74-vuotiaana kuolleen erakkoisäni hautajaiset. Hänellä ei ollut lainkaan ystäviä, joten saattajina vain muutama sukulainen.

Kahvitarjoilu voisi olla hyvä. (Ei siis ruokatarjoilua sitä ennen.)

Vaikea sanoa toisen puolesta, mutta luulen, että erakoitunut itse haluaisi mahdollisimman pienet ja vähäeleiset hautajaiset.

Selkeä ja helppo on järjestää vain kahvitus.

Nykyään hautajaiset pidetään yleensä vain enää pienessä piirissä, korona lopetti isot hautajaiset ja harva on niitä kaivannut. Kahvitus riittää.

Miksi niitä hautajaisia edes pitää järjestää aina? Siksikö, että papeille pitää järjestää töitä? Itse en ainakaan halua mitään hautajaisia. Ihan turha asia minun näkökulmasta.

Jos vieraat tulevat läheltä, kahvitus riittää, mutta jos on pitkänmatkalaisia niin kyllä olisi kohteliasta tarjota ruokaa, ei tarvitse olla pitopöytä, lohikeitto, leipä, kahvi, pikkuleivät ja täytekakku on ok.

Meillä oli ruoka ja kahvit.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä hautajaisia edes pitää järjestää aina? Siksikö, että papeille pitää järjestää töitä? Itse en ainakaan halua mitään hautajaisia. Ihan turha asia minun näkökulmasta.

Papin mielestä ne järjestetään niille omaisille ja se auttaa käymään läpi suruprosessia.

Siinä sulle mietittävää.

Kahvi ja kakku. Osanottoni sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä hautajaisia edes pitää järjestää aina? Siksikö, että papeille pitää järjestää töitä? Itse en ainakaan halua mitään hautajaisia. Ihan turha asia minun näkökulmasta.

Papin mielestä ne järjestetään niille omaisille ja se auttaa käymään läpi suruprosessia.

Siinä sulle mietittävää.

Ei kaikilla ole surevia omaisia, koska kaikilla ei ole välttämättä omaisia, tai jos niitä on, ne eivät ole lainkaan surullisia poismenosta.

Teitä on ihan hyvä määrä ihmisiä siellä, joillakin ei ole ketään. Pienet ja hyvät hautajaiset hän saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä hautajaisia edes pitää järjestää aina? Siksikö, että papeille pitää järjestää töitä? Itse en ainakaan halua mitään hautajaisia. Ihan turha asia minun näkökulmasta.

Papin mielestä ne järjestetään niille omaisille ja se auttaa käymään läpi suruprosessia.

Siinä sulle mietittävää.

Ei kaikilla ole surevia omaisia, koska kaikilla ei ole välttämättä omaisia, tai jos niitä on, ne eivät ole lainkaan surullisia poismenosta.

Iloisia ne pirut on, kun toivovat pääsevänsä perimään.

Voileipäkakkua kahta lajia. Täytekakku ja kahvit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä hautajaisia edes pitää järjestää aina? Siksikö, että papeille pitää järjestää töitä? Itse en ainakaan halua mitään hautajaisia. Ihan turha asia minun näkökulmasta.

Papin mielestä ne järjestetään niille omaisille ja se auttaa käymään läpi suruprosessia.

Siinä sulle mietittävää.

Siunaus järjestetään vaikkei paikalla olisi yhtään omasta tai ystävää saati naapuria.

Plöröt pöytään ja siivu nisua kylkeen

Muutama sukulainen on paljon. Joillakin ei ole ketään tai lasta edes. Mikä sua vaivaa? Älä puhu noin. Parikymmentä vierasta on äärimmäisen paljon. Joidenkin ystävät muuttaneet kauemmas, polut eronneet, mielipiteet alkavat erota, elämänarvot erillään jossain vaiheessa tai kuolleet, Suomi on pieni maa. Itselläni ei ole välttämättä ketään myös vanhana, ellei tule sellaiset kontaktit. Ihmiset voivat uupua Suomen sääolosuhteissa jos on liikaa ihmisiä ja pitäisi sosialisoida koko ajan (fyysisesti), että kontaktit säilyvät. Niiden määrässä on rajansa paljonko kukin pystyy hoitamaan vai antaako olla. Vaikka olisi sosiaalinen ihminen ja hyvä kommunikoimaan. Joskus se voi olla muidenkin aktiivisuudesta kiinni ja tavasta toimia, tuskin sosiaalinen jaksaa ihan puhumattoman kanssa.

Eipä tuossa mitään. Oma isäni oli alkkis ja saattamassa oli kolme sukulaista. Arkun kantajiksi piti pyytää seurakunnan tyyppejä, kun ei vaan ollut muita. Hautaan tuo kuitenkin saatiin. Muistotilaisuus oli kahvit mummon ja tädin kanssa. Se siitä.