Onko täällä ketään jolla olisi ollut sekä tyttö että poikakoiria? Pystytkö kertomaan, kumpi on helpompi?

Narttukoirilla on samanlaiset mielialanvaihtelut kuin ihmisnartuillakin kiimakierron mukaan. Uroskoirat ovat helpompia ja suorempia luonteeltaan, eivät kieroile. Meillä on tällä hetkellä kaksi urosta ja jos tulis myös narttu niin se olisi se joka steriloitaisiin vaikka urosten kastrointi olisikin helpompaa ja halvempaa.

Minulla on ollut molempia ja koen urokset helpommiksi.

Isot uroskoirat saattavat testailla joskus, kumpi on herra ja hidalgo talossa.

Okei. Mua vaan jännittää se uroskoirien luonne, niin en uskalla ottaa. t.ap

Nartuilla mieliala vaihtelee enemmän. Urokset selvästi putkiaivoisempia ja suoraviivaisempia ja tavallaan helpompia kouluttaa, mutta saattaa esiintyä enemmän agressiivisuutta samaa sukupuolta kohtaan ym. Minulla on ollut 2 urosta ja 3 narttua. Sanoisin, että leikattu narttu on kaikkein mukavin seuralainen. Tämä siis oma kokemukseni

Minulla on kokemusta molemmista ja tällä hetkellä kotoa löytyy kaksi narttua ja kaksi urosta. Kaikki koirani ovat sterkattuja.

Narttukoirat ovat itselleni mieluisampia kuin urokset. Urokset ovat sellaisia suoraviivaisia hömelöitä, jotka saavuttavat "tasonsa" melko nopeasti. Nartuista löytyy taas enemmän uusia puolia koko niiden elinkaaren ajan ja niillä on selkeästi parempi kyky muodostaa päättelyketjuja. Urokselle kun opetat jotain se on aikalailla pelkkä syy-seuraus-ketju. Eli pyydän jotain, koira tottelee, saa positiivisen vahvisteen ja se siitä. Narttu taas alkaa hyvin pian opitun tempun jälkeen "pohtimaan" miksi joku asia piti tehdä ja mahdollisesti kyseenalaistamaan.

Näin kärjistäen, narttukoirat ovat luonteeltaan ja koulutettavuudeltaan mielenkiintoisempia kuin suoraviivaiset urokset. Ja toki täytyy muistaa, että kaikissa koirissa on yksilölliset erot rotuun ja sukupuoleen katsomatta.

Minulle ajankohtainen aihe. Ennestään on leikkaamaton uroskoira ja olen harkinnut uutta pentua. Kannattaisiko ottaa uros vai narttu? Nykyinen uroskoira on 8-vuotias. Jos tulisi narttu, se tietysti sterkattaisiin, ettei tule vahinkopentuja.

Haluaisin kokemuksia, miten kaksi urosta tulisivat toimeen keskenään. Miten yleistä on, että noin isolla ikäerolla menisi tappeluksi.

Vierailija kirjoitti:

Narttukoirilla on samanlaiset mielialanvaihtelut kuin ihmisnartuillakin kiimakierron mukaan. Uroskoirat ovat helpompia ja suorempia luonteeltaan, eivät kieroile. Meillä on tällä hetkellä kaksi urosta ja jos tulis myös narttu niin se olisi se joka steriloitaisiin vaikka urosten kastrointi olisikin helpompaa ja halvempaa.

Ei koirat kieroile. Sinulla on naisvihaongelma.

Kumpiakin ollut, uros on helpompi.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ajankohtainen aihe. Ennestään on leikkaamaton uroskoira ja olen harkinnut uutta pentua. Kannattaisiko ottaa uros vai narttu? Nykyinen uroskoira on 8-vuotias. Jos tulisi narttu, se tietysti sterkattaisiin, ettei tule vahinkopentuja.

Haluaisin kokemuksia, miten kaksi urosta tulisivat toimeen keskenään. Miten yleistä on, että noin isolla ikäerolla menisi tappeluksi.

Usein suositellaan, ettei kahta saman sukupuolista koiraa otettaisi alle kahden vuoden ikäerolla, eli siihen nähden koirasi on kyllä riittävän vanha. Eri sukupuoliset koirat ovat kuitenkin ns. varmempi valinta.

Kaverillani on kaksi urosta alle puolen vuoden ikäerolla ja koskaan ei ole ollut mitään ongelmia. Koirat ovat nyt 6-vuotiaita. Toisaalta taas serkun kaksi urosta seitsemän vuoden ikäerolla eivät tule juurikaan toimeen. Niitä ei voi jättää kaksistaan hetkeksikään ilman valvontaa.

Sukupuolen pohtimisen sijasta ehkä tärkeämpää on opiskella mahdollisimman paljon aiheesta, eli ns. monikoirataloudessa elämisestä. Miettiä mahdollisia ongelmia ja niihin ratkaisuja. Ikään kuin kuivaharjoitella haasteita ja sitten olla tyytyväinen, jos niitä ei ilmenekään.

Uros koirat hankalampia. Nartut ovat helpompia ja myös lojaalimpia sekä suojelevaisempia.

Mulla ollut pelkkiä uroksia ja olen pitänyt niitä aika helppoina käsitellä. Tyttärellä on narttukoira, joka keksii kaikenlaista metkua ettei vaan tarttis totella.

3 urosta, vaikeaa: Lenkillä vastaantulleiden urosten kanssa kilpamahtailu. Enemmän päälle tulleita vieraita (uros)koiria. Haavoja ym.

Luonteet helpompia

*

1 Narttu: 12 vuoden aikana vain yksi vihanaiskoira, ei puremia, ei haavoja.

Luonne vaikea (myös kasvattajan mielestä).

En osaa sanoa, on kokemusta vain uros- ja naaraskoirista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ollut pelkkiä uroksia ja olen pitänyt niitä aika helppoina käsitellä. Tyttärellä on narttukoira, joka keksii kaikenlaista metkua ettei vaan tarttis totella.

Minä juuri tykkään noista metkuista :D 

Se jolla ollut 2 urosta ja 3 narttua

Minulla on vaatimattomasti kokemusta koirista vasta 80 luvulta asti, mutta käytäntö on opettanut, että uros koirat ovat loppujen lopuksi hieman helpompia kuin naaraat.

Suurta eroa ei oikeastaan sukupuolten osalta ole.

Suurimmat erot ovat lähinnä eri koirarotujen välillä,niiden käyttötarkoituksesta,omistajan luonteessa ja soveltuvuudesta juuri kyseisen rodun kohdalla.

Jos etsit helppoa yleiskoiraa niin saksanpaimenkoira on hyvä valinta keskikokoista koirista,ellet sitten halua jotain pikkukoiraa,tosin niiden kohdalla on juurikin se ja sama kumpaa sukupuolta ovat.

Ja koska kyselit koirista,niin tuskin mitään kissan kokoista pikku koiraa edes tarkoitit.

Niillä ei oikeastaan tee kukaan yhtään mitään muutenkaan.

Molempia on ollut. Nartuilla on juoksujen kanssa toki omat vaivansa. Toisaalta omalla kohdalla nartut on olleet jotenkin suurempia persoonia ja ehkä olen kiintynyt niihin vähän enemmän. Uroksista voisin siis ehkä sanoa että ovat helpompia, menevät vähän siinä sivussa varsinkin jos laumassa on sekä uroksia että narttuja. Että kummasta sitten tykkää enemmän, se on makuasia, tai sitten voi ottaa molempia :D

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vaatimattomasti kokemusta koirista vasta 80 luvulta asti, mutta käytäntö on opettanut, että uros koirat ovat loppujen lopuksi hieman helpompia kuin naaraat.

Suurta eroa ei oikeastaan sukupuolten osalta ole.

Suurimmat erot ovat lähinnä eri koirarotujen välillä,niiden käyttötarkoituksesta,omistajan luonteessa ja soveltuvuudesta juuri kyseisen rodun kohdalla.

Jos etsit helppoa yleiskoiraa niin saksanpaimenkoira on hyvä valinta keskikokoista koirista,ellet sitten halua jotain pikkukoiraa,tosin niiden kohdalla on juurikin se ja sama kumpaa sukupuolta ovat.

Ja koska kyselit koirista,niin tuskin mitään kissan kokoista pikku koiraa edes tarkoitit.

Niillä ei oikeastaan tee kukaan yhtään mitään muutenkaan.

Nehän on just hyviä lasten ensikoiriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ollut pelkkiä uroksia ja olen pitänyt niitä aika helppoina käsitellä. Tyttärellä on narttukoira, joka keksii kaikenlaista metkua ettei vaan tarttis totella.

Minä juuri tykkään noista metkuista :D 

Se jolla ollut 2 urosta ja 3 narttua

Nuo "metkut" ovat vain osaamattoman kasvattajan kokemattomuudesta johtuvia.

Koska sanoit tyttö /poika koira on selvää, että sinulla kokemus koirista päättyy lelukoiriin joten suosittelen sinulle vaikka. Pumia taikka jotain vielä pienempää koiraa jolla voit harjoitella.

Kokeneemmat nimittäin käyttävät ilmaisuja uros ja naaras. Opit ehkä senkin joskus.

Ja jotta et täysin nolaisi itseäsi niin älä hyvä ihminen kutsu itseäsi koiran äidiksi tai mamiksi sillä se on jo melkoisen kornia jos olisit moisen synnyttänyt.😆