Onko joku täällä valmistunut korkeakoulusta "valmiiksi loppuunpalaneena"?

Voi olla että puhun vähän eri asiasta kun olin valmistuessa ollut oman alan töissä jo 1,5v, mutta valmistumisvaiheessa olin sen verran loppuunpalanut että jouduin tekemään osittaista työaikaa jonkin aikaa. Valmistuessa sitten helpotti. Työelämä on oikeasti helpompaa kuin opiskelu.

No en valmistunut sitten lopulta mutta paloin kyllä loppuun.

Ei kuule ehtinyt edes sinne korkeakouluun...

Vierailija kirjoitti:

No en valmistunut sitten lopulta mutta paloin kyllä loppuun.

Sama homma. Oma ongelmani ei ollut varsinaisesti opintojen vaativuus, opiskelin alaa johon minulla oli aika hyvät pohjatiedot ja muut valmiudet.

Minun ongelmani oli sosiaalisten tilanteiden pelko ja siihen liittyvä vähän jokaiseen elämänalaan liittyvä ja kokoaikainen ahdistus. Kyseinen vaiva tulkunnasta riippuen joko alkoi yliopistossa tai paremminkin voimistui todella häiritsevälle tasolle.

Ravasin YTHS:n kautta terapioissa ja sain erilaisia lääkkeitä, mutta mistään ei ollut apua.

Pusersin siitä huolimatta väkisin kurssit läpi, niin että jäljellä oli vain opinnäytetyö. Siinä vaiheessa olin henkisesti jo aivan sekoamispisteessä ja ympäri kellon olevan ahdistuksen vallassa. Ajattelin sitten lopullisen romahduksen välttämiseksi pitää pienen tauon ennen opinnäytetyötä. No se tauko venähti sitten yli kymmeneen vuoteen, joten enää tutkintoa ei voi tehdä valmiiksi vaikka pääkoppa sen sattuisi sallimaankin.

Suunnitelmat menivät kyllä aika tavalla uusiksi, koska olen joutunut hyväksymään sen, että kyseiset vaivat ovat muodossa tai toisessa osa elämääni ja mikään kovin vastuullinen, sosiaalinen tai epämääräinen työ ei ole viisas valinta minulle.

^