Olenko ainoa työtön jolle on sanottu että vaatteet ovat työttömälle turhaa luksusta?

Pahvilaatikossako tuolla sitten pitäisi liikkua niin kuin olisi juuri ryöstetty?

Paskainen vuonna -99 ostettu tuulipuku päällä vaan työhaastatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Pahvilaatikossako tuolla sitten pitäisi liikkua niin kuin olisi juuri ryöstetty?

Varmaan kai. Voi olla vaan hankalaa saada töitä jos työhaastatteluun ei ole puhtaita ja ehjiä vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Pahvilaatikossako tuolla sitten pitäisi liikkua niin kuin olisi juuri ryöstetty?

Pahvilaatikossa voi myös asua. Hommaa sitten kämpän taas kun on saanut töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahvilaatikossako tuolla sitten pitäisi liikkua niin kuin olisi juuri ryöstetty?

Pahvilaatikossa voi myös asua. Hommaa sitten kämpän taas kun on saanut töitä.

Jossain lämpimässä maassa niin, mutta täällä ei kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Pahvilaatikossako tuolla sitten pitäisi liikkua niin kuin olisi juuri ryöstetty?

Poltitko kaikki olemassa olleet vaatteesi samalla hetkellä kun jäit työttömäksi?

Vierailija kirjoitti:

Paskainen vuonna -99 ostettu tuulipuku päällä vaan työhaastatteluun.

Jos olet viimeksi ollut töissä vuonna -99 niin vaatteet tuskin on se suurin ongelma työllistymisesi kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahvilaatikossako tuolla sitten pitäisi liikkua niin kuin olisi juuri ryöstetty?

Poltitko kaikki olemassa olleet vaatteesi samalla hetkellä kun jäit työttömäksi?

Kaikkihan pitää myydä pois, ennen kuin hakee toimeentulotukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahvilaatikossako tuolla sitten pitäisi liikkua niin kuin olisi juuri ryöstetty?

Poltitko kaikki olemassa olleet vaatteesi samalla hetkellä kun jäit työttömäksi?

Kaikkihan pitää myydä pois, ennen kuin hakee toimeentulotukea.

Ihan varmasti. Keksikää edes vähän uskottavampia selityksiä.

Ei kotona maatessa tarvitse vaatteita. Kaupassakäyntiasun saa vaikka kerjäämällä.

Myy omaisuus, mukaanlukien vaatteet hae tukia, tämän jälkeen MENE TÖIHIN ja osta luksusvaatteet, gucci balenciaga prada etc.

Nakuilet kotona ja kun ihmiset kyselevät miksi et käy missään , niin kerrot että sinulle on sanottu ettei työtön tarvitse vaatteita .

Vierailija kirjoitti:

Ei kotona maatessa tarvitse vaatteita. Kaupassakäyntiasun saa vaikka kerjäämällä.

Miksi luulet että työtön makaa vain sohvalla?

Eipä sitä työttömänä paljoa vaatteita tarvitse.

Itse tein kirpputoreilta välillä hyviä löytöjä ja sitten oli vanhastaan ns. parempia vaatteita, mitä pistää päälle, kun tilaisuus vaati.

Nyt olen töissä ja edelleen tykkään koluta kirppareita.

Mulle on ainakin sanottu, että toimeentulotuen perusosalla vaatemenot tulee kattaa. Valitettavasti ovat oikeassa siilä saa tai sai katettua vaatemenot.

Yhdelle läheiselle työttömälle ostettiin koko vaatekaappi uusiksi. Ostettiin paitapuseroita jokaiselle arkipäivälle eri laatuisia ja näköisiä, t-paitoja hirveä kasa, alusvaatteita, sukkia neulepaitoja, huppareita, farkut, verkkareita, pari takkia, yksi asiallinen villakangastakki ja yksi toppatakki, kenkiä kolme paria niin ulkona liikkumiseen kuin töihinkin. Ostin kasan erillaisia hajusteita ja hiustenhoitotuotteita, hygieniatuotteita. Ei sillä ollut kuin reikäinen t-päita, croksit ja verkkarit kun avustustoperaatio alkoi. Oli kotona ollut sisällä pari vuotta ja vain roskikselle poistunut. Käskin töiden hakuun ja harjoitteluun nyt kun on vaatteet ja sille tielle jäi, on töissä nyt. Että turha sanoa, että vaatteilla ja ulkonäöllä ei ole väliä, kyllä se on hyvin pitkälti kaikki. Ei kukaan ota töihin resupekkaa.

Vierailija kirjoitti:

Paskainen vuonna -99 ostettu tuulipuku päällä vaan työhaastatteluun.

No siltähän te juuri näytättekin.

Minä olen ollut työtön jo niin pitkään, että on ollut pakko hankkia vaatteita useammankin kerran. Siis sisävaatteita eli trikoohousuja ja -paitoja. Vielä viime vuonna halvimmat puuvillaleggingsit maksoivat kympin, nyt viisitoista euroa. Paidat ovat kalliimpia. Uusin näitä vaatekappaleita vasta sitten, kun ne ovat käyttökelvottomia eli riekaleina haaruksista polviin tai hiha irtoamassa. Osaan kyllä paikata vaatteita, mutta lahossa kankaassa paikat eivät pysy. 

Jo nämä halvimmat vaatteet tuntuvat liian kalliilta, joten on kammottava ajatus, että pitäisi ostaa esimerkiksi kengät. Olen paljon tavallista pitempi ja rintava, mikä rajoittaa valikoimaa, ja myös jalkani ovat sen muotoiset, että kenkiä on vaikea löytää. Kaikkeen antaa silauksensa myös se, että voin tehdä ostoksia vain verkkokaupoista eli mukaan tulevat kuljetusmaksut ja lottoaminen sillä, onko vaate juuri sitä, mitä sen sanotaan olevan.

Olisi ihanaa päästä ja pystyä lähtemään töihin ansaitsemaan rahaa. On vaikea kuvitella köyhän elämää, jollei itse pääse tätä elämään. Pienistäkin asioista tulee suuria murheita, kun ei rahaa kerta kaikkiaan ole.

Meillä asuu teinejä joille joutuu ostamaan vaatteita kun kasvavat vauhdilla ja koska ovat poikia niin vaatteet joita ei juurikaan kirppareilla näy koska miehet näyttävät omansa aina niin loppuun ettei jää. Mutta silti joutuu aina selittämään ja perustelemaan muille että miksi laitan rahaa heidän näkökulmastaan turhiin rätteihin ja kuinka "olen hölmö/tyhmä kun tuhlaan rahojani poikien vaatteisiin kun heillä on ostettu päälle puettavaa koko lapsuuden" vaikka todellisuudessa ne vanhat vaatteet ei enää mahdu kun ovat jääneet pieniksi.

JOHTAJAKSI  PYRKIVÄ mestari-persu Hölö-aho on myös  sanonut että  sosiaali-turva  on luksusta...