Montako joulukalenteria teidän lapsilla on? Entä onko teillä paljon leluja? Ollaankohan me..
ihan kauheita materialisteja...
siis molemmilla lapsilla (4v ja kohta 2v) on 2 kalenteria kummallakin (karkki- ja lelukalenterit).
Lisäksi ollaan saatu 1 kuvakalenteri ja askartelukirja jossa tarrakalenteri.
Onkohan tämä jotenkin ihan liian paljon??
Avoimessa pv-kodissa käydessä ja jutellessa tuntui, ettei muihin perheisiin ollut vielä hankittu mitään, tai korkeintaan joku 1 kuvakalenteri - ja kyllä mun mielestä leikki-ikäisiä heilläkin.
Lisäksi jotenkin tuntuu että, muut korostaa aina sitä miten heillä ei ole paljoa leluja / eivät ole ikinä ostaneet itse leluja / lapset leikkii vaan jollain maitopurkeilla tms.
Meillä nyt on kai suht' paljon leluja (toki vältän "krääsän" hankkimista, mietin tarkkaan ennenkuin ostan, katson että säilytyspaikka löytyy jne., mutta silti leluja on kertynyt.)
ja mun mielestä on jopa ihana ostaa kaikkea sellaista, mitä itse en lapsena saanut ja olisin halunnut, kun nyt on kerran mahdollisuus (tyyliin nukelle jotain hoitovälineitä, nukenvaunut, leikkiastioita, legoja, junarataa... lapsena mulla oli tosi vähän leluja joten kai mulla on joku trauma.)
Kommentit (21)
Liikaa on juu,mutta sukulaiset ostivat.Mulla itselläni on lumilyhty-joulukalenteri josta aion voittaa sen auton :D
että leluja tai kalentereita tms. on vähän.
Mielestäni on ylenpalttista ja turhaa, jos leluja ostetaan jatkuvasti suunnittelematta, kaikenlaista krääsää.
Mutta en nyt näe miksi se olisi paha, että meille on esim. hankittu suht paljon duploja ja legoja (että todella voi rakentaakin jotain), suht paljon puujunaratasarjaa, leikkikeittiö + astiat + leikkiruoat, nukenvaunut ja rattaat, pari nukkea, leikkisoittimia, jonkin verran kirjoja, pehmoleluja on kertynyt korillinen, samoin pikkuautoja on kertynyt jonkin verran, roolileikkiasuja, jotain pelejä ym.
jos itse ostan jotain, yleensä mietin että se kytkeytyy johonkin teemaan jota meillä muutenkin on (esim. erilaisia tarvikkeita kotirooolileikkeihin, tai jotain sarjaa mitä meille kerätty).
Seuraavaksi keräämme varmaan nukkekodin ja playmobileja joulukalenterin innoittamana.
Itse asiassa olen huomannut, että esim. kirppikseltä ostetut lelut (esim. muutamat barbit ja ponit) päätyvät helpommin "krääsäksi", kun ne on jo vähän leikittyjä / puutteellisia / kuluneita, ja eivät ole niin tarkkaa harkittuja (eli ostettu juuri tarpeeseen).
Kun itse hankin lasten lelut suunnitellusti, pystyn kontrolloimaan mitä meillä on, missä ne pidetään jne. - mutta en nyt näe että olisi hyve että lapsilla olisi tosi askeettista / vain vähän leluja; mielestäni vain kiva että on useita eri leikkiteemoja.
Ja kalentereista - siis en nyt voinut pakottaa lapsia valitsemaan lelu- TAI suklaakalenteria...
Ja vaikkei n 2v. tarttiskaan omaa kalenteria, niin kyllä se kummasti tuntuu niistä jo ymmärtävän, tuo omansa aina näytille kun kalenterista puhutaan.
ap
No henkilökohtaisesti en oikein ymmärrä, miksi tarvittaisiin enemmän kuin yksi - kyllähän siitä yhdestä jo selviää, missä päivässä mennään.
Jos on karkkipäiväkäytäntö, niin johdonmukaisuushan pitäisi säilyä myös joulunalla, eli ei sitten niitä suklaita joka päivä syödä. Tuolloin minusta vähän suklaakalenterin merkitys häviää - miksi sitä suklaata tarjotaan luukusta joka päivä, jos sitä kuitenkaan ei saa syödä kuin vasta karkkipäivänä?
Pienet kalenterilelut ovat myöskin mielestäni aika onnettomia ja kertakäyttökrääsää, samaa sarjaa mäkkärilelujen kanssa, joten en oikein niistäkään innostu.
Mieluiten ostaisin vaikka sellaisen tarinakalenterin, jossa joka päivä luukusta paljastuu sana tai pätkä joulusatua.
Joskus ehkä saan aikaiseksi tehdä kalenterin ihan itse, silloin paljastuisi karkkipäivänä karkkia, muina päivinä vaikka jokin päivän ohjelmanumero tai juttu, jota ko. päivänä tehdään yhdessä lapsen kanssa - tänään mennään pulkkamäkeen, tänään leivotaan pipareita.
sitä saa, kun sitä on jostain syystä luontevasti tarjolla tai äiti ostanut muuten vaan huviksee, ei tartte sitten erikseen mitään päivää jolloin sitä vartavasten hommattaisiin.
Ja ainakin lego- ja playmobil-kalentereiden leluthan liittyvät luontevasti muihin legoihin ja playmobileihin (jos niitä ei muuten ole hommatt, niin sitten ne tietty jäävät krääsäksi).
Ja noita muitakaan, esim. LPS-alenteria tms., tuskin kannattaa ostaa, jos lapsi ei muuten kerää Petsejä, mutta jos kerää jotain sarjaa, niin silloinhan sen teeman kalenteri on tosi kiva juttu.
ap
Meiän 6 vuotiaalla on lego- ja suklaakalenterit. Melkeen 3v. sai muumikalenterin ja 1,5v sai suklaakalenterin. Mietin tässä kyllä, että pitäiskö tasapuolisuuden nimissä ostaa kaikille kaks. :D Vaikka lapset onkin pieniä ne ymmärtää niin hyvin jos toinen saa jotain mitä ne ei. :/
Esikoisella yksi kuvakalenteri, tämä eka vuosi kun hän ees vähän tajuaa kalentereiden perään mutta ei ois tajunnut perään kysellä jos ei ois hankittu hälle omaa tai ollenkaan.
Lisäksi meillä vanhemmilla ja puolivuotiaalla yksi kalenteri, kuva sellainen. Ja tänään täti vielä lähetti yhteisen kuvakalenterin. Eli perheessä on kolme.
Tulevaisuudessa molemmille hankitaan omat yhdet kalenterit. Sen lisäksi mummoilta saattaa tulla esim. suklaakalenteria tai kuvakalenteria :) Linjani on se, että suklaakalenterinkin saa jos sitten joskus osaa semmosta haluta, mutta tosiaan yksi per tenava itse hankittuna. Ja krääsäkalentereja aion välttää viimeseen asti mutta kyllähän ne lapsia ilahduttaa.
Munkin tekis mieli kaikkea kivaa ostaa lapsille, tavallaan siinä ostaa itselleenkin, mutta ihan tavaramäärän takia oon aika maltillinen, tai siis me ollaan :) Ja sen takia, että en halua, että lapset oppii mankuun ja vaatiin kauheesti, ni nyt pienenä yritän pitää suitsia tiukalla kun kukaan ei vielä ees vaadi mitään. Meillä on aika runsaasti kolmivuotiaan ikään nähden junarataosia ja duploja,kun taas muuta "sälää" ja ääntä pitävää lelua vähän kun vertaa ikätovereiden kotiin. Niistä tuo on sit innoissaan kun pääsee katteleen niinku yleensäkin aina toisten lelut on kiinnostavimpia :)
Mut just vein pussillisen kellariin semmosta pikkusälää, jota vaan kertyy: mummo tuonut ilmaiskylkiäislahjana saadun nallen, muita "mainos"pehmoleluja pari kolme kipaletta (poika ei niistä pehmoista välitä, katsotaan jos pikkusisko), puuauton yksittäisiä osia, ihme ääntäpitävävän purkin, toimimattoman eläintaskulampun...Kaikki jos kysyis ois kivoja, mut ei oo kaivannut kun oon pois jemmannu.
Nuorimmainen sai synttärilahjaksi playmobilin tavarakalenterin Onneksi sentään Playmobilin, josta tulevat tavarat voi yhdistää jo olemassaolevaan sarjaan.
Kahdella isommalla (peruskouluikäisillä) on, kuten joka joulu, yhteinen kuvakalenteri.
En näe mitään syytä tarjota joka päivä suklaakalenterin suklaata eivätkä lapset ole olleet tyytymättömiä, herkkuhektiä on ihan riittävästi vaikka joka päivä ei suklaanappia saisikaan :)
tänä vuonna tonttuna toimii tytär 10v. Tonttu tuo kyllä jokaiselle päivittäin. Kuvakalentereita on voitu saada jostakin ilmaiseksi.
En ymmärrä yhtään miksi pitäisi olla monta kalenteria mutta kukin tyylillään.
ja tottahan se on, että järjetöntä noin monta kalenteria. Ideahan on konkretisoida joulun odotus avaus/päivä systeemillä. Kuulostaa vähän curling-vanhemmuudelta, ettei äiti raski laittaa lasta valintatilanteeseen suklaa- tai tavarakalenteri vaan kummatkin.
Mitä tulee lelujen määrään, niin eihän niitä voi laskea kappalemääräisesti, koska yhdellä legolla ei tee mitään. Sitävastoin 5 keinuhevosta on liikaa. Kukin elää arvojensa mukaan. Jos omassa elämässä tavaralla on tärkeä osa, se toki näkyy myös suhteessa lelujen ja lastenvaatteiden hankintaan.
Miksi pitäisi olla enemmän? Ap sanoo, ettei voinut panna lapsia valitsemaan lelu- tai karkkikalenterin välillä, joten lapset sai molemmat. Curlingia sanon minä! Vanhemman tehtävä on opettaa lapselle, ettei aina saa kaikkea, ja juuri tällaiset valintatilanteet ovat siihen hyviä. Oikeasti, mikö siinä on vaikeaa, sanoa lapsille "Kumman otat, molempia et saa"?!
Lelujen määrästä kommentoin että ap:n lista on aika pitkä, jos on isot junaradat, legot, täydelliset leikkikeittiöt ja kotileikit ja rooliasuja jne. Tosin nykyään lelut on halpoja ja lapselle on mukava ostaa. Omalla pojalla on Cars-autoja iso kasa, kohtuullisesti (imho) legoja, junarata. Lisäksi on muutama lautapeli ja kirjoja. Olen jo huomannut omasta lapsesta että poika on aika kettu kärttämään uutta, ja että uuden ostamisen säännöstely ei ole helppoa. Mutta pakko on yrittää - muuten meillä on varmasti 10 vuoden päästä ihan sietämätön murkku, joka haluaa kaikkea muttei arvosta mitään.
muilla paitsi nuorimmalla kaksi, koska saivat tarhasta yhden kalenterin.
Lapset 4,5 v. ja 1,5 v. ovat saaneet molemmat suklaakalenterit lahjaksi. Perheelle ostettiin yhteinen kuvakalenteri.
Lisäksi anoppi antoi kerran sellaisen itse täytettävän joulupukin, jossa oli toki ekana jouluna anopin ostamat yllätykset, mutta nyt saan taas keksiä sinne jotain, kun esikoinen kaivoi joulupukin esiin. Kiitos anoppi.
on sellainen auto, jossa on joulukalenteriluukut. Tänä vuonna laitan candy kingin karkkeja siihen. Lisäksi on kahdet suklaakalenterit, sukulaisilta saatu. Ei sitä karkkia päivää kohti niin mahdottomasti kerry.
Mammapiireissä on välillä tapana toitottaa, että meidän lapset leikkii vaan käpylehmillä eikä ne ole ikinä karkkia nähneetkään. Silti joku ostaa ne pimeät määrät leluja ja karkkeja. Kohtuus kaikessa.
1) joo olisi ihanaa ollut tehdä vielä itsekin joku kalenteri lapsille, mutten nyt viitsinyt kun noita jo on...
2) ja tosiaan en tajua onko se jotain pätemistä vai oikeasti totta, vai vaan jotain joukossa "fiksuus" tiivistyy, kun päivitellään nykyajan leluja ja väitetään että ne kotiin kertyneet lelut on muka kaikki jonkun muun (mummit kummit) ostamia.
Ja ihan kun se olisi PAHA asia - siis onhan se tosi kiva että mummit ja kummit muistaa! (vaikka sitten ei olisikaan aina juuri se äidin toivoma design-puinen-palikkalaatikko).
Meillä se tilanne että ei ole oikein sellaisia mummeja ja kummeja jotka ostaisi ikinä mitään - vain anoppi joskus jotain ja sekin silloin "krääsää" (vaatteita osaa antaa aika kivoja), mutta mielestäni pitää aina olla kiitollinen lahjasta.
Kai siksikin sitten itse ostetaan lapsillemme leluja silloin tällöin.
ap
on lapsilla 2 suklaakalenterit, pankin kuvakalenterit ja lisäksi joulusukkiin tulee joka päivä jotain pientä (kynä, tarroja, sukat, tikkari...).
Leluja meillä on paljon, suurin osa on "perintöleluja" eli serkuilta perittyjä ja jopa meidän vanhepien vanhoja. Tuskin nuo lapset siitä piloille menee, että leluja on paljon. Koska niitä ei kuitenkaan osteta jokaisella kauppareissulla koska lapsi niin haluaisi. Tosin eipä lapset kyllä niitä edes kaupoissa pyydä. Joskus jotain ostetaan mutta se aloite lähtee kyllä silloin minusta, ei lapsesta (eli jos vaikka jostain alekorista löytyy jotain kivaa).
Joo, ja itse muistan että joku joulu lapsuudessani sain avata 15 luukkua joka aamu...
yksi Muumikalenteri, josta vuorotellen avaavat 2 lasta. Pienimmällä ei ole kalenteria.
suklaakalenteri. Miksi ihmeessä pitäisi olla useampia??? Ensi vuonna saavat molemmat omat, tai jos nyt joku lahjoittaa suklaakalenterin niin toinen saa sen sitten "omaksi", mutta kuopus on niin pieni vielä, että ei katsottu kaipaavan omaa. Voisi olla kyllä, tämä ei ole mikään periaatejuttu.
Meillä on minusta ihan hirveästi leluja, mutta kun vertaa lasten kavereitten koteihin, niin meillä on paaaaljon vähemmän. Silti minusta liikaa!
Lelukaupasta en ole ikinä ostanut lapsilleni mitään, kirppikseltä joskus.
Kierrättäminen ja vähäiseen materiaan pyrkiminen on meille elämäntapa ja harrastus. Mutta kyllä meidän lapsilla kaikenlaista on...nukenvaunut, nukkekoti, nuken sängyt, nukkeja, pehmoja, legoja, kirjoja, pelejä, palloja, pikkusälää, rakennuspalikoita, junarata, autoja, laukkuja, astioita, musiikkivempaimia, vaikka mitä!
Minusta materiaan tarrautuminen kertoo heikosta itsetunnosta ja turvallisuuden tarpeesta. Ylenmääräisellä lelujen ostamisella lapsille yritetään usein paikata tunnetta liian vähäisestä läsnäolosta tms.
ja tosiaan en tajua onko se jotain pätemistä vai oikeasti totta, vai vaan jotain joukossa "fiksuus" tiivistyy, kun päivitellään nykyajan leluja ja väitetään että ne kotiin kertyneet lelut on muka kaikki jonkun muun (mummit kummit) ostamia.
Ja ihan kun se olisi PAHA asia - siis onhan se tosi kiva että mummit ja kummit muistaa!
Tai siis se on sinunkin mielestäsi tavoiteltavaa?
Meillä ainakin oikeasti pyritään siihen, että lapset eivät (eikä aikuisetkaan) hukkuisi tavaraan. Roinaläjät ovat kammottavia! Eikä ole mitään järkeä ostaa hulluna leluja, eivät lapset kuitenkaan leiki niillä kaikilla!
Olen tyytyväinen siihen, että meillä ei ole aivan älyttömästi leluja. "Perusmäärä" mikä meillä ehkä on, tai hiukan sitä vähäisempi, on sekin kyllä aika paljon!
Enkä minä ymmärrä miksi minun pitäisi vielä ostella lapsille leluja kun kerran kummit ja mummit niitä ostavat joka synttärinä ja jouluna läjäpäin :O
1 lelukalenteri...harkitsen vielä sitä kinder kalenterii josta lapsen kanssa vuorotellen avataan :D