Oletteko saaneet vaikeuksista uupumiseen hyödyllistä apua julkiselta terveydenhuollolta?
Minkälaista apua olette saaneet julkiselta terveydenhuollolta vaikeuksista uupumiseen, mikä tietty masennustakin aiheuttaa. Alkanut vaan ärsyttää koko masennus-sanan käyttö, koska tuntuu että diagnosoidaan vaan päätä silloinkin, kun on selvää että elämän olosuhteet on sellaiset, että kuka vain saa niistä mielenterveysongelmia.
No joo, mutta siis onko teidät esim. ohjattu psykiatriselle sairaanhoitajalle juttelemaan, montako kertaa olette käyneet, ja onko siitä ollut hyötyä? Vai oletteko päässeet esim. psykologille julkisen kautta?
Ihan jo pelkät vastaanottojen laskut nostaa itsellä kynnystä kokeilla julkista terveydenhuoltoa tältä osin. Taloudellinen tilanne kun yksi erittäin merkittävä kuormitustekijä. Toki yksityinen puoli siten täysin poissuljettu kohdallani.
Kommentit (38)
Mielialalääkityksen jota söin n. 6 vuotta kunnes lopetin.
Työpsykologille muutaman käynnin. Ne oli vaikea järjestää kun ei saanut työajalla käydä.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Vain lääkkeitä.
Tätä juuri epäilin...tosi harmillista...
-ap
Ei mitään apua. Lääkäri suuttui, että tuhlaan hänen aikaansa. Tietysti sitä hoitajalle puhumista ehdotti, mutta ei ne asiat puhumalla siitä miksikään muutu ja minäkään en varsinaisesti voi vain potkia ihmisiä ulos elämästäni ja muuttaa kiven alle metsään vaikka niin tekisi mieli tehdä ja se varmasti auttaisikin.
Sosiaalihuollolle tuo paremmin kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Vain lääkkeitä.
Tätä juuri epäilin...tosi harmillista...
-ap
Mielenterveystalolla on netissä uupuneille neuvoja sekä harjoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään apua. Lääkäri suuttui, että tuhlaan hänen aikaansa. Tietysti sitä hoitajalle puhumista ehdotti, mutta ei ne asiat puhumalla siitä miksikään muutu ja minäkään en varsinaisesti voi vain potkia ihmisiä ulos elämästäni ja muuttaa kiven alle metsään vaikka niin tekisi mieli tehdä ja se varmasti auttaisikin.
Oikeassahan lääkärisi selvästi on. Ei sinusta ole kuin valittamaan. Muuta vaan metsään, se on varmasti palvelus myös läheisillesi.
Kaksi päivää tarjottiin julkiselta saikkua, mutta kävin hakemassa yksityiseltä kaksi kk saikkua.
No eihän sieltä saa kuin lääkkeitä ja jutustelua jonkun hoitajan kanssa mistä on saman verran hyötyä kuin jonkun naapurin Marjatalle uskoutumisesta. Voi olla myös jopa suurta haittaa. Psykoterapiasta saattaisi olla hyötyä mutta sekin on hyvin sattumanvaraista löytääkö hyvän itselleen sopivan terapeutin, eikä sekään mikään taikakeino ole.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi päivää tarjottiin julkiselta saikkua, mutta kävin hakemassa yksityiseltä kaksi kk saikkua.
Järkyttävää!!! Näiden linjojen erot!
Oikeassahan lääkärisi selvästi on. Ei sinusta ole kuin valittamaan. Muuta vaan metsään, se on varmasti palvelus myös läheisillesi.[/quote]
Taidat olla joku empatiakyvytön psykopaatti. Mene pois tästä ketjusta. Joku päivä voit vielä itse olla todella pahassa ja loputtoman tuntuisessa kusessa elämässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Vain lääkkeitä.
Tätä juuri epäilin...tosi harmillista...
-ap
Mielenterveystalolla on netissä uupuneille neuvoja sekä harjoituksia.
Haha se apu jota itse sain oli just "oletko käynyt tällä mielenterveystalo.fi-sivustolla, minäpä tulostan tästä sinulle tämän yhden sivun" 😂 Ja lääkkeitä tyrkytettiin, siis masennuslääkettä ja ketipinoria nukkumiseen. Aivan naurettavaa touhua. Ominpäin sitä oli pärjättävä ja ratkaisuja tehtävä.
Ihan järkyttävää apua olen saanut, mikä traumatisoi minut loppuiäksi
Sinut vaan laitetaan sen saman käypähoitomankelin läpi kuin kaikki muutkin apua hakeneet ja saat tietoihisi masennus/ahdistusdiagnoosin. Ja tietysti ssri-reseptin.
Kommentit on todella surullista ja toivotonta kuultavaa. Terapiatakuuta ei olisi saanut heittää romukoppaan.
Mitä se oikein auttaa mennä itkemään köyhyyttään jollekin terveysalan ihmiselle? Ei heillä ole mahdollisuutta auttaa ainakaan taloudellisesti. Se on selvä että ahdistus yms. oireilu on vähäisempää jos on rahaa mutta kun hoitokeinoksi ei voi määrätä rahaa.
Ihmisten pitäisi osata ottaa vastuuta talousasioistaan eikä vain aina vain surkutella sekä ahdistua. Vasta oli juttu lehdessä kuinka marjoja poimimalla pääsi yli kymmenen tuhannen euron ansioihin mutta se toki vaatii työtä. Tällä palstavalla valittavat ovat sitä jengiä joka vaatii että kaikki mulle heti vaikka itse nämä surkimukset eivät viitsi tehdä mitään hyvinvointinsa eteen.
Eipä siinä mitään saahan sitä mennä valittamaan surkeuttaan terveyskeskukseen tai minne tahansa mutta aika harva sieltä mitään apua saa kun juurisyy on köyhyys.
Vierailija kirjoitti:
Kommentit on todella surullista ja toivotonta kuultavaa. Terapiatakuuta ei olisi saanut heittää romukoppaan.
Taitaa poliitikkojen lupaukset olla vähän eri planeetalta kuin mitä voidaan sote järjestelmän puitteissa tarjota apua tarvitseville. Mielialasairauksien puolella on huutava henkilökuntapula kun potilaat ja omaiset vaativat hoitoa. Taitaa olla niin entisetkin lähtevät kun työtä ei voi tehdä kunnolla.
Ihmetyttää että mikä ihmisiä oikein vaivaa kun nykyään mieli hajoaa pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Onko kyse kasvatusongelmasta jossa jokaiselle luvataan pilvilinnoja kun todellisuus on jotain muuta. Toinen vaiihtoehto on somettaminen eli elämän realiteeti hukkuvat kun koko ajan näpytellään kännykkää.
Helpommalla pääsee kun vetää köyden kaulaan tai menee junan alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Vain lääkkeitä.
Tätä juuri epäilin...tosi harmillista...
-ap
Mielenterveystalolla on netissä uupuneille neuvoja sekä harjoituksia.
Haha se apu jota itse sain oli just "oletko käynyt tällä mielenterveystalo.fi-sivustolla, minäpä tulostan tästä sinulle tämän yhden sivun" 😂 Ja lääkkeitä tyrkytettiin, siis masennuslääkettä ja ketipinoria nukkumiseen. Aivan naurettavaa touhua. Ominpäin sitä oli pärjättävä ja ratkaisuja tehtävä.
Ei terveyskeskuksessa useinkaan ole osaamista tai hoitoa tarjolla. Kaikkia lievästi masentuneita tai ahdistuneita ei voi lähettää eteenpäin ainakaan ennen kuin lääkkeitä on kokeiltu sillä erikoissairaanhoidossa on myös jonoja. Yksi psykiatri kertoi että lähetteiden määrät kasvavat koko ajan mutta henkilökuntaa ei tule lisää. Mitä siinä voi tehdä kuin yrittää selvitä päivästä toiseen tai vaihtaa sitten alaa jos ei enää jaksa.
En todellakaan. Vain lääkkeitä.