Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko hullu? Pahoinpitelijän jälkeen?
10.09.2023 |
Seurustelin 4 vuotta ihmisen kanssa joka alisti, haukkui, teetätti töitä ja "koulutti".
Myös löi, huusi ja piti mykkäkoulua. Oli impulssinen.
Yritin kaikin keinoin olla hyvä ja miellyttävä kumppani.
Enää ei ollut omaa ääntä ja "sekosin" lopulta.
Tein itsestäni hullun jotta pääsisin siitä eroon. Itkin ja haukuin. Ärsytin tahallani. Tein kaikkeni että lähtee menemään.
Lopulta kun lähti sanomatta mitään ja löysi uuden hän ei enää ollut missään yhteyksissä ja haukkui minua häiriköinnistä koska laitoin viestejä jossa halusin tietää miksi kohteli minua niin huonosti.
En vain kestänyt enää sitä taakkaa. Romahdin ja kaikki oli kadonnut elämästäni tuossa ajassa.
Se oli kamalaa.
Edelleen toivun. Ja minä olen se hullu ex.
Kommentit (13)
Tsemppistä kirjoitti:
Se on ihan normaalia. Oletko katsonut elokuvan Nainen junassa. Katsopa se!
Ai on? Täytyy katsoa.
Jotenkin vain meni vintti pimeäksi. Halusin oikeutta.
Olin niin pahassa ahdingossa pitkän aikaa, että syvän masennuksen jälkeen nousin järkyttävän vihaisena ylös ja aloin sitten kunnolla sekoilemaan. Oikein haistatin kunnolla.
Olen siis muuten todella kiltti ja mukava lähtökohtaisesti. Sitten vain naksahti lopulta.
En siis muuta kun viesteillä yrittänyt pyytää vastauksia. Mutta muuten en ole mitään tehnyt hänelle. Ei minusta ole muuhun mutta tuokin sai jo aikaan sen että olen epävakaan oloinen kun itken menneistä asioista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ja jaksamista aloittajalle! Ja muista, et ole mikään hullu. Yritä levätä ja kerätä voimia. Ole itsellesi armollinen. Ajattele itseäsi. Ja keskity toipumiseen.
Kuulostaa kauhean hyvältä, että pääsit eroon siitä. Onneksi selvisit! Älä ota enää tuollaisia tyyppejä elämääsi. Tulee Parempi aika vielä. Kun odottelee ja tutkiskelee maapalloa ja elämää. Valoa.
No mitä helevettiä te elättä ihmisten kanssa, jos hommasta ei tule mitään kun kemiat on liian erilaiset? Sinkkuna on ihana vapaus.
Ei enää koskaan moisia ihmisiä elämääni. Se oli todella kamalaa. Siihen tottui ja sitten vaan luhistuin.
Siinä oli proseseja. Välillä tuntui todella epätoivoiselta.
Näen painajaisia usein.
Se oli "rakkauden" ja kylmän vaihtelua jatkuvaan.
Se antoi toivoa ja taas matto vedettiin alta.
En oikein osaa kuvailla sitä kaikkea. Puolet olen unohtanut.
Sitten vain oli pakko "räjähtää" että pääsen pois oikeasti. En enää välittänyt ja silti halusin tietää mitä tapahtui. Hämmennys, suru, yksinäisyys, vapauden ilo ja helpotus. Kaikki tuo on ollut vaihtelevaa.
Onneksi pääsin pois mutta oli se vaikea jakso elämässä.
Nykyään olen yksin enkä halua mitään miehiä, en minkäänlaista suhdetta.
Ehkä joskus toivun mutta kyllä tuo oli liikaa ja kaikki tapahtui niin salakavalasti vaikkakin kuitenkin niin dynaamisesti. Ihan sekavaa se oli eikä enää oikein pysynyt perässä.
Hän uhkaili ja syytti minua kaikesta. Se oli aivan kestämätöntä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi pääsit eroon. Voit suorastaan onnitella itseäsi että noin nerokkasti sait sen hirviön lähtemään.
Hyvä sinä.
Nyt vaan hoidat itseäsi. Hae apua asian käsittelemiseen.
Sillä ei ole mitään väliä jos ex pitää sinua hulluna. Sinä olet selviytyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista.
Ei sinun pidä ajatella, että olet hullu koska reagoit kaltoinkohteluun. Normaali reaktio epänormaaliin tilanteeseen.
Suosittelisin keskusteluapua, sillä olet varmasti traumatisoitunut vuosien pahoinpitelyn jälkeen.
Aurinko paistaa vielä sinullekin, kaikkea hyvää!
Miksi naiset alistuu tuollaiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olet kyllä vähän hullu kun olet päässyt eroon ja vielä viestittelet perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Se on ihan normaalia. Oletko katsonut elokuvan Nainen junassa. Katsopa se!