Onko totta väite, että parisuhdeongelmissa puhuminen saattaa vain pahentaa tilannetta? Mikä on vaihtoehto?

Ei. Ihmisten pitäisi oppia eroamaan ajoissa.

Kyllä kai sen aika pian havaitsee jos suhde ei ota toimiakseen.  Eivät siinä silloin puheyritykset auta.  Eikun elämässä eteenpäin molemmat osapuolet, kumpikin tahoillaan.

Sanoa jotain positiivista.

Kaikesta pitäisi parisuhteessa pystyä keskustelemaan.  Eri asia on sitten se jos on jo yritetty mutta ei ole tullut tulosta. Loputtomiin ei kannata yrittää pitää kasassa mitään suhdetta, kai sen jo järkikin sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Sanoa jotain positiivista.

Mitä ongelmien peittely auttaa? Ero on parempi vaihtoehto. Etsii sopivamman.

Jos oma siippani kieltäytyisi edes keskustelemasta kanssani jostakin asiasta jonka katson ongelmaksi lähtisin luultavasti kävelemään siitä paikasta.  Kyllä asioiden sanallinen avaaminen on kaiken aa ja oo, parisuhteessa etenkin.  Kuinka keskustelusta kieltäytyvä perustelee sen, ettei halua selvittää asiaa?

Siitä mistä ei voi puhua on vaiettava

Ei kaikista ole keskustelijoiksi ja asioiden selvittäjiksi.  Ikävä kyllä tämä selviää keskustelunhaluiselle puolisolle vasta siinä vaiheessa kun asioiden selvittämiseen pitäisi päästä käsiksi.  Tällainen puhumaton oli ensimmäinen puolisoni.  Toinen puoliso yritti ensin samaa, mutta ilmoitin, ettei tällainen vetele.  Nyt yhteys toimii.

Vanhan ajan perinteinen mykkäkoulu?

Vierailija kirjoitti:

Vanhan ajan perinteinen mykkäkoulu?

Kuka sellaisesta hyötyy?  Oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhan ajan perinteinen mykkäkoulu?

Kuka sellaisesta hyötyy?  Oikeasti.

Menneinä vuosikymmeninä ongelmat juotiin tai otettiin fyysisesti yhteen. Useimmat haluaa terveen parisuhteen.

Ei. Vetelet turpaan, vedät kölin alta. Hyvin yksin on uhri jos ei itse ala toimia.

Edellä mainittujen lisäksi:

Varmaankin puheen sävy ratkaisee.

Voit kysyä asiaa, mutta et syyttää, haukkua, riidellä etkä ryhtyä kilpalaulantaan, koska niistä ei ainakaan ole mitään hyötyä. Vatvominen, märehtiminen, öiden valvominen ja ikuinen pahimman epäily vain pahentavat tilannetta. Ainakin näissä tapauksissa puhuminen saattaa vain pahentaa asiaa.

Vaihtoehtoja voisivat olla parisuhdelomat tai -terapia, molemmat edellyttävät tietysti rehellisyyttä, muutenhan ne ovat yhtä tyhjän kanssa. Tai uudenlaiset asumisjärjestelyt, joissa kummallekin on enemmän omaa tilaa ja aikaa omanlaiseensa elämään ja harrastuksiin tms. 

No joskus on tilanteita, joissa puhumista haluava osapuoli ei oikeasti edes halua kuulla toisen näkemystä asiaan, vaan haluaa kuulla toiselta ainoastaan sen mitä itse kuvittelee oikeaksi. Eli molempien pitää myös hyväksyä se, että kun puhutaan, niin asiat ei välttämättä ratkea silläkään. Mutta ainakin molemmat on saaneet sanottua oman kantansa ja toivottavasti myös aidosti kuunnelleet toisen näkemyksen.

Ero on aina hyväksi. Mitä jankutettavaa aiheesta on.

Vaihto virkistää.

Kertakäyttöisiin kannattaa siirtyä, jos vain mahdollista. On sitä uutuudenviehätystä. Ei tarvitse puhua juuri mitään.

Terv: Nainen

Jos puhuminen ei aita, niin sitten vaikea asia pitäö vain hyväksyä. Minä olen tätä mieltä, ja sinä olet tätä mieltä. Ja se on ok. Ja sitten miettii, voiko asian kanssa elää, ettei tilanteeseen tule ikinä ratkaisua.