Lue keskustelun säännöt.
Oletteko saaneet vaikeuksista uupumiseen hyödyllistä apua julkiselta terveydenhuollolta?
03.10.2023 |
Minkälaista apua olette saaneet julkiselta terveydenhuollolta vaikeuksista uupumiseen, mikä tietty masennustakin aiheuttaa. Alkanut vaan ärsyttää koko masennus-sanan käyttö, koska tuntuu että diagnosoidaan vaan päätä silloinkin, kun on selvää että elämän olosuhteet on sellaiset, että kuka vain saa niistä mielenterveysongelmia.
No joo, mutta siis onko teidät esim. ohjattu psykiatriselle sairaanhoitajalle juttelemaan, montako kertaa olette käyneet, ja onko siitä ollut hyötyä? Vai oletteko päässeet esim. psykologille julkisen kautta?
Ihan jo pelkät vastaanottojen laskut nostaa itsellä kynnystä kokeilla julkista terveydenhuoltoa tältä osin. Taloudellinen tilanne kun yksi erittäin merkittävä kuormitustekijä. Toki yksityinen puoli siten täysin poissuljettu kohdallani.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Kaksi päivää tarjottiin julkiselta saikkua, mutta kävin hakemassa yksityiseltä kaksi kk saikkua.
Ihan hyvä sinulle. Jos työuupumus on ongelma niin miten se työnteko onnistuu sitten työhön palaamisen jälkeen jos mitään muutosta ei siellä ole tehty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo yli 20 vuotta sitten suhtautuminen vaikeuksiin oli karua. Anopin puoliso, eli mieheni isä, kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen 40-vuotiaana, anoppi jäi yksinhuoltajaksi kolmen pienen pojan kanssa. Anoppi anoi sairaslomaa surutyön alkuun. Lääkärin mielestä olisi pitänyt ottaa psyykelääkkeet käyttöön ja mennä sitten töihin asap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi päivää tarjottiin julkiselta saikkua, mutta kävin hakemassa yksityiseltä kaksi kk saikkua.
Ihan hyvä sinulle. Jos työuupumus on ongelma niin miten se työnteko onnistuu sitten työhön palaamisen jälkeen jos mitään muutosta ei siellä ole tehty?
Yleensä pidemmän poissaolon päätteeksi pidetään työkykyneuvottelu, jossa mietitään työhön paluun tukitoimia. Aina ei ole mahdollista muuttaa työssä mitään, mutta sitten voidaan miettiä myös muita keinoja esim. osa-aikaisuutta ym.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se oikein auttaa mennä itkemään köyhyyttään jollekin terveysalan ihmiselle? Ei heillä ole mahdollisuutta auttaa ainakaan taloudellisesti. Se on selvä että ahdistus yms. oireilu on vähäisempää jos on rahaa mutta kun hoitokeinoksi ei voi määrätä rahaa.
Ihmisten pitäisi osata ottaa vastuuta talousasioistaan eikä vain aina vain surkutella sekä ahdistua. Vasta oli juttu lehdessä kuinka marjoja poimimalla pääsi yli kymmenen tuhannen euron ansioihin mutta se toki vaatii työtä. Tällä palstavalla valittavat ovat sitä jengiä joka vaatii että kaikki mulle heti vaikka itse nämä surkimukset eivät viitsi tehdä mitään hyvinvointinsa eteen.
Eipä siinä mitään saahan sitä mennä valittamaan surkeuttaan terveyskeskukseen tai minne tahansa mutta aika harva sieltä mitään apua saa kun juurisyy on köyhyys.
Itse olen fyysisen sairauden takia vaikeasti työllistyvä, työkyky ei riitä uudelleenkouluttautumiseen, kun koulutuksissa vaaditaan kokopäivätyökykyä. Tosiasiassa kuuluisin sairaseläkkeelle, mutta kriteerit sinne ovat nykyään niin tiukat, että tällaisia todellisuudessa työkyvyttömiä ihmisiä pidetään eläkkeen ulkopuolelle. Näin on lääkärikin minulle "off-the-record" kommentoinut. Hyväosaiset ihmiset elää kuplissa, joissa he eivät kohtaa kunnolla osatyökykyisiä köyhyydessä eläviä ihmisiä, jotka oikeasti kuuluisivat eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Ennen sai keskustelu apua joka toimi nykyisin ei ja lääkkeitä en suostu syömään ne ei ole ikinä auttaneet. Miksi pitää syödä lääkkeitä jos omassa päässä ei ole vikaa vaan muiden päissä.
Ei lääkkeitä ole pakko syödä. Toisaalta Kelan kustantamaa terapiaa ei tipu jos lääkkeitä ei ole kokeiltu. Jos olet sitä mieltä että muiden päissä on vikaa niin voi olla vaikeaa palata työpaikalle koska asiat siellä tuskin muuttuvat haluamaasi suuntaan. Kannattaa varmaan puhua esimiehelle tai -naiselle ongelmistasi jos aiot siellä työntekoa jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasta kävin valittamassa uupumusta terveyskeskuksen walk in -mielenterveysvastaanotolla kun tuntuu, että kroppakin alkaa pettää vuosia jatkuneen stressitilanteen takia ja uupumus on kova. Sairaanhoitaja totesi, että mene juttelemaan diakonialle ja sieltä voi saada taloudellista avustustakin (rahatilanne on tällä hetkellä yksi harvoista asioista, joka on hyvin). Netistäkin kuulemma löytyy kaikenlaisia neuvoja uupumukseen liittyen kun vaan googlaa. Lisäksi järjestöiltä löytyy kaikenlaisia vertaistukiryhmiä. Sitten jos oikeasti kroppa pettää tai tulee mielialaoireita niin tervetuloa juttelemaan hänelle tai suoraan varata lääkäriaika. Pelkkä uupumus ei riitä heidän asiakkuuteen vaikka sairaanhoitaja totesi moneen kertaan, että olen kohta osastohoidon tarpeessa jos tilanne ei muutu. Lopulta kuitenkin jostain syystä sain ajan parin viikon päähän + nipun lomakkeita täytettäväksi. Niin ja sain myös kehotuksen ottaa yhteyttä lastensuojeluun, että saisimme sitä kautta siivousapua (meillä on ihan siistiä ja oman perheen voimin onnistuu siivous).
Vierailija kirjoitti:
Vasta kävin valittamassa uupumusta terveyskeskuksen walk in -mielenterveysvastaanotolla kun tuntuu, että kroppakin alkaa pettää vuosia jatkuneen stressitilanteen takia ja uupumus on kova. Sairaanhoitaja totesi, että mene juttelemaan diakonialle ja sieltä voi saada taloudellista avustustakin (rahatilanne on tällä hetkellä yksi harvoista asioista, joka on hyvin). Netistäkin kuulemma löytyy kaikenlaisia neuvoja uupumukseen liittyen kun vaan googlaa. Lisäksi järjestöiltä löytyy kaikenlaisia vertaistukiryhmiä. Sitten jos oikeasti kroppa pettää tai tulee mielialaoireita niin tervetuloa juttelemaan hänelle tai suoraan varata lääkäriaika. Pelkkä uupumus ei riitä heidän asiakkuuteen vaikka sairaanhoitaja totesi moneen kertaan, että olen kohta osastohoidon tarpeessa jos tilanne ei muutu. Lopulta kuitenkin jostain syystä sain ajan parin viikon päähän + nipun lomakkeita täytettäväksi. Niin ja sain myös kehotuksen ottaa yhteyttä lastensuojeluun, että saisimme sitä kautta siivousapua (meillä on ihan siistiä ja oman perheen voimin onnistuu siivous).
Ai luoja. No eipä kyllä yllätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mitä tarjoavat on lääkeresepti.
Huvittavinta on se, että kun tuo terveysala itse jättää ihmisen siihen tilanteeseen, että vuori sen kuin kasvaa, ja sitten kun se terveysala itse työnantajana ja työyhteisönä jatkaa sen vuoren kasvattamista, niin nää... ME VOITAS KYLLÄ KIRJOTTAA SULLE RESEPTI JA SIINÄ SAMALLA TEHDÄÄN SITTEN SE DIAGNOOSI.
SIIS SE HUVITTAVUUS, ETTÄ EIKÖ NIILLÄ OLE HOIDETTAVIA IHAN RIITTÄVÄSTI ILMANKIN, JOTEN PITÄÄKÖ NIITTEN ITTENSÄ SITTEN AJAA IHMISIÄ JA VIELÄ EHDOTTAA ETTÄ MITÄS JOS NYT RYHTYISIT LÄÄKKEILLÄ ELÄMÄÄN JA OLISIT MEIDÄN POTILAAKSI KIRJATTU!
HAISTAKAAHAN PASKA ERINOMAISUUTENNE KANSSA!
En ole saanut mitään apua. Enemmän olen toki yrittänyt hakea apua lukuisiin ongelmiini sosiaalitoimistosta, mutta enpä sieltäkään ole mitään apua saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Vain lääkkeitä.
Tätä juuri epäilin...tosi harmillista...
-ap
Mielenterveystalolla on netissä uupuneille neuvoja sekä harjoituksia.
Haha se apu jota itse sain oli just "oletko käynyt tällä mielenterveystalo.fi-sivustolla, minäpä tulostan tästä sinulle tämän yhden sivun" 😂 Ja lääkkeitä tyrkytettiin, siis masennuslääkettä ja ketipinoria nukkumiseen. Aivan naurettavaa touhua. Ominpäin sitä oli pärjättävä ja ratkaisuja tehtävä.
Toisinsanoen, odotit, että lääkäri ratkaisee asiat sun puolesta? Uupumisessa, tai oikeastaan lähes missä tahansa pitkäaikaisessa (mielen)terveysongelmassa kaikki toipumiseen tähtäävä työ pitää tehdä itse, ei niitä kukaan muu voi sun puolesta tehdä. Mielenterveystalon sivustolla on lähes tasan samat ohjeet ja neuvot, mitä terapeuttikin antaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään apua. Lääkäri suuttui, että tuhlaan hänen aikaansa. Tietysti sitä hoitajalle puhumista ehdotti, mutta ei ne asiat puhumalla siitä miksikään muutu ja minäkään en varsinaisesti voi vain potkia ihmisiä ulos elämästäni ja muuttaa kiven alle metsään vaikka niin tekisi mieli tehdä ja se varmasti auttaisikin.
No, eipä se lääkärikään sun elämää voi muuttaa?
Ja miksi et voisi potkia ihmisiä ulos elämästäsi? Jos ne ihmiset vie sun mielenterveyden, niin aivan hyvin voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuslääkkeet voi saada, that's it. Sen jälkeen olet leimattu loppuiäksi masentuneeksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi päivää tarjottiin julkiselta saikkua, mutta kävin hakemassa yksityiseltä kaksi kk saikkua.
Ihan hyvä sinulle. Jos työuupumus on ongelma niin miten se työnteko onnistuu sitten työhön palaamisen jälkeen jos mitään muutosta ei siellä ole tehty?
Irtisanouduin saikun aikana ja aloitin saikun jälkeen uudessa työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeet voi saada, that's it. Sen jälkeen olet leimattu loppuiäksi masentuneeksi
Kuka sut leimaa? Ilman lääkkeitäkö et olisi masentunut, vai mitä yrität sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeet voi saada, that's it. Sen jälkeen olet leimattu loppuiäksi masentuneeksi
Kuka sut leimaa? Ilman lääkkeitäkö et olisi masentunut, vai mitä yrität sanoa?
Tarkoittaa varmaan sitä, että ei saa muuta "apua", kuin masennusdiagnoosin terveystietoihinsa ja masennuslääkereseptin. Valitettava globaali tutkittu ilmiö on esim. se, että mielenterveysdiagnoosin saanut henkilö saa huonompaa diagnosointia ja hoitoa fyysisiin oireisiinsa/sairauksiinsa. Tästä voi olla siis tosi huonotkin seuraukset henkilön kokonaistilanteelle tulevaisuudessa. Eli mikä tällöin on hyöty mennä tk:lle, jos ei saa mitään varsinaista terapiaa, henkistä tukea terapian muodossa, sitäkin terapia on? Ainoa apu on se, jos sattuu kuulumaan niihin ihmisiin, jotka saa masennuslääkkeistä enemmän hyötyä kuin haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeet voi saada, that's it. Sen jälkeen olet leimattu loppuiäksi masentuneeksi
Kuka sut leimaa? Ilman lääkkeitäkö et olisi masentunut, vai mitä yrität sanoa?
Tarkoittaa varmaan sitä, että ei saa muuta "apua", kuin masennusdiagnoosin terveystietoihinsa ja masennuslääkereseptin. Valitettava globaali tutkittu ilmiö on esim. se, että mielenterveysdiagnoosin saanut henkilö saa huonompaa diagnosointia ja hoitoa fyysisiin oireisiinsa/sairauksiinsa. Tästä voi olla siis tosi huonotkin seuraukset henkilön kokonaistilanteelle tulevaisuudessa. Eli mikä tällöin on hyöty mennä tk:lle, jos ei saa mitään varsinaista terapiaa, henkistä tukea terapian muodossa, sitäkin terapia on? Ainoa apu on se, jos sattuu kuulumaan niihin ihmisiin, jotka saa masennuslääkkeistä enemmän hyötyä kuin haittaa.
Mutta, jotta sä saat sitä terapiaa ylipäätään, sitä varten pitää olla diagnoosi. Ja kokeilla niitä lääkkeitä ensin.
Kuinka moni olisi suostuvainen ryhmäterapiaan, jos sillä saataisiin terapia paremmin saataville? Saisi terapiaa ja henkistä (vertais)tukea samanaikaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Vain lääkkeitä.
Tätä juuri epäilin...tosi harmillista...
-ap
Mielenterveystalolla on netissä uupuneille neuvoja sekä harjoituksia.
Haha se apu jota itse sain oli just "oletko käynyt tällä mielenterveystalo.fi-sivustolla, minäpä tulostan tästä sinulle tämän yhden sivun" 😂 Ja lääkkeitä tyrkytettiin, siis masennuslääkettä ja ketipinoria nukkumiseen. Aivan naurettavaa touhua. Ominpäin sitä oli pärjättävä ja ratkaisuja tehtävä.
No siis... Tällee vaikeasti masentuneen näkökulmasta tuokin on parempi kuin ei mitään. Se ei mielestäni eroa hirveästi siitä lukeeko jotkut ohjeet itse vai kertooko joku kädestä pitäen ne minulle. Nykyään on ohjelmia mihin voi syöttää tekstiä ja muuttaa se puheeksi, jos oikeasti lukeminen ei jostain syystä onnistu. Kannattaa vaikka tulostaa tai pdf muodossa tallentaa niitä koneelle koska tällä terveydenhuollon tehostamisella lähtee serverit muutaman vuoden päästä eikä niitä pääse sen jälkeen edes lukemaan. Jos niitä ei kukaan lue niin herkästi joku euron kuvat silmissä oleva tehostaja päättää että ihan turhaa vievät sähköä ja serveritilaa. Ahdistaa tulevaisuus koska hyvinvointivaltiota ei enää ole. Heikommista ei pidetä huolta.
Ennen sai keskustelu apua joka toimi nykyisin ei ja lääkkeitä en suostu syömään ne ei ole ikinä auttaneet. Miksi pitää syödä lääkkeitä jos omassa päässä ei ole vikaa vaan muiden päissä.