Väite, ettei väkivalta auttaisi huumeiden vastaisessa sodassa, on virheellinen.

Usein sanotaan, että esim. Kolumbiassa ei ole saatu nujerrettua valtion väkivallalla, joten se ei toimi missään muuallakaan. Se ei ole onnistunut aseellisesti, koska näissä huumeiden tuottaja maissa on korruptoituneita poliitikoita, poliiseja, sotilaita ja muita valtiollisia toimijoita, joille huumekartellit maksavat, jotta heitä suojellaa esim. ilmoittamalla kartelleja kohtaan suunnitelluista hyökkäyksistä tai muista toimista. Toisin sanoe em. tahot suojelevat rahaa vastaan rikollisia.

Suomessa on täysin sama asia, mutta perusteellisesti eritavoin toteutettuna. Meillä politiikot, poliisi, ym. tahot suojelevat rikollisia, vetoamalla rikollisten ihmisoikeuksiin, ym muihin pehmeisiin arvoihin. Toisin sanoen Suomessa suojellaan rikollisia ilmaiseksi ja Kolumbiassa rahaa vastaan.

Huumerikolliset käyttävät molemmissa em. maissa hyödykseen tätä suojelua ja tietavät, että heihin ei koskaan käytetä täyttä voimaa, koska heidän ihmisoikeuksiaan suojellaan tai suojelijat saavat rahaa.

Pehmeät keinot eivät auta huumekauppaan, vaan ainoastaan kovat keinot. Huumesota voitetaan luodeilla, valtion luodeilla. Niillä tehdään huumekauppa niin kannattamattomaksi, että se lopulta hiipuu. Pieninkin armo huumerikollisille on käden ojennus huumekaupalle. Vain kaikkein kovimmat keinota auttavat huumesodassa ja kaikki pehmeät keinot ovat vain hidasteita näille kuolemankauppiaille. Valtioille kovat piippuun ja oikeudet tappavaan väkivaltaan huumerikollisia kohdatessa. Se on ainoa keino voittaa huumerikolliset. Vankilatkin ovat vain verkostoitumisasemia näille rikollisille. Armo ja ihmisoikeudet eivät kuulu näille, jotka eivät itsekään pidä ihmisoikeuksia missään arvossa.