Lue keskustelun säännöt.
Apua, murehditteko te vanhoja asioita?
08.12.2010 |
En ymmärrä mistä minulle on tämä tullut. Olen nuorempana mokaillut pari kertaa pahasti, tästä johtuen muutama ihminen ei minusti hirveästi pidä. Tästä johtuen kuvittelen, että kaikki menneisyyteni ihmiset ajattelisi tai puhuisivat minusta pahaa. Pelkään kohdata heitä. Lisäksi jos nykyisistä tuttavista huomaan jonkun tuntevan esim. opiskeluaikaisia tuttuja facebookin kautta, kauhistun. Siksi, koska ajattelen ihmisten puhuvan minusta pahaa jne. Näistä "huonoista hetkistäni" on valtavasti aikaa, olin silloin 17vuotias. Nyt jo aikuinen perheellinen ihminen. Joten, luultavasti vain kuvittelen, tuskin kukaan edes mitään "muistaa" eikä nuo asiat edes olleet kovin suuria, mutta oma huono mieleni on niitä paisutellut.
Raskauden aikana ja jälkeen aloin kokemaan sosiaalisia pelkoja muutenkin, tuntui että aloin miettimään kaikkien pohtivan minusta jotain ikävää. Aloin aidosti kokemaan sanoneeni ja käyttäytyneeni typerästi, häpesin itseäni vaikka aihetta ei välttämättä olisikaan.
Onko kenellekään muulla samaa tai edes vastaavaa? Kuinka pääsette asioista eroon? Olen jo harkinnut paikkakunnalta muuttamista, mutta en tiedä ratkaiseeko sekään yhtään mitään.
Kommentit (3)
Ehkä tästä tunteesta pitäis vain päästä irti. Muutama vuosi sitten kun olin aktiivisempi, niin en asioita murehtinut. Mutta nyt kotiin jumittuessani möröt puskevat pintaan. Vaikka yritän ajatella, että ei kukaan vanhoja asioita mieti. Tapahtuneista on niin valtavasti aikaa. Ja tosiaan kuvittelen ihan "hyvin menneistä" tilanteistakin, että olen mokannut itseni.
Ja olet oikeassa, ei maailma kaadu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitsi vitsi mutta totta toinen puoli...
Ihan samasta kärsin itsekin. Ei siihen muu auta kuin aika. Itselläni on helpottanut se, että lähes kaikki jotka tietävät mokailuistani ovat kuitenkin ystävällisiä. Ne jotka eivät enää pidä yhteyttä - heistä en välitä. Jos heistä on mukavaa kauhistella jonkun toisen elämää, niin pitäkööt hauskuutensa!
Voi olla että tuosta pahan puhumisen pelosta ei pääse kokonaan irti koskaan, mutta usein se ajan kanssa helpottaa. Minä ajattelen usein näin "Mitä väliä sillä on mitä muut musta ajattelee, kun arvostelen itsekin muita mielessäni". Jokainen arvostelee toisia ihmisiä, tekipä sitä tietoisesti tai ei.
Paikkakunnalta muuttaminen ei ratkaise mitään, koska pelot seuraavat perässä minne vaan.
Kaatuuko maailma siihen jos joku ihminen muistaakin töppäilysi? Kuoletko siihen? Sammuuko aurinko? EI!
Eli voimia sinulle, rohkeus voittaa kun annat sille luvan!