G: Asioita, joita salailet puolisoltasi? Ei-vakavia ja vakavia asioita.

Meillä on niin puhumaton suhde, ettei tosikaan. Oikeasti mä olen aika avoin ja puhelias ihminen, mutta mieheni kanssa en puhu juuri mitään enää nykyään - enkä oikeastaan enää edes näe mitään syytä sille, miksi hänelle mistään puhuisinkaan, eihän miestä tunnu edes kiinnostavan. Loppujen lopuksi mies ei tiedä mun elämästäni kodin seinien ulkopuolella juuri mitään - hän ei tiedä, mitä teen työkseni, missä työpaikkani sijaitsee, hän ei tunne kavereitani eikä tiedä, keiden kanssa vietän vapaa-aikaani. Ei hän ole koskaan näitä asioita edes kysynyt, ja jos häntä kerran niin paljon kiinnostaa, miksi kertoisinkaan. Ja onhan niitä meidän keskinäiseen suhteeseenkin vaikuttavia asioita, joista miehellä ei ole mitään hajua. Mä olen salannut sen, etten saa orgasmia, viimeiset 3 vuotta. Samoin olen salannut masturbointini koko suhteemme ajan, 6 vuotta. Mies ei myöskään tiedä, etten ole halunnut seksiä hänen kanssaan enää aikoihin (harrastan sitä silti hänen kanssaan säännöllisesti), että fantasioin jatkuvasti muista miehistä, että pettäisin koska tahansa jos sopiva tilaisuus ja ehdokas tulisi vastaan, että syömishäiriöni ei todellakaan ole taaksejäänyttä elämää, etten ole poistanut hormonikierukkaa vaikka niin oli puhe (en halua tulla raskaaksi, vaikka mies haluaisi meille kolmannen lapsen).

ei tossa ole mitään järkeä, hei haloo!!!!!!! miksi et halua olla onnellinen? etkö ole sen arvoinen? just joo! kaikki ovat!

Tiedän kyllä, että olisi syytä puhua. Puhumattomuus ei ole mun valintani, minkä varmaan voisi päätelläkin siitä, että olen yleisesti ottaen puhelias ja avoin ihminen - mieheni on ainoa ihminen, jonka kanssa puhuminen on hankalaa. Minä olen aikani yrittänyt puhua ja rakentaa toimivaa kommunikaatiota, mutta en voi pakottaa miestä puhumaan, kuuntelemaan, reagoimaan ja kiinnostumaan. Jos puolison reaktio vuodesta toiseen, oli asia mikä hyvänsä, on tyly "aha" - kuinka kauan itse viitsisit mitään hänelle kertoa/puhua?

Tottakai haluan olla onnellinen, siitä en tiedä, olenko sen arvoinen. Ehkä en, koska tämäkin suhde kääntyi lopulta tällaiseksi. Ehkä onnea vaan ei ole tarkoitettu minulle.

Paitsi että olen työtön ja avioliitossa 17v

En tiedä miksi. Ehkä siksi, että painen aika paljon. Sitä vaan mies ei tiedä, luulee ihan vilpittömästi mun painavan vähemmän.

petin eksääni. Enkä sitä, että mulla on tallessa yhden exän mulle tekemä cd, se on piilossa mun vaatekaapissa.

lojun tuntikaupalla netissä.

syön suuria määriä suklaata, salaa ja ostan kanssa salaa.

siivoan joskus pikapikaa juuri ennen kuin mies palaa töistä, näyttää siistiltä ja kaikki luulee että olen vaan siivonnut vaikka olen vaan syönyt suklaata ja istunut av:lla.

tapahtuneesta hyväksikäytöstä. Itsekään en oikein tarkkaan muista tai en halua muistaa tapahtunutta, muistan vain kun hän sanoi minulle "annoithan silloinkin". Sen jälkeen on ihan mustaa.Pelottais kyllä mennä hypnoosiin.

ja sääntörikkomuksia, en myöskään kertonut, että ajoin mieheni autolla toisen auton perään

Tässähän tuntee itsensä ihan puhtaaksi pulmuseksi kun näitä paljastuksia lukee. Tottakai mäkin olen jotain asioita huijannut joskus, mutta en mitään suurta. Yleensä vaate ja meikkiostosteni hintoja pyöristän vähän alakanttiin jne..

Ostan myös toisinaan salaa kaupasta irtokarkkeja ja syön niitä autossa :D

enkä todellakaan kerro miehelle hintaa. Se järkyttyis suuresti, nuuka kun on. Ja on mulla varaa

tilanne puhumattomuuden suhteen. Olen itse puhelias. Mieheni ajatukset eivät koskaan pukeudu sanoiksi asti. Vaikeaa on. Yhdessä ollaan oltu yli kolme vuotta. Aika vähän. Ja alusta pitäen tämä puhumattomuus on vaivannut. Olen koettanut alkuvaikeuksien jälkeen hyväksyä asiaa, mutta tuntuu, että tämä on onneni este.



Luulen, että ongelma on suhteellisen yleinen. Miehet eivät jostain syystä osaa tai halua kommunikoida naisten kanssa, ei omien naisten kanssa. Työpaikan ja kaveriporukan naiset ne aina saa suun avautumaan, jos nekään. Vaihtamalla ongelma tuskin paranee. Voihan sitä toki yrittää ja ottaa riskin, vielä kerran. Oma uskoni miessukupuoleen on kuitenkin hiipunut tässä asiassa niin paljon, että en jaksa enää yrittää. Sama kuin hakkaisi päätä seinään.



Välistä minusta tuntuu, että tahtomattani salaan mieheltäni asioita, koska vaikka kertoisin asioistani miehelle, hän ei minua kuuntele. Asiat pysyvät siis salassa.

- kuinka paljon roikun av:lla (aavistelee)

- kuinka paljon syön makeaa päivässä (aavistelee)

- kuinka paljon "joudun" masturboimaan, koska en saa tarpeeksi seksiä häneltä (miehelle riittä kerran vkssa - kolme-neljä ois mulle parempi tahti)

- mulla on dildo

- kuinka paljon mulla on nuoruudessa ollut irtosuhteita (kymmeniä enemmän kuin hänellä)

- petin exääni.

Mutta mies ei tiedä, että olen yhä hyvä ystävä nuoruuden ihastukseni kanssa. Ollaan tosiaan ihan vaan ystäviä, viestitellään netissä ja käydään joskus lounaalla yhdessä. Mieheni suuttui aikoinaan aina heti kun mainitsinkin ko. exän nimen, joten annoin hänen luulla etten enää pidä mieheen yhteyttä. Tämä mies on kuitenkin todella hyvä ystävä, sellainen johon tiedän voivani luottaa tilanteessa kuin tilanteessa, eikä minulla montaa niin luotettavaa ystävää ole, joten en todellakaan halua katkaista välejäni häneen.

joskus sitä vaan jää tuonne alapääsuihkulle pidemmäksi aikaa:)

Masturboin salaa ...vaikka kai se voisi olla miehestä ihan mielenkiintoistakin, mutta haluan pitää sen ilon itselläni. Mun juttu :)

lojun tuntikaupalla netissä.

syön suuria määriä suklaata, salaa ja ostan kanssa salaa.

siivoan joskus pikapikaa juuri ennen kuin mies palaa töistä, näyttää siistiltä ja kaikki luulee että olen vaan siivonnut vaikka olen vaan syönyt suklaata ja istunut av:lla.

lisäksi menen töihin välillä paljon myöhemmin kuin annan ymmärtää, jotta saan aamulla omaa aikaa löhötä ja roikkua netissä (liukuva työaika)

että olen käynyt psykoterapiassa ja käytän mielialalääkkeitä. Pitää tuollaisia ihmisiä ihan hulluina. Kun ei tiedä, niin lukedun normaalinkirjoihin, mukavaksi ja tasapainoiseksi etc. Niin se ennakko-oletus ihmistä ohjaa.

tai sitten tosi avoin. En ole salannut mieheltäni mitään, en ladellut valkoisia valheita vaatteiden hinnoista tai piilotellut karkkeja taitai..

Tämä mies onkin ainut laatuaan mun elämässä, jolle voin kertoa mitä vaan, mistä tahansa asiasta.



Entisille olen satuillut vaikka mitä, piilottanut uusia vaatteita kaappiin, vähätellyt uusien kenkien hintoja, huijannut siitä missä ja kenen seurassa olen ja entisten seksikumppaneiden määrää ja vaikka mitä.

että meillä on suvussa mielisairautta ja alkoholismia. Minulla ei ole, mutta ainahan on riski. Mutta kulissit on pystyssä niin ettei ongelmia näe jos ei niistä tiedä.

Mieheni ei tiedä että roikun päivät koneella. Laitan lapset hommiin ja kun mies tulee töistä niin tämä luulee minun rehkineen koko päivän. Näin kärjistetysti ;)



Että vietän "omaa kivaa" aamuisin kun mies on herännyt. Luulee että nukun.



Eikä tuo tiedä paljonko painan.

miksi naiset jotka ei saa orgasmia yhdynnässä ja siksi masturboivat, eivät sormeta itselleen orkkua yhdynnän aikana? Tuplakiihotus ja takuulla onnistuu.

Meillä on niin puhumaton suhde, ettei tosikaan. Oikeasti mä olen aika avoin ja puhelias ihminen, mutta mieheni kanssa en puhu juuri mitään enää nykyään - enkä oikeastaan enää edes näe mitään syytä sille, miksi hänelle mistään puhuisinkaan, eihän miestä tunnu edes kiinnostavan. Loppujen lopuksi mies ei tiedä mun elämästäni kodin seinien ulkopuolella juuri mitään - hän ei tiedä, mitä teen työkseni, missä työpaikkani sijaitsee, hän ei tunne kavereitani eikä tiedä, keiden kanssa vietän vapaa-aikaani. Ei hän ole koskaan näitä asioita edes kysynyt, ja jos häntä kerran niin paljon kiinnostaa, miksi kertoisinkaan.

Ja onhan niitä meidän keskinäiseen suhteeseenkin vaikuttavia asioita, joista miehellä ei ole mitään hajua. Mä olen salannut sen, etten saa orgasmia, viimeiset 3 vuotta. Samoin olen salannut masturbointini koko suhteemme ajan, 6 vuotta. Mies ei myöskään tiedä, etten ole halunnut seksiä hänen kanssaan enää aikoihin (harrastan sitä silti hänen kanssaan säännöllisesti), että fantasioin jatkuvasti muista miehistä, että pettäisin koska tahansa jos sopiva tilaisuus ja ehdokas tulisi vastaan, että syömishäiriöni ei todellakaan ole taaksejäänyttä elämää, etten ole poistanut hormonikierukkaa vaikka niin oli puhe (en halua tulla raskaaksi, vaikka mies haluaisi meille kolmannen lapsen).

mieheen. Omaa miestä kohtaan en tunne intohimoa vaan kumppanuutta, mies oli järkivalinta. Pettänyt olen 1000 kertaa ajatuksissa.

että nypin ja leikkaan säännöllisesti nenäkarvani, koska muuten ne tulisi nenästä ulos...