Miten olette pärjänneet, pikkukaupunkiin pakon edessä yksin muuttaneet?

Onkohan hiljaisuus hyvä vai huono merkki?

Ap

Työn takia muutin ja avoliittokin päättyi, joten asumiskustannukset olisivat olleet yhdelle liian korkeat pk-seudulla. Aluksi tuntui oudolta kun "kaikki tuntee kaikki" ja pienet ympyrät, mutta sopeuduin nopeasti. Itsestä se on paljon kiinni. Melko lailla samoja asioita teen ja harrastan kuin ennenkin. Työn kautta sain paljon tuttuja ja muutaman ystävänkin.

Pikkupaikkakunnilla ei välttämättä ole muuta vikaa kuin se että kaikki tuntee toisensa. Se jonkin verran rajoittaa elämää esim deittailua. Ja ei ole myöskään kiva olla juorujen kohteena. Itse kotoisin melko pieneltä paikkakunnalta.

Jos olet hieman persoonallinen tyyppi josta kaikki eivät pidä, niin pikkupaikka voi olla aika raskas asua.

Esim Helsingissä jos joku ei sinusta pidä, niin hänellä ei ole valtaa koska hänkään ei tunne juurikaan ketään, hänellä ei ole ketään kenelle sinusta juoruilisi ja vaikka joku olisikin, niin ketään ei kiinnosta.

Pikkupaikkakunnalla jos joku ei sinusta pidä niin hän pystyy kääntämään koko kylän sinua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet hieman persoonallinen tyyppi josta kaikki eivät pidä, niin pikkupaikka voi olla aika raskas asua.

Esim Helsingissä jos joku ei sinusta pidä, niin hänellä ei ole valtaa koska hänkään ei tunne juurikaan ketään, hänellä ei ole ketään kenelle sinusta juoruilisi ja vaikka joku olisikin, niin ketään ei kiinnosta.

Pikkupaikkakunnalla jos joku ei sinusta pidä niin hän pystyy kääntämään koko kylän sinua vastaan.

Tää on valitettavasti totta :(