Missä koulussa on nykyään hyvän lapsen hyvä olla?
Järkytyksellä olen tuota SYK-keskustelua lukenut. Siitä huomaa, että ainakin pääkaupunkiseudulla koulut alkavat jakaantua yhtä enemmän ns. hyviin ja huonoihin. Hyvissä kouluissa on sitten omanlaisensa ilmapiiri, jossa ehkä kilpailu stressaa kovastikin lapsia/nuoria. Sitten taas huonommalla alueella hyvä oppilas voi olla outolintu, jota lähdetään kiusaamaan. Varsinkin pojat mainittiin tuossa toisessa ketjussa.
Missähän olisi nykyään sellaista tervettä kouluhenkeä, jossa saisi olla ihan rauhassa hyvä, mutta toisaalta ei sitten tarvitsisi jo alakoulussa stressata ja kilpailla muiden kanssa. Missä uskaltaisi olla siis hyvä ja toisaalta voisi vain kilpailla itsensä kanssa?
Kommentit (24)
Mitenkäs lapselle opetetaan tuommoiset hyvän itsetunnon aakkoset?
realiteetteja kuten: aina ei voi olla paras, aina ei ole kavereita, kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa voi toimia kohteliaasti, kun tyhmempi tulee vastaan, viisaampi väistää, ei kannata alentua kiusaajien kanssa samalle tasolle, olet hyvä juuri tuollaisena, jos muut kaverit hyppää kaivoon (lue:käyttää alkoholia/tupakkaa) ei kannata hypätä perässä) ja ennen kaikkea näyttämällä itse esimerkkiä.
Eikä se reipas mieli ja hyvä itsetuntokaan korvaa sitä, että luokassa ei ole yhtään kaveria.
Tosin kristillisistä kouluista minulla ei ole kokemusta, olisiko niissä jotenkin parempi henki kuin muissa.
Mutta näin yleisesti painotetuilla luokilla (esim. kaksikieliset luokat, kielikylpyluokat, matematiikkaluokat) lapsi ei joudu ihan niin helposti syrjityksi hyvän koulumenestyksen takia kuin tavallisilla luokilla valitettavasti löytyy.
Mä olen toiminut aina noin, mutta sen päivän jälkeen kun pojan isä lähti uuteen elämäänsä ei pojan itsetunto ole koskaan palannut takaisin. Perusturvallisuus kun hävisi elämästä yhdessä yössä, niin sen rakentaminen takaisin on pitkä, pitkä prosessi. Kenties jopa koko elämän kestävä prosessi, jos sekään riittää.
Ja se on sanottava, että lapset ovat tosi julmia ja on oikeasti aika järkyttävää olla hyljeksitty alakoulussa vaikka siksi, ettei joka välitunti halua hakata, potkia tai keskustella spermasta ja raiskauksesta.
Ongelmia on oikeasti sekä hyvissä että huonoissa kouluissa, ne ovat vaan erilaisia. Sellaisessa keskivertokoulussa olisi varmaan helpoin olla.
henkisesti kypsiä aikuisia ja toimivat koulunsa lasten parhaaksi. Valitettavasti näitä opeja on nykyään aika harvassa.
Sellaisissa kouluissa on hyvä olla, jossa opettajat ja rehtori ovat henkisesti kypsiä aikuisia ja toimivat koulunsa lasten parhaaksi.
Kyllä selvästi yritti tehdä parhaansa enkä vieläkään tiedä yhtään asiaa, jonka hän olisi tässä asiassa voinut tehdä paremmin. Mutta ei hänkään voinut pakottaa luokan muita oppilaita lapseni kaveriksi, joten lapseni joutui olemaan koulussa yksin. Meillä tilanne ratkesi välittömästi, kun lapsi meni yläkouluun matematiikkaluokalle. Siellä hänellä yhtäkkiä olikin monta kaveria.
sosiaalisista taidoista, saako kavereita vai ei. Jos on reilu, sopeutuu joukkoon (mutta ei mihin tahansa tyhmyyksiin), auttaa muita jotka eivät osaa niin hyvin jne. niin miksi ei saisi kavereita? ei kai se että on koulussa hyvä sinänsä sulje kavereita pois?
Eikä se reipas mieli ja hyvä itsetuntokaan korvaa sitä, että luokassa ei ole yhtään kaveria. Tosin kristillisistä kouluista minulla ei ole kokemusta, olisiko niissä jotenkin parempi henki kuin muissa. Mutta näin yleisesti painotetuilla luokilla (esim. kaksikieliset luokat, kielikylpyluokat, matematiikkaluokat) lapsi ei joudu ihan niin helposti syrjityksi hyvän koulumenestyksen takia kuin tavallisilla luokilla valitettavasti löytyy.
eliittikouluissa ja noissa painotetuissa (jotka yleensä ovat parempia kuin tavalliset) saattaa joutua syrjityksi jo ihan sen kilpailuhengen tai kateuden takia. Kristillisestä koulusta olen kuullut vaan pelkkää hyvää.
Paljon varmaan riippuu sen "hyvän" oppilaan sosiaalisista taidoista, saako kavereita vai ei. Jos on reilu, sopeutuu joukkoon (mutta ei mihin tahansa tyhmyyksiin), auttaa muita jotka eivät osaa niin hyvin jne. niin miksi ei saisi kavereita?
Mutta kyllä se vain monesti on niin, että jo pelkästään se, että osaa kaiken (vaikka sitä ei mitenkään erityisesti toisi esiin, tosin viittaa kyllä silloin kun kysytään) ja saa aina kokeista kymppejä, usein riittää siihen, että kaverit rupeavat syrjimään.
Omista kolmesta lapsestani syrjityksi joutui nimenomaan se, joka oli heistä selvästi sosiaalisesti lahjakkain. Mutta hän oli myös se kympin oppilas (muut eivät olleet), jolloin muiden auttaminen ja ystävällinen käytös eivät riittäneet mihinkään.
Toki tämä riippuu aina myös sattumasta. Jos luokassa on joku toinenkin yhtä hyvä, saattaa se auttaa kaverisuhteita merkittävästi, kun yksi ei joudukaan niin silmätikuksi.
eliittikouluissa ja noissa painotetuissa (jotka yleensä ovat parempia kuin tavalliset) saattaa joutua syrjityksi jo ihan sen kilpailuhengen tai kateuden takia.
Meillä on kokemusta yhdestä painotetusta luokasta yläkoulussa (matematiikka) ja yhdestä eliittilukiosta. Ja ainakin näissä ratkaisevaa oli juuri se, että luokalla oli monta muutakin tosi hyvää oppilasta. Kympin oppilas ei ollut enää mikään erikoinen silmätikku, vaan vain yksi luokan hyvistä oppilasta.
Mutta toki koulujen ja luokkien välillä voi olla suuriakin eroja, joten en voi sanoa mitään varmaan muista kouluista.
Paljon varmaan riippuu sen "hyvän" oppilaan sosiaalisista taidoista, saako kavereita vai ei. Jos on reilu, sopeutuu joukkoon (mutta ei mihin tahansa tyhmyyksiin), auttaa muita jotka eivät osaa niin hyvin jne. niin miksi ei saisi kavereita?
Mutta kyllä se vain monesti on niin, että jo pelkästään se, että osaa kaiken (vaikka sitä ei mitenkään erityisesti toisi esiin, tosin viittaa kyllä silloin kun kysytään) ja saa aina kokeista kymppejä, usein riittää siihen, että kaverit rupeavat syrjimään. Omista kolmesta lapsestani syrjityksi joutui nimenomaan se, joka oli heistä selvästi sosiaalisesti lahjakkain. Mutta hän oli myös se kympin oppilas (muut eivät olleet), jolloin muiden auttaminen ja ystävällinen käytös eivät riittäneet mihinkään. Toki tämä riippuu aina myös sattumasta. Jos luokassa on joku toinenkin yhtä hyvä, saattaa se auttaa kaverisuhteita merkittävästi, kun yksi ei joudukaan niin silmätikuksi.
että kympin oppilasta syrjitään ellei nyt itse tee niistä kympeistä isoa numeroa. Usein nuo "kympin oppilaat" ovat hyvin hanakasti kyselemässä muilta numeroita, ilmeisesti pelkona, että joku toinen on saanut enemmän pisteitä kuin itsellä vaikka kymppi olisikin tullut.
Tyttöni saa myös usein kymppejä muttei ehdi vastaamaan tuon toisen uteluihin kun on niin kiire
leikkimään kavereiden kanssa.
eliittikouluissa ja noissa painotetuissa (jotka yleensä ovat parempia kuin tavalliset) saattaa joutua syrjityksi jo ihan sen kilpailuhengen tai kateuden takia.
Meillä on kokemusta yhdestä painotetusta luokasta yläkoulussa (matematiikka) ja yhdestä eliittilukiosta. Ja ainakin näissä ratkaisevaa oli juuri se, että luokalla oli monta muutakin tosi hyvää oppilasta. Kympin oppilas ei ollut enää mikään erikoinen silmätikku, vaan vain yksi luokan hyvistä oppilasta. Mutta toki koulujen ja luokkien välillä voi olla suuriakin eroja, joten en voi sanoa mitään varmaan muista kouluista.
ei ole kokemusta muusta.
en usko, että kympin oppilasta syrjitään ellei nyt itse tee niistä kympeistä isoa numeroa.
He kyllä huomaavat tosi nopeasti, että on parasta olla hiiren hiljaa omista numeroistaan. Mutta valitettavan usein opettajat kertovat ne parhaat numerot koko luokalle. Ja kyllähän ne muut oppilaat huomaavat sen, kuka osaa tunneilla vastata kaikkein vaikeimpiin kysymyksiin.
Toki poikkeuksiakin aina on.
että kympin oppilasta syrjitään ellei nyt itse tee niistä kympeistä isoa numeroa. Usein nuo "kympin oppilaat" ovat hyvin hanakasti kyselemässä muilta numeroita, ilmeisesti pelkona, että joku toinen on saanut enemmän pisteitä kuin itsellä vaikka kymppi olisikin tullut.Tyttöni saa myös usein kymppejä muttei ehdi vastaamaan tuon toisen uteluihin kun on niin kiire
leikkimään kavereiden kanssa.
Mä olin se kympin oppilas itse yläasteella ja päädyin silmätikuksi. Ikinä yhtään ainutta kertaa en muista kysyneeni muiden numeroita tai kertoneeni omaani, jos joku ei kysynyt. Eikä niitä numeroita pahemmin tarvinnut huudella, kun opettajat toisinaan mainitsivat, joskus vieruskaveri näki paperista ja viimeistään kevätjuhlassa pystyi päättelemään paljon, kun sain koulun parhaan oppilaan stipendin.
Syrjityksi pääsi jo sillä, että viittasi tunnilla. Eikä juossut ryyppäämässä luokkakavereiden kanssa eikä keskustellut maanantaiaamuisin viikonlopun kännäämisistä eikä tiistaiaamusta lähtien suunnitellut mihin mennään seuraavaksi ja mistä saisi viinaa.
Oli mullakin oma kaveripiirini pitkään, jossa ei tarvinnut em. harrastaa, mutta kun se hajosi paikkakunnalta muuttamisten vuoksi, jäinkin yksin silmätikuksi.
yläkoulut ja ainakin lukiothan ovat nykyään kaikki luokattomia ja kurssimuotoisia. Tuskin kukaan enää joutuu silmätikuksi, koska eihän ainakaan isommissa lukioissa oppilaat edes tunne toisiaan kun kaverit saattaa vaihtua joka tunti riippuen kurssivalinnoista.
Järkytyksellä olen tuota SYK-keskustelua lukenut. Siitä huomaa, että ainakin pääkaupunkiseudulla koulut alkavat jakaantua yhtä enemmän ns. hyviin ja huonoihin.
Kannattaa siis äänestää Kokoomusta jatkossakin!
en usko, että kympin oppilasta syrjitään ellei nyt itse tee niistä kympeistä isoa numeroa.
He kyllä huomaavat tosi nopeasti, että on parasta olla hiiren hiljaa omista numeroistaan. Mutta valitettavan usein opettajat kertovat ne parhaat numerot koko luokalle. Ja kyllähän ne muut oppilaat huomaavat sen, kuka osaa tunneilla vastata kaikkein vaikeimpiin kysymyksiin. Toki poikkeuksiakin aina on.
vaikea uskoa, että opettajat enää nykyaikana kertoisivat ne parhaat numerot koko luokalle.
En ole koskaan kuulllutkaan, että noin toimittaisi, ehkä tosiaan jossain SYKissä.
Olisihan se epäreilua jo siinäkin mielessä, että tavisluokkiin on integroitu erityisoppilaita joilla on ihan erilaiset oppimisedellytykset.
Monella ala-asteella ei anneta aluksi edes numeroarvosteluja, että vältyttäisi tuolta tarpeettomalta kilpailulta.
lapselle hyvän itsetunnon aakkoset ja se, että ei tarvitse eikä kannata olla laumasielu vaan voi ja saa käyttää omia aivojaan.