Nyt olisi jo aika ymmärtää ettei korkeakoulutus takaa hyvää palkkaa ja varmaa työtä. Ei edes teknisillä aloilla.

Insinöörejä on koulutettu liikaa Suomeen. Heille ei löydy tarpeeksi töitä Suomesta. En ymmärrä tuota edellisen hallituksen suunnitelmaan, että puolet väestöstä olisi korkeakoulutettuja. Mikä korkeakoulutus se sellainen on mikä on joka toisella?

Korkeakoulutus ei ole enää 30 vuoteen taannut työpaikkaa. Koulutusasteemme onkin pudonnut Chilen ja Turkin tasolle.

Ennen se takasi. Lasse Lehtinen sanoi jossain haastattelussa, että joka ainoa joka hänen opiskeluaikanaan sai maisterin tutkinnon suoritettua, sai hyvän viran jossakin. Nyt on eri tilanne.

Diplomi-insinöörin tutkinnosta huolimatta työllistyin vain matalapalkkaisiin työtehtäviin joita voi tehdä ilman koulutustakin. Tuntipalkka oli korkeimmillaan 12 euroa. Kyllästyin siihen ja koko tekniikkaan ja nyt teen uutta korkeakoulututkintoa sosiaali- ja terveysalalla. Olisi pitänyt tajuta jo nuorena ettei insinööriys sovi minulle eikä edes työllistä varmasti.

Pitää olla mahtava tyyppi ja tiimipelaaja, ekstrovertti ADHD-ADD hölöttäjä ja etenkin selkäänpuukottaja. Oman alan osaamisella ei nyt niin väliä ole. Sitten pääsee hommiin.

Eihän se mitään takaa, mutta aika monissa työpaikkailmoituksissa sitä kuitenkin edellytetään. On ainakin teoriassa hakukelpoisuusehdot täyttävä hakija useampaan paikkaan kuin pelkällä keskiasteen koulutuksella, jolla silläkään ei paljoa mitään tee. Yhtä turhaa se amiskin on työn saamisen kannalta. Tietysti on kiva osata juttuja ja/tai olla fiksu.

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla mahtava tyyppi ja tiimipelaaja, ekstrovertti ADHD-ADD hölöttäjä ja etenkin selkäänpuukottaja. Oman alan osaamisella ei nyt niin väliä ole. Sitten pääsee hommiin.

Ei se hölöttäminen auta mitään, vaaditaan laajempaa osaamista. Itse olen tuollainen adhd-insinööri ja työttömyys on tullut tutuksi.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se mitään takaa, mutta aika monissa työpaikkailmoituksissa sitä kuitenkin edellytetään. On ainakin teoriassa hakukelpoisuusehdot täyttävä hakija useampaan paikkaan kuin pelkällä keskiasteen koulutuksella, jolla silläkään ei paljoa mitään tee. Yhtä turhaa se amiskin on työn saamisen kannalta. Tietysti on kiva osata juttuja ja/tai olla fiksu.

Keskiasteen koulutuksella saattaa hyvässä lykyssä päästä kaupan kassalle tai siivoamaan. Maisterina on vaikeaa, paitsi ehkä humanisteila.

Kyllä se avaa.

Ohessa eräs toimiva reitti:

Teologinen "tiedekunta"-> pappisvihkimys -> papin virka -> paikka eliitissä, huoleton elämä, suuri valta ja taloudellisesti turvattu vähätöinen elämä toisten rahoittamana.

Yksi synkkä piirre tuossa ylikouluttamisessa on se, että vaikka olisit kuinka välkky ja pystyvä, niin ilman oikeita todistuksia et pääse kykyjäsi vastaaviin töihin. Kokonaisuutta tarkastellen se on ymmärrettävää, mutta tällä takapajula-valtiolla ei olisi siihen varaa. Niitä huippuyksilöitä kun todella tarvittaisiin ja ne ei välttämättä löydy koulutuksen perusteella. (Myönnän, että moni silti löytyy...)

Osaaminen ratkaisee, ainakin IT-alalla. Ei niitä todistuksia yleensä tarvi kuin korkeintaan ekassa  työpaikassa.

Itse olen junioreille sanonut, että korkeakoulutuksessa opetusalalle kannattaisi suunnata. Opettamista ei heti pysty korvaamaan koneilla tai intialaisilla.

Koulutustason jatkuva nousuu johtaa koulutuksen yliarvostamiseen, ja lopulta koulutuksen inflaatioon.

Koulutettu haluaaa että kaikki ovat koulutettuja, noin karkeasti.

No ei varmaan kun puolella ikäluokasta on korkeakoulututkinto.

Minunkin poika oli niin onnellinen valmistumisestaan, kunnes tajusi työnsaannin vaikeuden.