Kuolema on alkanut tuntua lohdulliselta, ennen pelkäsin sitä
Ja halusin elää ikuisesti. Nykyisin koen kuoleman ajattelun lohdullisena. Nukkuminenkin on mukavaa kun silloin ei tarvitse stressata olemassa olevaa maailmaa.
Kommentit (14)
Musta kuolema on lapsesta saakka tuntunut vapauttavalta.
Mustakin kuolema tuntui ihanalta, kunnes tajusin että helvetti on totta, kuoleman jälkeen.
Te luulette että on joku kuolemanjälkeinen tila mutta ei ole. Kuollut ei enää ole olemassa, ei ole mitään. Eikö se pelota teitä?
Helvetti on paratiisi nykymaailmaan verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Te luulette että on joku kuolemanjälkeinen tila mutta ei ole. Kuollut ei enää ole olemassa, ei ole mitään. Eikö se pelota teitä?
Juuri se tuntuu vapauttavalta. Ei enää mitään, ei kipua, ei kärsimystä. Eikä hyviä asioita enää kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Mustakin kuolema tuntui ihanalta, kunnes tajusin että helvetti on totta, kuoleman jälkeen.
Tuon Helvetin voi vältää antamalla elämänsä Jeesukselle.
Pyydä että saisit ottaa uskoa vastaan!
Mikäs siinä pelottaisi. Joskusfilmi katkeaa.
Kuolema ei pelota, mutta sitä edeltävä mahdollinen tuska ja kipu pelottaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuolema ei pelota, mutta sitä edeltävä mahdollinen tuska ja kipu pelottaa.
Siltäkin kuolema vapauttaa.
Olen nähnyt kaksi kuolemaa, vanhempieni, ja ajattelin että noinko mullekin käy? Esim faija puuskutti muutaman päivän kuin mielipuoli (keuhkosyöpä jota ei voitu hoitaa) silmät sokeina ja tajuamatta mitään tästä maailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Te luulette että on joku kuolemanjälkeinen tila mutta ei ole. Kuollut ei enää ole olemassa, ei ole mitään. Eikö se pelota teitä?
Pelottaako sinua syvää unta nukkuessasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te luulette että on joku kuolemanjälkeinen tila mutta ei ole. Kuollut ei enää ole olemassa, ei ole mitään. Eikö se pelota teitä?
Pelottaako sinua syvää unta nukkuessasi?
Tuo juuri. Kuolema ei ole mitään "unta". Tajuatko että sinua ei ole sitten olemassa? Et ole sen kummempia kuin laho oksa.
Samat ajatukset. Ehkä tämä on luonnollista henkistä kypsymistä keski-iän tullen. Mutta on sanottava, että maailmanmeno ei ainakaan vähennä ajatusta, että ihanaa, kun täällä ei tarvitse loputtomiin keikkua.