Sektio kiitos, jos olisin tuossa tilanteessa!

Tuo "murretaan luut" kuulostaa jotenkin vielä rajummalta...

ehdoin tahdoin jouduta. Mutta tuleehan niitä yllätyssuuria vauvoja. Jos pää on jo ulkona eikä hartiat mahdu, pakkohan se on sitten vaan murtaa solisluut. Ei sitä vauvaa voi siinä vaiheessa enää alkaa sektiolla ulos ottamaan, ei olisi aikaakaan sellaiseen.

solisluun murtamisen jälkeen vauva ei voi liikuttaa kättään moneen viikkoon. Toki toipuminen sektiostakin kestää aikansa, mutta henk. koht. valitsisin sen vaihtoehdon.

joudutaan murtamaan, ei sektio enää onnistu, eli lapsen pää on jo ulkona. Ainoa mahdollisuus on joskus murtaa solisluu.



Tietenkään luita ei suunnitelmallisesti murreta!



Yleensä solisluu paranee todella nopeasti. Kipeä toki on. Hankalampi ongelma on, jos hermot venyttyvät olkapunoksessa hankalan ulosauton yhteydessä, l. Erbin pareesi. Mutta joskus on hätä ja pakkotilanne.



Nykyään ihmiset eivät meinaa millään hyväksyä sitä, että kaikkea ei voi ennakoida, suunnitella ja hoitaa tarvittaessa leikkauksella. Se alkaa olla todellinen ongelma synnytyslääketieteessä.



t. synnytyslääkäri

"epidemian omaisesti levinneestä" odottavien äitien ylipainoisuudesta, joka johtaa ylisuuriin vastasyntyneisiin. Eli jossain määrin tilanne on kai ennakoitavissa.

että lapsen pään ja vartalon kokosuhde aiheuttaa juttumisriskin, niin tietenkin tehdään sektio.



Mutta SE EI OLE aina ennakoitavissa. Ja jos kaikki lihavat äidit sektoidaan, tulee massiivinen määrä komplikaatioita.



t. se synnytyslääkäri

että lapsen pään ja vartalon kokosuhde aiheuttaa juttumisriskin, niin tietenkin tehdään sektio. Mutta SE EI OLE aina ennakoitavissa. Ja jos kaikki lihavat äidit sektoidaan, tulee massiivinen määrä komplikaatioita. t. se synnytyslääkäri

niin kumpa olisi minunkin kohdalla tuo pitänyt paikkansa niin lapsi olisi elossa...että oltaisiin osattu tehdä asianmukainen sektiopäätös eikä tapettu lasta imukuppiulosvedolla. Ja tämä ei nyt sitten valitettavasti ole vaan minun mielipide tapahtuneeseen, vaan asiantuntijan (synnytystieteen dosentti) lausuntoarvioinnissa paperit tutkittuaan antoi lausunnon, että tilanteen huomioiden lapsen kuolema olisi ollut ollut vältettävissä asianmukaisella sektiopäätöksellä. Kallis hinta imhimillisesti virhearviosta kun lapsensa sen vuoksi joutui hautaamaan. Arvaa vaan onko vaikea enää luottaa että jatkossakaan meidän kohdalla osataan tehdä oikeita hoitopäätöksiä?

että lapsen pään ja vartalon kokosuhde aiheuttaa juttumisriskin, niin tietenkin tehdään sektio. Mutta SE EI OLE aina ennakoitavissa. Ja jos kaikki lihavat äidit sektoidaan, tulee massiivinen määrä komplikaatioita. t. se synnytyslääkäri

niin kumpa olisi minunkin kohdalla tuo pitänyt paikkansa niin lapsi olisi elossa...että oltaisiin osattu tehdä asianmukainen sektiopäätös eikä tapettu lasta imukuppiulosvedolla. Ja tämä ei nyt sitten valitettavasti ole vaan minun mielipide tapahtuneeseen, vaan asiantuntijan (synnytystieteen dosentti) lausuntoarvioinnissa paperit tutkittuaan antoi lausunnon, että tilanteen huomioiden lapsen kuolema olisi ollut ollut vältettävissä asianmukaisella sektiopäätöksellä. Kallis hinta imhimillisesti virhearviosta kun lapsensa sen vuoksi joutui hautaamaan. Arvaa vaan onko vaikea enää luottaa että jatkossakaan meidän kohdalla osataan tehdä oikeita hoitopäätöksiä?

niin ja se vielä unohtui edellisestä viestistä, että asiantuntijan mukaan tilanne huomioiden olisi pitänyt ymmärtää ettei alatiesynnytyksen jatkaminen ole asianmukaista hoitoa... ikävä vaan kun sattui kohdalle vähemmän kokenut synnytyslääkäri.. tosin meidän tapauksessa äiti ei ole ylipainoinen, mutta lapsi tiedettiin jo ennalta makrosomikseksi.