Jopa huonekasvien hoito on joidenkin mielestä liian työlästä

Joku voi pitää vaikkapa leipomista tärkeämpänä, tai lenkillä käyntiä. Muu elämä voikin olla yhtä kiirettä.

anoppi istuttaa joka kevät vähintään puuta, pensasta tms. kasvia pihaan ja sanoo, että ei niitä tarvitse hoitaa, kunhan pari kertaa viikossa kastelet, kerran viikossa nypit rikkaruohot, kääntelet silloin ja vääntelet tällöin.



Eikä ymmärrä, miksi meillä ei innostuta ja väitetään, ettei niihin riitä aikaa, kun eihän ne vaadi yhtään mitään.



Joten mä uskon sun huonekasveihis yhtä vähän.

mutta meillä kuolee alle aika yksikön. Iskee vaan kamala stressi jos joku tuo viherkasvin meille.



Kyttään ja vahtaan ja mitetin onko se liian kuiva vai olenko kastellu liikaa. Ja sitten kohta se on poisheittokunnossa..



Eli parempi ettei niitä ole ollenkaan.

Itse olen niitä kohtaan välinpitämätön ja unohdan ne usein pitkäksi aikaa. Meidän ainoa kasvimme onkin sellainen, joka kestää vaikka kuukauden kastelematta. Parvekekasvit ovat minulle jotenkin eri asia, niitä minäkin muistan kastella.

meni maku siitä hommasta, kun anoppi kanteli rehujaan meille ja oli aina pöyhimässä, nyppimässä, suihkuttelemassa ja kääntelemässä. Hankin omat kasvini tai en ollenkaan. Meillä niitä eivät ketkään muut hoida kuin minä, eikä minuakaan huvita kun on muutakin tekemistä.



Toisekseen ei meillä ole niille hyviä luontevia paikkojakaan. Sinänsä isoilla ikkunoillamme ei ole ikkunalautoja enkä viitsi mitään kukkalamppujakaan viritellä. Valoisin paikka on eteisessä, mutta ei siihen viitsi kukkapöytää laittaa, koska ovesta tuleva talvikylmä tappaa ne.

Niin että olkoot.

niistä vaikka nättejä onkin joskus. Eikä oikein ole paikkaakaan muuta kuin olkkarin kirjahyllyn päällynen. En muista ikinä kastella tai hoitaa. Niimpä mulla onkin vain kaksi peikonlehteä, ne kun ei kuole vaikka mitä tekis.