Elämässänne menestyneet, miten käsittelette kateutta?

Eikö kukaan ole koskaan kohdannut kateutta? Onnekkaat

Kertoo enemmän näistä piikittelijöistä. Toisaalta kertoo myös jotain itsestäsi, jos kuvittelet, että jokainen kommentti on kateellista piikittelyä.

Jos joku on suoraan sanonut minulle olevansa kateellinen, niin muistutan, että jokaisella on omat vahvuutensa. 

Nautin niistä. Kateus pitää ansaita.

Nuorena olin menestyneempi kuin moni. Ehkä kateelliset olivat vain hiljaa, en kohdannut piikittelyä. Lähinnä positiivisia kommentteja tuli. Ulkonäöstä olen kohdannut kateutta, se ottaa joskus aika infantiileja muotoja.

Kateutta en ole havainnut. Sen sijaan olen kilpailullisella alalla ja noita ilkeilypiikkejä tulee joiltain kilpailevilta henkilöiltä, jotka ovat yhtä menestyneitä itsekin. Kyllähän niitä jää miettimään jonkin aikaa väkisinkin, mutta pitää tietoisesti yrittää unohtaa ja kasvattaa paksua nahkaa.

Käyn täällä naisten palstalla välillä nostattamassa itsetuntoani. Tulee onnistunut fiilis kun lukee näitä juttuja.

Jos joku piikittelee, heitän lisää vettä myllyyn kehumalla kahta kauheammin. Voi sitä veetutuksen määrää. Onneksi ystäväpiiriini ei kuulu tuollaisia.

Kuule kateus on naisten (ei kaikkien sentään) perusominaisuus ja sen kohteeksi joutuu tasapuolisesti kaikki. Itse olen rumahko, köyhä ja sinkku ja silti tunnistan välillä kateutta toisen käytöksessä vaikka hän olisi kaunis, varakas ja parisuhteessa. On ihmisiä joilta aina puuttuu jotain.

Minä en ole kadehtinut koskaan ketään parisuhdevaihtajia kun tiedän kaikilla olevan jotain ongelmia vaikka ulospäin näyttäisi kuinka täydelliseltä eikä ongelmat lopu vaihtamalla vaan ne vain muuttuu toisenlaisiksi.

Meidän suvun täydellisen perheen ero tuli ihan kaikille yllätyksenä kun kaikki kuvittelivat että he ovat ainoita jotka eivät eroa. Mitään riitoja ja väkivaltaa siellä ei ollut ja siksi se tuli yllätyksenä. Kummallakin eronneilla loppuivat uudet suhteet, uusperheet jotka ovat aika vaikeita ja kaikkein vaikeimpia sellaiset perustaa kuin ydinperhe.  Uusperheiden epäonnistuttua hyvin äkkiä he elivät yksin kumpikin erillään.

Minä en voi käsittää tämmöistä. Minulla on nuoruudesta alkaen ollut sama elämänkumppani enkä luopuisi hänestä koskaan alkaakseni yksin elämään ja varsinkaan vaihtelemaan kumppania.

Aika harva asia on pelkästään omaa ansiotani. Sattuma ja muut ihmiset ovat suurin menestystekijä. Siksi minua on turha kadehtia. Autan aika paljon vähävaraisia suomalaisia, he eivät ole olleet yhtä onnekkaita, ovat esim sairastuneet vakavasti tms

Siinä vaiheessa kun kuvittelet, että menestymisesi on vain sinun ansiota, et ansaitse kateutta.

Mä en edes huomannut sitä silloin kun menestyin. Olin jotenkin niin omassa erinomaisuuden kuplassani. Vasta jälkikäteen olen muistanut muutamia tilanteita joissa ei tainnutkaan olla kehuista kyse, vaan henkilö vain kuittaili mun kasvaneesta päästä. Ja ihan aiheesta, kun en kerran edes tajunnut, niin suuret oli luuloni itsestäni! :D

Sittemmin elämä antoi muutaman oppitunnin ja pää on tyhjentynyt omahyväisistä ajatuksista. Nyt tajuan miten sattumaa kaikki lopulta on. Sekin on sattumaa, että jaksaa tehdä kovasti töitä. Siihen vaaditaan terveyttä, ja montaa muuta asiaa, jotka ei ole itsestäänselvyyksiä.

Jos siis itse olet tällä hetkellä menestyjä, suosittelen kiitollisuusharjoituksia ja sen pohtimista, miten onnekas olet. Tällä tavalla avaat silmiäsi toisenlaisille todellisuuksille, jolloin kateus on helpompi ymmärtää ja käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan ole koskaan kohdannut kateutta? Onnekkaat

Ehkä olet vain suorittaja, muttet menestyjä. Suorittajat pitävät itseään menestyneinä, kun ovat suorittaneet keskiluokkaiset menestysetapit. Menestyjät ovat oikeasti omaperäisempiä, et edes tunnistaisi heitä.

Mä kuljen niin laput silmillä etten edes huomaa. Enkä sitten myöskään reagoi.

Myöskin kaikki kommentit tyliin "pääsisinpä minäkin sellaiselle mökille" tms ohitan täysin.

Puhun tosi vähän omista asioistani, reissuista laitan someen jonkin maisemakuvan tai kuvan ihanasta ruuasta, lapsista ja lastenlapsista en laita someen koskaan mitään - näin on sovittu. Läheiset ystävät tietävät heidän menestymisensä mutta muille se ei kuulu.

Jos on kateellinen, kadehtii vaikka mitä.

Esim narsistille kaikki perustuu vastakkainasetteluun ja muiden polkemiseen. Huvittavinta että luulee kaikkien kadehtivan häntä.

Kun narsisti on röyhkeydellään päässyt etenemään, hän saattaa yhä kadehtia jopa niitä jotka on jo "voittanut".

Kun narsistin rääkkäämänä sairastuin ja jouduin työkyvyttömäksi, päädyin mielenterveyspiireihin ja löysin ystäviä. Pienellä paikkakunnalla narsisti tiesi ja kadehti silloinkin. Hän on ehkä työssään menestynyt, mutta ystäviä sillä ei ole, eikä tule olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Nautin niistä. Kateus pitää ansaita.

Näin juuri. Tuossa on ainoa oikea asennoituminen kateellisuuteen - se myös taitaa sattua kateellista kaikkein eniten. 

Selkeästi kateutta aiheuttanut on yliopistoon pääsy. Esim. yksi AMK:ssa opiskellut kaverini (nyt jo entinen) ei edes viitsinyt onnitella minua yliopistoon pääsystä. Hän oli jo aiemmin tuonut esille halveksuntansa yliopistoja kohtaan. Selkeä alemmuuskompleksi oli. Lisäksi esim. olin tuolloin 2-kymppisenä töissä kirjastossa, jossa eräs siihen asti mukava 4-kymppinen perheenisä (tukityöllistetty, kuten minäkin olin tuolloin) alkoi nälvimään minulle kuullessaan yliopistoon pääsystä, että nyt olisinkin (yhtäkkiä näköjään) jotenkin ylpeä ja passuuttaisin erästä toista työkaveria, vaikka tämä ei pitänyt mitenkään paikkaansa. Yliopisto on selkeästi joillekin punainen vaate.

Kaikki ovat eronneita enkä tunne yhtäkään jolla olisi suhde pysynyt ikäisilläni. Parilla puolta paljon nuoremmilla on vielä suhde pysynyt.

Mieheni perusti kaverinsa kanssa firman, sai sen kovalla työllä ja sisulla menestymään ja myydessään osuutensa rikastui. Itse en ole koskaan tavoitellut rikastumista, mutta olen puolisona tietysti joutunut sopeutumaan näihin elämänvaiheisiin.

Koen hirvittävän epäoikeudenmukaisena sen, että kun mieheni tulotiedot julkaistiin lehdissä ja verotiedoissa, lähipiirin suhtautuminen nimenomaan minuun muuttui välittömästi. En ollut itse tehnyt mitään ansaitakseni tätä, mutta yhtäkkiä minua vihattiin ja ilkeitä piikkejä tuli kaikkialta.

Pahimpia olivat kateelliset omat lähisukulaiset, jotka yrittivät hyötyä miehestäni kaikin tavoin.

Läheteltiin miehelle maksettavaksi laskuja, yritettiin petoksella viedä perintöosuuksiani vain koska en kuulemma tarvitse minulle testamentattua perintöä, varastettiin omaisuuttani sain jopa tappouhkauksia.

Välit omaan perheeseeni katkesivat em. syystä kokonaan.

Esim. veljeni vaimo soitti aivan yllättäen kesken perhedragedian ja ilmoitti ettei halua olla enää lapsemme kummi. Ja olimme aina aiemmin olleet kymmeniä vuosia hyvissä väleissä.

En olisi ikinä uskonut että oma perheeni olisi pahin kaikista.

Miehenkin sukulaisista alkoi löytyä näitä, jotka pyysivät esim. kymmeniä tuhansia euroja rahaa harrastuksiinsa.

Ja sitten näitä vasemmistolaisia, joille jokainen kovalla työlläkin rikastunut on riistäjä, mikä oikeuttaa kaikenlaisen hyväksikäytön ja ilkeilyn.

Työpaikalla en uskaltanut kertoa itsestäni, harratuksistani tai matkoistani mitään kun kaikki käännettiin heti leuhkimiseksi. Tietysti minulle annettiin vähiten töitä ja huonoimmat projektit kun muut tarvitsivat niitä korona-aikoina enemmän. Kahvipöydässä kuittailtiin kaikesta mitä sanoin.

Onneksi vanhat parhaat ystävät ovat säilyneet.

Elämämme ei oikeasti ole kovin paljon muuttunut. Asumme väljemmin kuin ennen, mutta muuten tapaamme vanhoja ystäviämme ja kulutamme aika samalla tavalla kuin aiemminkin.

Ehkä matkustelemme mukavammin kuin ennen. Ja käytän enemmän aikaa ja rahaa liikuntaharrastuksiin ja hyvään ruokaan.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni perusti kaverinsa kanssa firman, sai sen kovalla työllä ja sisulla menestymään ja myydessään osuutensa rikastui. Itse en ole koskaan tavoitellut rikastumista, mutta olen puolisona tietysti joutunut sopeutumaan näihin elämänvaiheisiin.

Koen hirvittävän epäoikeudenmukaisena sen, että kun mieheni tulotiedot julkaistiin lehdissä ja verotiedoissa, lähipiirin suhtautuminen nimenomaan minuun muuttui välittömästi. En ollut itse tehnyt mitään ansaitakseni tätä, mutta yhtäkkiä minua vihattiin ja ilkeitä piikkejä tuli kaikkialta.

Pahimpia olivat kateelliset omat lähisukulaiset, jotka yrittivät hyötyä miehestäni kaikin tavoin.

Läheteltiin miehelle maksettavaksi laskuja, yritettiin petoksella viedä perintöosuuksiani vain koska en kuulemma tarvitse minulle testamentattua perintöä, varastettiin omaisuuttani sain jopa tappouhkauksia.

Välit omaan perheeseeni katkesivat em. syystä kokonaan.

Esim. veljeni vaimo soitti aivan yllättäen kesken perhedragedian ja ilmoitti ettei halua olla enää lapsemme kummi. Ja olimme aina aiemmin olleet kymmeniä vuosia hyvissä väleissä.

En olisi ikinä uskonut että oma perheeni olisi pahin kaikista.

Miehenkin sukulaisista alkoi löytyä näitä, jotka pyysivät esim. kymmeniä tuhansia euroja rahaa harrastuksiinsa.

Ja sitten näitä vasemmistolaisia, joille jokainen kovalla työlläkin rikastunut on riistäjä, mikä oikeuttaa kaikenlaisen hyväksikäytön ja ilkeilyn.

Työpaikalla en uskaltanut kertoa itsestäni, harratuksistani tai matkoistani mitään kun kaikki käännettiin heti leuhkimiseksi. Tietysti minulle annettiin vähiten töitä ja huonoimmat projektit kun muut tarvitsivat niitä korona-aikoina enemmän. Kahvipöydässä kuittailtiin kaikesta mitä sanoin.

Onneksi vanhat parhaat ystävät ovat säilyneet.

Elämämme ei oikeasti ole kovin paljon muuttunut. Asumme väljemmin kuin ennen, mutta muuten tapaamme vanhoja ystäviämme ja kulutamme aika samalla tavalla kuin aiemminkin.

Ehkä matkustelemme mukavammin kuin ennen. Ja käytän enemmän aikaa ja rahaa liikuntaharrastuksiin ja hyvään ruokaan.

Miksi sinulle testamentattiin omaisuutta enemmän kuin muille enkä ihmettele ollenkaan jos sen takia muihin välit katkesivat kuten omaan perheeseesi. Kuka sinulle testamenttasi omaisuutensa ja miksi.