Asia menneisyydessäsi, jonka haluat salata?

se, että annoin lapsen adoptoitavaksi.

tosin mies tietää siitä.. se, etten oo käyttäny ehkäsyä kaikkien kanssa..

se, että annoin lapsen adoptoitavaksi.

saako kysyä kuinka laajasti elämässäsi tuota salaat?

Minulla ei ole kovinkaan paljon salattavaa. osa teini-iän hölmöilyistä viiltelyineen toki ei ole mitään ylpeilyn aiheita.

että monen juttuja lukiessa tulee tunne, et on itse päässyt elämässään tähän asti helpolla. Tosin olen vasta 20-vuotias, että ehkä minunkin kaappeihini ehtii vielä luurankoja kertyä.

ulosotto, abortti ( kuitenkin lähimmät ihmiset tietää), että erosimme avomieheni kanssa minun syrjähyppyni takia...

en laulele :)

en mielellään keskustele. Häpesin aiempaa.

Oon suht koht sujut itseni ja asian kanssa enkä halua velloa sitä kenenkään kanssa... Enkä halua mitään sääliä tai turhaa hienovaraisuutta.

Vain kaksi ystävätärtäni tietävät tänä päivänä totuuden asiasta.

teininä. Olin masentunut.



Olen edelleenkin. Kroonisesti. Ts. olen ollut jo pitkään.



Nykyään minulla on hyvä työ, perhe, talot ja mökit. Ei pitäisi olla valitettavaa.



Kaikki paine vaan väsyttää. Masentaa.



Tyttäreni ovat liian pieniä. mutta olen miettinyt miten asiaa käsittelisi. Siis sitä, että meidän geeneillä saattaa masentaa ja pitkään. Asian kanssa pitää oppia elämään.

se, että annoin lapsen adoptoitavaksi.

saako kysyä kuinka laajasti elämässäsi tuota salaat?

Minulla ei ole kovinkaan paljon salattavaa. osa teini-iän hölmöilyistä viiltelyineen toki ei ole mitään ylpeilyn aiheita.

tasan kaksi ihmistä: siskoni ja mieheni. Muutoin olen pitänyt sen salassa.

että monen juttuja lukiessa tulee tunne, et on itse päässyt elämässään tähän asti helpolla. Tosin olen vasta 20-vuotias, että ehkä minunkin kaappeihini ehtii vielä luurankoja kertyä.

Nyt, kun elämäsi on vasta alkamassa kunnolla ja itsenäisesti, niitä luurankoja väärien valintojen myötä alkaa tullakin.

Uskon, että meidän luurangot on juuri niitä aikuisen ihmisen vääriä valintoja. Niitä sinä vasta alat tekemään.

Welcome to real life..

että monen juttuja lukiessa tulee tunne, et on itse päässyt elämässään tähän asti helpolla. Tosin olen vasta 20-vuotias, että ehkä minunkin kaappeihini ehtii vielä luurankoja kertyä.

Nyt, kun elämäsi on vasta alkamassa kunnolla ja itsenäisesti, niitä luurankoja väärien valintojen myötä alkaa tullakin.

Uskon, että meidän luurangot on juuri niitä aikuisen ihmisen vääriä valintoja. Niitä sinä vasta alat tekemään.

Welcome to real life..

Itselläni on kovin valoisat skenaariot tulevaisuudesta. Koska olen jo perheellinen, säästyn varmaan monilta yleisiltä nuoruusiän virheiltä, kuten vahinkoraskauksilta, jotka johtaisivat aborttiin tai lapsen adoptioon antamiseen. Toki elämä voi tuoda tullessaan mitä vain, muttei sitä pahinta osaa kuitenkaan itselleen odottaa.

Tosin pilveä olen poltellut, mutten sitä pidä minään kovin vakavana salaisuutena.

eläinrääkkäys

Vierailija - 20.11.10 11:13 (ID 11541786)

Hyi vittu, toi on kaameeta, ihan kuin oli pedari tällä palstalla :(

saatu kondylooma, joka ei ole onneksi sen jälkeen oireillut. Tästä en ole edes miehelleni kehdannut kertoa - ainoastaan siskoni tietää :-/

ainoa asia mikä ei kestä päivänvaloa. nytkin täällä pimeässä yöllä palstailen ;))

ei menneisyyttä vaan tätäkin päivää..



se että pidän itseäni oikeasti heikkona ihmisenä ..



sitä ei uskois kukaan. ja sitä on tosi vaikee myöntää muille mitä ittestä aattelee..

ainoa asia mikä ei kestä päivänvaloa. nytkin täällä pimeässä yöllä palstailen ;))

että olen ollut naimisissa vuoden verran nuorempana. Ja että mun sukunimi oli tuolloin ihan hirvee, mutta muutin sen takaisin "omakseni" ja oon ihan niinkuin en ikinä olis tota temppua tehnytkään...



Lähipiiri toki tietää, ja mieskin, mutta uusille tuttavuuksille en menis ikinä kertomaan, vaikka voin ihan avoimesti kertoa esim. nuoruuden huumekäytöistä sun muusta.

Kadun kovasti, jos saisi vaan käännettyä kelloa taaksepäin. Olin kiltti tyttö 20-vuotiaaksi asti, ikävuodet 20-24 haluaisin unohtaa.