Molemmat osasivat kutoa sukkia ja lapasia vaikka silmät kiinni, isänäiti teki myös erilaisia kirjontatöitä ja kutoi kangaspuilla "taidekäsitöitä", raanuja, poppanoita, ryijyjä, kuvakudoksia jne. Molemmat kotoisin luovutetusta Karjalasta.
Anoppini, liki samaa ikäluokkaa, osasi tehdä ruokaa, koska oli töissä työmaaruokalassa. Ei mitään eksoottista, mutta syömäkelpoista. Käsitöissä oli onneton, sukkia kutoi juuri ja juuri. Kotoisin erittäin köyhästä perheestä keskeltä Suomea, ja sitä vähän ihmettelen, ettei oikeasti osannut ommellakaan (ei osannut paikata vaatteita...). Lisäksi hän ei ole koskaan osannut pestä pyykkiä! Työelämässä ollessaan kantoi perheen pyykit miehen työpaikan pesulaan (oli ihan tavanomainen toimintatapa, perheille jaettiin ohjeet, miten merkitä pyykit) ja sairaseläkkeelle jäätyään pilasi säännöllisesti kaikki pyykit, jos ne vaan pilattavissa oli. Tunki koneen liian täyteen, käytti liikaa pesuainetta jne. Asuttiin heillä yksi kesä, ja appiukko ihmetteli, kun oli vaatteet puhtaita ja hyvänhajuisia - pesin pyykit siellä sen kesän ajan.
Tunnet satavuotiaita?