Miten olette päässeet alkuun eron jälkeen?

olevan helpotus. Tosin, kyllä se rasittavaakin on. Ja surullista. Itse menin jonkinlaisessa horroksessa alkuajan, mutta kun tilanne oli tasautunutn aloin keskittyä itseeni ja elämä hymyilee taas. Tietty lapset tulee aina ensin, mutta nyt ei tarvitse ajatella kompromisseja miehen kanssa, saan tehdä kaikki päätökset itse.

Ja onhan se kivaa käydä ulkona kavereiden kanssa ja saada itselleen huomiota miehiltä, jota ei uskonut saavansa enää :)

tuosta pitkästä ketjusta,jossa mies on rakastunut toiseen ja olemme pari päivää sitten allekirjoittaneet paperit.



Hae itsellesi kirja Fisher: Jälleenrakennus. Tai osallistu Fisherin eroseminaariin.



Minä itse pääsen alkuun sillä, että suuntaan katseen kohti tulevaisuutta ja uskon, että elämäni tulee olevan entistä parempi.

Talo on kesken, saa huonon hinnan. Muutenkin taloudellinen tilanne huolestuttaa. Olen vuorotyössä, lopetanko työt? Pienemmän saisi vuoropäiväkotiin mutta miten ekaluokkalainen? Kamalaa sekottaa kaikki. Ketään sukulaisia ei samassa kaupungissa. Isä ei ota vastuuta lapsista, ei pärjää ja jaksa niiden kanssa- Vaihdanko paikkakuntaa, sit menis ihan kaikki uusiksi? Mutta tilanne on sellainen että miehellä on mt-ongelmia ja eletään varpaillame koko ajan. Ei fyysistä vakivaltaa mutta henkistä senkin edestä. Nyt just haluan vaan itkeä.

ap

Oletko yrittänyt ohjata häntä hoitoon?



Kyllä kaikki selviää, vaikkei nyt siltä tuntuisikaan. Tiedät kyllä kun on aika lähteä. Ekaluokkalaisen hoitoa voi kysyä vuoropäiväkodista ainakin joillakin paikkakunnilla. Tai sitten voit koettaa järjestellä työvuorojasi niin ettei olisi ainakaan yövuoroja.



Jos et voi luottaa mieheesi lasten kanssa, niin olet käytännössä jo nyt yksinhuoltaja. On aikuisia, joiden kanssa lasten on huonompi olla kuin yksin (siis esim. ekaluokkalaisen ikäisen). Onko teillä kyse jo tästä?



Ole nyt vahva ja tee yksi asia kerrallaan. Ihan ensiksi mieti, voisiko miestä saada hoitoon. Ellei, niin sitten pitää miettiä seuraavia askeleita. Yhtä kerrallaan.

tilanne kestänyt 4v, välillä menee paremmin mutta sitten taas kaikki kaatuu. Mies ei varsinaisesti tee lapsille mitään pahaa, mutta ei esim anna ruokaa jos olen "turhaan" poissa. Laittaa lapset soittamaan mulle että kauhee nälkä yms. Antaa lasten tehdä mitä huvittaa, ei laita nukkumaan, soittaa minulle kesken aikaisemmin sovitun menon että nyt vitun ämmä kotiin jne. Myös jos ole töissä pidempään kuin kotona työvuorolistassa lukee. En voi suunnitella mitään menoja, ne ei koskaan toteudu. Saan mennä, jos otan lapset mukaan.

Ei olla päihdeongelmaisia, normaalitöissä ja ulospäin näyttää kivalta...



ap