Anoppisuhteen rakentamisesta

Mulla on ihan kiva anoppi, mutta se yrittää välillä liikaa. Kai se pelkää, että se jää yksin ja haluaa varmistaa paikkansa meidän perheessä. Mä vaan toivoisin, että se ottais rennosti ja olis oma itsensä - antais tilaa mullekin hengittää ja meidän miniä-anoppi suhteelle ja hänen roolilleen meidän perheessä aikaa rakentua luonnollisesti. Ihan niin kuin missä tahansa ihmissuhteessa. Ollaan itse asiassa alettu olemaan tekemisissä vasta kun mun raskaus tuli julkiseksi. Siihen saakka nähtiin anopin kanssa varsin harvakseltaan, kun eivät ole poikansa kanssa kovin läheisiä. Nyt on alkanut oma-aloitteisesti mun ystäväksi ja meidän perheen jokapäiväiseksi osaksi. Itse asiassa itsekin toivon, että joku päivä näin on, mutta ei sitä voi anoppi yksipuoleisesti päättää ja alkaa saman tien hääräämään meidän arjessa ja kotona. Ystävyys syntyy ajan kanssa.

Välillä mullakin meinaa kiristää pipoa, vaikka toinen vaan yrittää olla kiltti meille ja osallistua vähän enemmän kuin toivottais. Yritän näitä anoppia koskevia vuodatusketjuja lukiessani muistaa hengittää itsekin, ettei anoppisuhde lähde väärille urille. En tiedä saako sitä enää koskaan oikaistua, jos sukset menisi alussa ristiin?? Ja jos miniä ja anoppi riitelee, niin siinä yhtälössä ei ole voittajia.

Tsemppiä vaan kaikille samojen asioiden kanssa painiville. Sitä ei miestä aina ottaessaan ymmärrä, että saa anopin kaupan päälle.

Sanotaan, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. En vain arvannut, että se olisi nimenomaan miniä-anoppi-akselilla kun perheenlisäystä on tulossa. ;)