Lue keskustelun säännöt.
Miksi koti ei tunnu kodilta?
09.12.2010 |
Ihan alusta asti tässä on tuntunut siltä, kuin asuisi jossain väliaikaiskämpässä. Kaksi vuotta ja risat on nyt mennyt ja aina vaan enemmän tuntuu siltä.
Periaatteessa ollaan laitettu koti mieleiseksi, tykkään itse sisustuksesta, pohja on suht toimiva... Mitä nyt tilaa vois ehkä olla enemmänkin, mutta mahdutaan kyllä.
Ei vaan tunnu yhtään Kodilta. Miksi? Ahdistaa.
Kommentit (13)
ja sanoin just miehelle, että jos muutettais nyt, niin mä en jäis kaipaamaan tätä asuntoa yhtään.Asunto ihan ok ja tilaa on, mutta koska olen esteetikko niin esim. mua häiritsee esim, se että tää meidän taloyhtiö näyttää todella rumalta
ulospäin ja sen lisäksi meidän asunto on pimeä ja sokkeloinen, kun kaipaisin enemmän valoa kotiini.E
Ollaan remppaamalla saatu sisätilat suht viihtyisiksi,mutta siltikään en tunne oloani kotoisaksi tässä kämpässä.Ollaan jo suunnittelemassa muuttoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ainoa oikea vika on se, että tää on kerrostalo ja hissittömän talon kolmannessa kerroksessa.. Ja mä kaipaisin sen verran tilaa lisää, että olis itselle edes pikkuruinen soppi ihan omaa tilaa... Välillä tuntuu, että mä vaan ylläpidän kotia muille, kun mitään omaani en tästä löydä.
Se ainoa oikea vika on se, että tää on kerrostalo ja hissittömän talon kolmannessa kerroksessa.. Ja mä kaipaisin sen verran tilaa lisää, että olis itselle edes pikkuruinen soppi ihan omaa tilaa... Välillä tuntuu, että mä vaan ylläpidän kotia muille, kun mitään omaani en tästä löydä.
Kodistasi puuttuu se sinun oma soppi/nurkkaus whatever. Jokin mikä on vain sinun.
Me asuttiin 2 vuotta tilapäis asunnossa ja se ei ollut koskaan koti. Mutta se johtui tilapäisyydestä. Tiesin, että sieltä lähdetään pois.
Mulla sama. Vihaan tätä kämppää!!
Ja tää on ulkoa katsottuna kuin vankila, hyvin ruma mun silmään.
Joka päivä tuntuu kuin tulisin vankilaan..
Ihmiset ja rakkaus tekevät kodin, ei ympärillä oleva materia tai toimiva pohjaratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Homme
Ihmiset ja rakkaus tekevät kodin, ei ympärillä oleva materia tai toimiva pohjaratkaisu.
mua ahdistaa tää naapurusto :(
Entisessä kodissa oli kivat naapurit ja "yhteisöllisyyttä". Täällä en edes tunne muita kun ihan rajanaapurit :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo, naapurit suht ok. Tosin enpä mä tunne juuri muita kuin oman rapun ihmiset, joiden kanssa saatetaan pari sanaa joskus vaihtaa. Lapsia täällä ei asu muita kuin meidän tenavat. Onneksi keskimmäinen ei kavereita tunnu kauheesti kaipaavan, nuorin on vielä pieni ja esikoinen taas sen verran iso, että osaa jo kulkea vähän iteksiinkin...
Mut aika omissa oloissaan saa olla.
Ihmiset ja rakkaus tekevät kodin, ei ympärillä oleva materia tai toimiva pohjaratkaisu.
Nimenomaan, en koe että materia tekis mulle onnen.
Henkinen hyvinvointi tärkein.
Viihtyisin vaikka savupirtissä.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kodissaan viihtyy, jos kaikki kohdallaan. Asutaan rivarissa järven rannalla. Pulkkamäki ja luistinrata lähellä metsän siimeksessä.
Rivari on ulkopäin ok ja pihat isot.
On paljon luontoa ja valoa. Asunto sisältä ok.
Kokonaisuus on tärkeä ja tunne mikä asunnosta tulee.
Edes sisustaminen ei sitä pelasta.
Meillä on koti, jossa ei ole mitään ns. ulkonäöllistä eikä laadullista vikaa, mutta tilaa on aivan liikaa, lähes 170 m2. Pihakin on suht suojaisa ja vain kaksi lähinaapuria, jotka hekin ovat ystävällisiä ja enimmäkseen omissa oloissaan viihtyviä, kuten mekin.
En alunperinkään oikein innostunut tästä talosta juuri tämän koon vuoksi, mutta olimme etsineet pienempää kotia jo muutamia vuosia eikä sellaista löytynyt, niin suostuin lopulta ostamaan tämän, kun mieheni tästä piti. Hän on ns. järki-ihminen ja piti talosta siksi, kun se on hyvin rakennettu ja täytti myös lähes kaikki kriteerimme. Vieraamme usein kehuvat kotiamme ja korkeita huoneitamme, mutta itse en koe korkeita huoneita kodikkaaksi - siis itselleni - vaikka sellaiset talot tyylikkäitä ovatkin. Kukaan muu kuin mieheni ei tiedä, etten koe tätä kodikseni ja kaipaan koko ajan sellaiseen kodikkaampaan pienempään kotiin, max 90 neliöiseen.
Olen aivan uupunut kun yritän töiden päälle vielä hoitaa tätä taloa - tätä on kestänyt neljä vuotta. Tykkään siististä kodista ja tässä on työtä ihan liikaa eikä ole vara käyttää mitään kotisiivojaa.
Olen pari vuotta katsellut etuovesta uusia koteja, niin rivareita kuin omakotitalojakin, mutta on tosi vaikea löytää pienempää kotia, jossa muuten olisi tämän kodin hyvät puolet.
Jos joku koti ei molempia osapuolia kiinnosta, niin ei sitä kannata ostaa. Meillä oli vuokra-asunto ja määräaikainen vuokrasopimus, joten silloin tuntui, ettei ole järkevää etsiä uutta vuokra-asuntoa, kun kuitenkin on tarkoitus koti ostaa heti kun sopiva löytyy.
Ymmärrän hyvin teitä, jolla on samanlainen fiilis, ettei koti tunnu kodilta. Olen asunut elämäni aikana yli 10 kodissa. Neljä niistä on tuntunut kodilta, muut väliaikaisilta asunnoilta. On iso eri siinä, asuuko kodissa, joka tuntuu oikeasti kodilta vai jossain, joka ei siltä tunnu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäys edelliseen viestiini: Tonttimmekin on n. 1600 m2 ja hommia riittää siinäkin keväästä syksyyn.
Mulla ainakin niin. Ei paljon koristeet auta tms.:(