Lue keskustelun säännöt.
Muutun ihan masentuneeksi aina jos olen kiinnostunut jostain miehestä. Mikä neuvoksi?
09.09.2023 |
Olen ollut sinkku lähes 10 vuotta, mutta olen sinä aikana muutaman kerran tapaillut lyhyesti joitain miehiä. Huomasin silloin nuorempana, että tapaillessani jotain miestä ylianalysoin kaikkia hänen eleitä ja viestejä yms, vaikka jälkeenpäin olen sitten yleensä tajunnut etten edes ollut hänestä niin kiinnostunut. Kaikki päivät kuluivat siihen että odotin yhteydenottoa tältä mieheltä ja jos sitä ei kuulunut tai kuului jotenkin lyhyesti, niin olin aivan maansa myynyt enkä pystynyt keskittymään mihinkään. Siis oma elämäni meni oikeasti täysin pilalle silloin eikä minua kiinnostanut tehdä yhtään mitään.
Olin tietoisesti ilman mitään miesjuttuja muutaman vuoden enkä tavannut ketään miehiä missään. Silloin olin onnellisempi kuin koskaan ja oli todella kevyt olo kun ei tarvinnut miettiä miksei joku mies ole enää kiinnostunut tai miksei hänestä kuulu mitään. Nyt kuitenkin ajauduin ihan uusiin ympyröihin elämässäni enkä voi välttää uusien ihmisten tapaamista, joihin kuuluu myös miehiä. Heti alkoi sellainen tilanne jossa eräs mies on viestitellyt minulle ja välillämme on ollut läheisyyttä. Tekee mieli vain paeta enkä haluaisi sekaantua kehenkään enää ollenkaan, mutta silti vaivaan päätäni sillä miksei hänestä välillä kuulu mitään tai onko hän kuitenkaan minusta kiinnostunut. Tämä on todella typerää ja luulin jo kasvaneeni yli tämmöisestä.
Mikä neuvoksi? Pitääkö minun tosiaan eristäytyä koko loppuelämäksi etten vahingossakaan tutustu kehenkään? Tiedän että vanhempani ovat lapsena olleet etäisiä eikä minulla ole ollut isää yms. En tiedä voiko sellainen selittää tämän käytökseni, mutta eihän tästä voi muita syyttää kuin itseäni.
Kommentit (5)
Yksi selitys voi piillä lapsuudenkokemuksissasi mutta oletko miettinyt sitä, oletko oikeasti halunnut tapailla näitä miehiä? Joskus ihminen saattaa tiedostamattaan "psyykata" itsensä kiinnostumaan jostakusta, vaikka oikeasti viihtyisi ja voisi sinkkuna paremmin. Onhan meille syötetty lapsesta saakka sitä tarinaa, että vain parisuhteessa voi olla onnellinen ja sinkkujen keskeinen (ainoa?) elämänsisältö tulee olla pariutuminen. Mieli alkaa sitten harata vastaan mm. sillä, että tunnet olosi onnettomaksi ja epävarmaksi miestä tapaillessasi. Voisi sanoa, että se on varoitus siitä, että olet menossa väärään suuntaan.
Tämä on tietysti pelkkää keittiöpsykologisointia mutta tuli mieleen mainita asiasta, koska olen itse kärsinyt nuorena tästä kuviosta. Enkä valitettavasti ole ainoa. Joskus oma itsetuntemus on niin hautautunut ympäristöstä tulevien viestien ja ehdollistamisen alle, että sen esiin kaivaminen ottaa aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti tuo johtuu juuri siitä ettet ole ollut itse kiinnostunut näistä henkilöistä, vaan ainoastaan koukussa siihen että he antavat sinulle huomiota. Silloin se huomion loppuminen tai väheneminen tuntuu todella raastavalta.
Mulla sama että alkaa tunteet heitteillä pahasti kun alan suhteeseen. Mutta olen silti parisuhteessa ja kumppanini ymmärtää, mutta aika raskasta on. Säälin häntä..Käyn kyllä terapiassa mutta silti. Mun lapsuus on ollut turvaton ja vanhemmat "Kylmiä." . Siitä kai johtuu. Mutta en minä halua heitäkään aina syytellä. Ehkä olen vain sekopää. Sinkkuna ollessa mielialat ei juuri heittele.
Se johtuu juurikin tuosta lapsuuden perheestä. Tunnen vastaavanlaisia tapauksia. Hyväksyntää pitää hakea koko elämän ajan koska sitä ei lapsena ole tullut varsinkaan omien vanhempien taholta.