Töihinpaluu ahdistaa!!

Mulla alkaisi työt ensi viikolla ja ahdistus on ihan tolkuton! Mulla nuorin lapsi on 2-v ja vanhempi kohta 5. Olen ollut kotona yli 5 vuotta ja nauttinut siitä ajasta. Työpaikka on uusi ja samoin työtehtävä. Pelottaa,että onko minusta enää tuohon oravanpyörään. Samoin lasten hoitoon vieminen jännittää. Kaiken lisäksi olen yksin vastuussa arjen pyörityksestä,mies on töissä ulkomailla. Mutta eipä kai tässä muu auta kuin katsoa eteenpäin. Ei kai sitä loputtomasti voi vain kotona olla.(vaikka totta puhuen mua se ei haittaisi..) Lapset varmasti tykkäävät kun saavat ikäistänsä seuraa jne. Mutta siitä huolimatta olo on tosi itkuinen ja haikea. Mistäköhän saisi muutamassa päivässä kipinän siihen työntekoon,kiireeseen, aikaisiin aamuherätyksiin ja tiukkoihin aikatauluihin..? :(

Todella, todella perseestä. Onneksi 2 kk päästä alkaa äitiys-ja vanhempainvapaa. Yes!!

Mutta loppujen lopuksi työhön paluu olikin sitten ihan mukavaa :)



Nautin monistakin työn suomista iloista, kuten siitä, että sai rupatella työkavereitten kanssa, pääsi valmiiseen pöytään syömään päivällä (työpaikkaruokalaan tai johonkin ravintolaan), nautin myös (outoa kyllä) siitä kiireestä ja tekemisen meiningistä. Olin itse reilut pari vuotta kotona ja ehkä vähän kaipasinkin aikuista seuraa, olin kotona kuitenkin ehkä vähän yksin.



Vähän hölmö neuvo, mutta ajatelkaa niin, että olette kuitenkin saaneet olla lastenne kanssa pitkään kotona. Tai ainakin sinä, joka kerroit olleesi 5 vuotta kotona. Aikansa kutakin :) Ja onhan se aika ihanaa kuitenkin, kun se palkkapäivä koittaa. Lomatkin tuntuu lomilta, kun kokee että ne on ansainnut.