Mikä arvosana yo-kirjoituksissa on teidän mielestä hyvä?

L.  Ne jotka ei ollu älliä vitutti.

Riippui ihan aiheesta. Yhdestä odotin vähintään E, sain L. Olin tyytyväinen. Toisesta odotin E, sain M. Oli vähän pettymys. Yhtä pelkäsin ja sain C. Olin tyytyväinen. Ja mihinkään en noita lopulta tarvinnut.

Mielestäni C ja siitä ylöspäin on hyvä. Mut toisaalta jos kaikki muut on hyviä, niin ei se haittaa jos joukossa on yksi A tai B.

Hyväksytty on aina hyvä.

Riippuu tosiaankin omista odotuksista. Enkun E oli pettymys, mutta ruotsin E taas oli onnistuminen.

Kaikilla muilla paitsi mulla oli hyvät arvosanat. - Onenksi opiskelupaikan saattoi saada myös pääsykokeen kautta. Vaikka jo se, että menin lukioon ja kirjoitin ylioppilaaksi oli osalle hämmästys. JA kyllä olnen myös aikeissa valmistua maisteriksi, kun kerran paikka ja mahdollisuus siihen aukeini.  

Tuo on kyllä totta, että hyväksytty on hyvä. Jos pääsee ylioppilaaksi niin voi olla iloinen ja ylpeä saavutuksestaan.

Keskiverto on C, joten minusta M on jo hyvä. Onhan se keskivertoa parempi.  L on sitten jo loistava. 

Riippuu tosi paljon aineesta. Jossain pitkässä matikassa C on jo minusta hyvä. Kaikki lukiolaiset ei kuitenkaan pääsis edes pitkää matikkaa läpi. Äidinkielessä M alkaa olla hyvä. Parempi kuin keskimäärin. Jossain terveystiedossa tai tosi helpossa lukuaineessa M:kään ei tunnu vielä erikoisen hyvältä, vaikka se on keskivertoa parempi sekin, mutta aine on niin helppo. 

Musta arvosanat M:stä ylöspäin ovat hyviä.

Riippuu koulumenestyksestä, mitä voi pitää yo-kirjoituksissa onnistumisena eli hyvänä.

Nelja A ja ja yksi B olivat riittävän hyvät, että saatoin hakea lääkikseen ja saada opiskelupaikan.  Mutta sen tiedän, että jos nyt olisin hakijoiden joukossa, niin tuksin saisin paikkaa, kun pääsykoekiintiö(t) on kuitenkin ni-in pieniä.

Riippuu aineesta. Pitkästä saksasta M oli tosi hyvä. Pitkästä ruotsista E. Enkusta M vähän harmitti. Äidinkieli tuli L, vähempi ois harmittanut. Reaalista E on hyvä, varsinkin jos ei fysiikkaa ja kemiaa edes yritä. Pitkästä matematiikasta jo C on hyvä suoritus.

Se, millä pääsee opiskelemaan haluamaansa ainetta, on hyvä. Millään muulla ei ole väliä.

Nykyään kun noita arvosanoja voi viilata loputtomiin, ja vaaditaankin sellaista että pääsee korkeakouluihin, niin se arvosanan hyvyys riippuu minusta jo siitäkin minkä ikäisenä ja kuinka monennella yrityskerralla se on saatu. Jos joku vaikka saa aluksi C:n ja opiskelee vuosikausia korottaakseen ja saa sitten vuosien korostusyrityksien jälkeen L:n, niin se joka sai M:n heti ekalla yrityskerralla 18-19-vuotiaana on minusta lahjakkaampi. 

Riippuu aineesta. Äikän M oli pettymys, ruotsin B mukava yllätys. Eikä tuolla ole väliä kun pääsykokeiden kautta pääsin yliopistoon. Kun pääsee jatko-opintoihin niin yo-todistuksen voi unohtaa.

Nuorille voisin sanoa, että panostakaa yo-kirjoituksiin vaikka minimimäärä ja harjoitelkaa abivuoden talvi pääsykokeisiin. Enemmän siitä on hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu koulumenestyksestä, mitä voi pitää yo-kirjoituksissa onnistumisena eli hyvänä.

Parhain koulustani saama menesttystä lisäävä asia oli, että se ei onnistunut sammuttamaan minussa opinnälkääni ja kai jonkinlaista näyttämisen halua ja sitkeyttä. Ei sitä  omilla ylppäreiden arvosanoilla olisi mihinkään opiskelupaikkaan päässyt ylioppilaskeväänä, eikä nyt mutta muutama kerta pääsykokeessa toi ja mahdollisti ovien aukeamisen himoitsemassani opiskelupaikassa.

M lyhyestä matikasta harmitti, kuten myös reaalin M. Muihin olin oikein tyytyväinen (EELL). Petyin siis niihin, joissa suoriuduin alle oman normitasoni.

Vierailija kirjoitti:

Se, millä pääsee opiskelemaan haluamaansa ainetta, on hyvä. Millään muulla ei ole väliä.

Neljäst A:sta ja yhdestä Bs:tä ei yksikään ollut, eikä ole tänään hyvä arvosana. Olisin voinut varmasti valita näiden arvosanojeni pohjalyta, jonkin toisenkin paikan. Ja luuktavasti sitä osa odotti tai toivoi minun tekevän.

Sen sijaan, että  hain ja pyrin sinne mihin lopulta tulin pyrkineeksi ja josta vimmaisesti halusin tavoitella opiskelupaikkaa.

Hullua se oli silloin ja vielä hullumulta se tuntuu nyt vuosia jälkeenpäin, Mutta milloin haaveiden ja unelmien on tullut olla vain järkeviä ja loputtoman viisaita

Joidenkin mielestä minun ei varmaan vielä tänäpäivänäkään olsi kuulunut saada ao. paikkaa, koska ni-in monelle tuntuu edelleen olevan merkitystä sillä minkälaiset ylioppilastutkinnon arvosanat on kirjoittanut.

Säännöllisen epäsäännöllsiesti esimerkiksi hämmästellään ja kauhistellaan esim sitä millaisia arvosanoja moni ministeti tai vaikka presidentiksi pyrkivä on kirjoittanut.

Ikäänkuin lukion ja ylppäreiden jälkeen ei olisi tapahtunut mitään kehitystä tai yritystä, vaan kaikki tuleva osaamine olisi jotain ylppäreiden arvoanoista kiinni.

Totta tietysti on, että saattaisin ajatella ylppäreiden arvosanoista toisin, jos kuuluisin heidän joukkoonsa, jotka kirjoittivat oikeasti hyvät arvosanat. 

Gee