Voiko etäsuhde olla elämänmittainen parisuhde?

No miksi ei olisi, jos kummatkin ovat siihen tyytyväisiä? 

Ei ole kokemusta, mutta jos jaksaa matkustaa, niin miksei. Ei ainakaan tympäänny toisen naamaan ihan heti.

Jos molemmille kelpaa, että nähdään kerran tai kaksi viikossa, niin miksi ei onnistuisi? 

No vanhana tuskin jaksavat. Eli kyllä se loppuu, kun toiselle tulee kremppaa. Turha pettää itseään.

Sehän riippuu siitä mitä suhteelta hakee. Toisille tuo sopii oikein hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

No vanhana tuskin jaksavat. Eli kyllä se loppuu, kun toiselle tulee kremppaa. Turha pettää itseään.

No vanhana vielä parempi ettei asuta yhdessä vaan tavataan silloin tällöin eikä tarvitse alkaa toisen omaishoitajaksi 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kokemusta, mutta jos jaksaa matkustaa, niin miksei. Ei ainakaan tympäänny toisen naamaan ihan heti.

No ei välttämättä tarvitse edes matkustaa vaan toinen voi asua lähelläkin, mutta molemmille on tärkeää myös oma aika eikä sen takia tavata yhtenään. 

Mulla oli opiskeluaikana suhde mieheen, joka oli etäsuhteessa. Se suhde ei häirinnyt meitä mitenkään, koska oli etäsuhde. Hän meni etäsuhteensa kanssa naimisiin myöhemmin, mutta eihän se suhde kestänyt.

Hulrnbyähän huutelee et mun mielestä aito rakkaiöus ei sammuttaminen. Mutta välimatka on aito ongelma, kun yleensä tulee elämässä kuitenkin aina uusia ja mielenkiintoisia ihmisiä vastaan, se kauimmainen loogisesti jää. Mutta eihän se tarkoita etteikö rakkautta olisi.

Toisaalta toiset ei halua sellaista parisuhdetta ylipäätään, että pitää olla yhdessä paljon tai asua saman katon alla

Onnea kuitenkin siitä, että olet löytänyt kivan ihmisen elämääsi.

Voi olla. Olen itse yli 50-vuotias, ja tuttavapiirissäni on (tai on on ollut koska osa jo menehtynyt) useita vanhempieni ystäviä, joilla on ainakin koko minun elinaikani ollut yksi ja sama etäsuhde.

Yksi pari asuu pääkaupunkiseudun eri laidoilla. Aikanaan olleet aktiivisia kunnallispolitiikassa ja siksi halunneet olla kirjoilla siellä missä olivat ehtineet vähän saada jalansijaa. Sitten kai huomanneet että oikeastaan heille sopii että on oma asunto ja yhdessä ollaan kun kumpikin haluaa.

Muilla on sitten pidemmät välimatkat ja pääosin etäsuhde on saanut muotonsa siksi, että toisella on jokin vahvasti paikkaan sidottu ammatti (maanviljelijä tyypillisesti) ja toisella taas sellainen ammatti, joka on Helsingin tai ainakin vain isojen kaupunkien juttu tai johon liittyy matkustelua sen verran, ettei kannata mennä kauas Helsinki-Vantaalta. Mutta varmaan halutessaan olisivat ehtineet muokata ja joka tapauksessa nyt ovat eläkeiässä. 

Oman ikäisissä on kaksi n. 90-luvun alusta yksissä ollutta paria, jossa kumpikin osapuoli asuu samassa kaupungissa. Ei ole tullut puheeksi, miksi ovat päätyneet opiskeluelämän alussa sattumalta muodostuneisiin kuvioihin.

Suurin osa tietämistäni etäsuhteista on toki kariutunut jossakin vaiheessa.

Voisiko ollakin niin että joillekin etäsuhde kypsemmällä iällä on keino paeta itseään?

En haluaisi asua yhdessä, kun löytäis miehen etäsuhteeseen. Ei liian kaukaa silti.

Olen ollut vuosia etäsuhteessa. Rakastan miesystävääni, mutta yksinkertaisesti ei ole mahdollista asua yhdessä. Niin erilaiset toiveet asumisen suhteen. Välimatkaa 100 km. Näemme n kerran viikossa.

Kerran kuussakin on meikäläisen laskuilla paljon.

Etäsuhde on itsensä huijaamista, ei koskaan toden teolla pääse tutustumaan toiseen kun ollaan vaan pieniä hetkiä yhdessä kerrallaan ja sitten jo pyyhälletäänkin kohti omaa kotia ennenkuin alkaa hermot kiristymään toiseen.

Etäsuhde on suhdemuotona pettäjien suosikkivaihtoehto. Etäsuhteissa pettämisen todennäköisyys on Väestöliiton tutkimusten mukaan monikymmenkertainen verrattuna avio- tai avoliitoissa oleviin.

Ei yllätä miksi sarjassa pettäneet hakeutuvat etäsuhteisiin. Pääsevät jatkamaan niissä samaa kaavaansa.

Me ollaan etäsuhteessa molempien töiden vuoksi. Tällä hetkellä itse olen Indonesiassa ja olen täällä vielä seuraavan puoli vuotta, lennän siitä Arizonaan varmaan puoleksitoista vuodeksi. Mies on Italiassa vielä pari viikkoa ja lentää siitä Norjaan. Asutaan molemmat Suomessa, samassa kaupungissa. Vieraillaan toistemme luona kun on vapaata töistä vähän pidempään. Olin muutama kuukausi sitten Italiassa kolme viikkoa, mies lähti täältä viikko sitten oltuaan neljä viikkoa. Kesällä nähtiin Suomessa puoli viikkoa. 

En koe, että meidän elämä olisi kovin kummoista. Tämä on meidän arkea. Mulla ei ole tapana pettää joten en tiedä, että miten se eroaisi siitä, vaikka oltaisiin jatkuvasti saman katon alla. Miestä en vahdi, joten en osaa sanoa mitä hän puuhailee. Toki ollaan luvattu olla eksklusiivisesti vain toisillemme ja olen sanonut, että valitettavasti jos minulla alkaa heräämään yhtään sellaista fiilistä, että pettää niin se on tämän suhteen loppu. Ihan kuten jokaisessa suhteessa olisi, vaikka kuinka asutaan yhdessä.

Etäsuhteessa olen ihan samanlailla ja yhtä tosissani, kuin olisin jatkuvasti toisen kanssa saman katon alla ja kävisimme 8-16 töissä. Ihmeellinen ajatuskin, että etäsuhteessa olisit jollain muulla asenteella. Voin sen verran kertoa omasta kokemuksesta, että tämä suhdemuoto vaatii paljon enemmän ihmisiltä, kuin sellainen mikä osalla on tapana. Luottamus pitää olla ja sen pitää olla todella luja. Lisäksi sun pitää ihan oikeasti tykätä siitä ihmisisestä, koska aikaa ei käytetä samanlailla kuin muissa suhdemuodoissa. Lisäksi jos on draamaa suhteessa niin se syö ihmistä yllättävän paljon sisältä ja pitkän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan etäsuhteessa molempien töiden vuoksi. Tällä hetkellä itse olen Indonesiassa ja olen täällä vielä seuraavan puoli vuotta, lennän siitä Arizonaan varmaan puoleksitoista vuodeksi. Mies on Italiassa vielä pari viikkoa ja lentää siitä Norjaan. Asutaan molemmat Suomessa, samassa kaupungissa. Vieraillaan toistemme luona kun on vapaata töistä vähän pidempään. Olin muutama kuukausi sitten Italiassa kolme viikkoa, mies lähti täältä viikko sitten oltuaan neljä viikkoa. Kesällä nähtiin Suomessa puoli viikkoa. 

En koe, että meidän elämä olisi kovin kummoista. Tämä on meidän arkea. Mulla ei ole tapana pettää joten en tiedä, että miten se eroaisi siitä, vaikka oltaisiin jatkuvasti saman katon alla. Miestä en vahdi, joten en osaa sanoa mitä hän puuhailee. Toki ollaan luvattu olla eksklusiivisesti vain toisillemme ja olen sanonut, että valitettavasti jos minulla alkaa heräämään yhtään sellaista fiilistä, että pettää niin se on tämän suhteen loppu. Ihan kuten jokaisessa suhteessa olisi, vaikka kuinka asutaan yhdessä.

Etäsuhteessa olen ihan samanlailla ja yhtä tosissani, kuin olisin jatkuvasti toisen kanssa saman katon alla ja kävisimme 8-16 töissä. Ihmeellinen ajatuskin, että etäsuhteessa olisit jollain muulla asenteella. Voin sen verran kertoa omasta kokemuksesta, että tämä suhdemuoto vaatii paljon enemmän ihmisiltä, kuin sellainen mikä osalla on tapana. Luottamus pitää olla ja sen pitää olla todella luja. Lisäksi sun pitää ihan oikeasti tykätä siitä ihmisisestä, koska aikaa ei käytetä samanlailla kuin muissa suhdemuodoissa. Lisäksi jos on draamaa suhteessa niin se syö ihmistä yllättävän paljon sisältä ja pitkän aikaa.

Kypsän, normaalisti itsenäistyneen ihmisen sanoja sinulta.

Etäsuhde on pidemmän päälle tuhoon tuomittu jos jompikumpi suhteen osapuolista on epävakaa tai kosketusaddikti. Koska addiktit ovat riippuvaisia. Ei siis tuossa kombossa hyvän parisuhteen elementtejä. Alkuhuumassa voi tuntua hyvältä mutta entä 4-5 vuoden kohdalla?

Ihan hyvin voi toimia. Kaikkien suhteet ovat erilaisia. Uskoisin, että varsinkin jos ei halua lapsia, niin tuo voi olla ihan hyväkin järjestely.