Missä koulussa on nykyään hyvän lapsen hyvä olla?
Järkytyksellä olen tuota SYK-keskustelua lukenut. Siitä huomaa, että ainakin pääkaupunkiseudulla koulut alkavat jakaantua yhtä enemmän ns. hyviin ja huonoihin. Hyvissä kouluissa on sitten omanlaisensa ilmapiiri, jossa ehkä kilpailu stressaa kovastikin lapsia/nuoria. Sitten taas huonommalla alueella hyvä oppilas voi olla outolintu, jota lähdetään kiusaamaan. Varsinkin pojat mainittiin tuossa toisessa ketjussa.
Missähän olisi nykyään sellaista tervettä kouluhenkeä, jossa saisi olla ihan rauhassa hyvä, mutta toisaalta ei sitten tarvitsisi jo alakoulussa stressata ja kilpailla muiden kanssa. Missä uskaltaisi olla siis hyvä ja toisaalta voisi vain kilpailla itsensä kanssa?
Kommentit (24)
Tuossa Pekan jutussa siis opettaja pyysi Pekkaa arvaamaan koenumeron ennen kuin Pekka oli saanut nähdä koepaperiaan.
Ja niissähän asuinalueen sosiaalinen rakenne vaikuttaa kovasti siihen koulun "hyvyyteen". Toinen tärkeä seilla asuinalueen lisäksi on opettajanhuoneen tunnelma, joka näkyy oppilaiden viihtyvyydessä. Kivassa koulussa opettajat kouluttautuvat ja kehittävät kouluympäristöä ja työtään ja ovat muodollisesti päteviä. Työsuhteet ovat pysyviä ja sairaslomia ei ole kovin paljoa (=stressilomia). Oppilaat osallistuvat yhteisten asioiden suunnitteluun jne. "Huonollakin" alueella koulu voi olla hyvä oppimistulosten suhteen.
Kristillisistä kouluista mulla ei ole yhtä hyvää kuvaa kuin muutamilla vastaajilla. Ehkä oppilaiden perheissä ja henkilökunnassa on keskimäärin enemmän ahdasmieliset asenteet ja ongelmat helposti lakaistaan maton alle. Oppimisvaikeuksiin ja psyykkisiin ongelmiin ei puututa tarmokkasti riittävän varhain. Kristilliset työyhteisöthän ovat usein myös työpaikkakiusaamisessa omaa luokkaansa...
missä tuollainen koulu on. Aika kamalta kuulostaa. Toivottavasti on vain surullinen poikkeustapaus.
Opettaja saattaa myös kertoa koko luokalle, että kokeessa olleen esseen maksimipistemäärä oli 8, mutta Maijan essee oli niin erinomainen, että hän antoi siitä 9 pistettä.
Tai opettaja pyytää muutaman muun luokan oppilaan kuulleen Pekkaa arvaamaan, minkä numeron hän sai. Pekka (joka saa lähes aina kokeista kympin) yrittää sitten olla vaatimaton ja arvaa: "yhdeksän". "Väärin", sanoo opettaja, "arvaa uudelleen!" Ja tätä sitten jatkuu niin kauan, kunnes Pekka sanoo sen kympin. Voiko sen pahemmin oppilasta enää nöyryyttää luokkakavereiden silmien edessä?
Nämä molemmat tapaukset ovat lapseni luokalta yläasteelta viimeisen kahden vuoden ajalta. Onneksi oma lapseni ei ollut se Pekka.