Onko sinulla hyvä itsetunto ja miten se ilmenee?
Minulla taitaa olla ihan hyvä. En välitä, vaikka olisin meikittä ja hiukset huonosti ja tapaisin jonkun tutun sattumalta. En myöskään häkelly kritiikistä. Uskallan myös puhua isonkin joukon edessä. Myönnän myös avoimesti, että olen huono laittamaan ruokaa.
Vanhempani eivät olleet täydellisiä, mutta he kannustivat minua esim. koulunkäynnissä. Siitä se ehkä johtuu.
Entä te?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Ei. Ihan pska.
No miten se ilmenee ja mistä se johtuu? Ap
Siinä mielessä kyllä, että pystyn tarkastelemaan itseäni kriittisesti ja hyväksymään, että kehitettävää on. Toisaalta myös huomaan ettei kaikki kohtaamani kritiikki ole aiheellista ja pystyn erittelemään oman mielipiteeni tarkoituksella lannistavaksi tarkoitetusta kommentoinnista.
Se on parantunut vuosien saatossa, kun elämä on kantanut. Nuorena olin huolissani vähän kaikesta tulevaisuuteen liittyvästä. Saanko tyttöystävän, pääsenkö opiskelemaan haluamaani alaa, saanko töitä, pysynkö terveenä tai kestävätkö ystävyyssuhteeni.
Kun mikään peloistani ei ole toteutunut, niin tottahan se on itsetuntoa vahvistanut.
On.
Ilmenee siten, että olen pannut useaa Suomen eturivin missiä ja sometähteä.
Muista naisista en ole lukua pitänyt mutta bodycountti on lähellä nelinumeroista lukua.
Itse olen ns. tavis mies.
M40
Vierailija kirjoitti:
On.
Ilmenee siten, että olen pannut useaa Suomen eturivin missiä ja sometähteä.
Muista naisista en ole lukua pitänyt mutta bodycountti on lähellä nelinumeroista lukua.
Itse olen ns. tavis mies.M40
Alemman tason mies siis
No ei ole.
Kyllä mä pystyn ilman meikkiä hiukset laittamatta menemään ulos.
Huono itsetunto ilmenee ihmissuhteissa ja työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Ihan pska.
No miten se ilmenee ja mistä se johtuu? Ap
No. En saanut nuorena koskaan poikaystävää, pojat haukkuivat. Olen alkoholistiperheestä, en muista että mua olisi kannustettu missään. Otin ekan kumppanin jonka sain, petti ainakin kahdesti ja ihaili ääneen kauniimpia naisia. Erosin 10v sitten, enkä ole kelvannut kenellekään vaikka deittipalstat koluttu läpi. En jaksa kysellä kavereita minnekkään jos kerran ovat esim peruneet. On koko ajan ulkopuolinen olo.
Hyvä se on. Äänestelen Kokoomusta.
No ei tod. ole hyvää itsetuntoa. Hyvin se on elämän varrella poljettu maanrakoon, kiitos tälle varsinkin peruskouluajan - "hyvin" hoidettiin kiusaamistilanteet ja turvattiin turvallinen koulupäivä. Not.
Huono, lähes olematon itsetunto ilmenee tätä nykyä erinomaisen hyvin ihmissuhteissa sekä työelämässä. Lähinnä siinä, etten todellakaan usko ihmisten minulle antamia positiivisia palautteita ja kehuja. Ensimmäinen ajatus kun on, että v*ttuiletkos. Omia tekemisiä en arvosta ollenkaan, joten en koe ansainneeni kehuja.
Sen sijaan huono itsetuntoni nyt ei mitenkään korreloi ulkonäköni kanssa eli todellakin voin liikkua meikeittä missä vaan, jopa työpaikalla, ja vaikka bad hair päivinä, koska kaiken pelastaa näppät nutturat ja kuulakas iho tummine kulmineen ja ripsineen syntymälahjana.
Ilmenee siten etten piittaa mitä muut ajattelee. Ei tarvitse katsoa peiliin astuakseen ovesta ulos. Hyväksyn itseni sellaisena kun olen. Rupsahtaminen ei haittaa. En vertaile muihin.
Tunsin joskus henkilön, jonka makuun "hyvä itsetunto" olisi sitä, että ihminen varauksetta kehuu itseään ja hieman pullistelee tyhjääkin siinä samalla.
Tietysti jätin sanomatta, että minusta kyllä juuri pullistelijoilla ja muiden lytistäjillä on se huono itsetunto. Hyväitsetuntoinen on sinut vahvuuksiensa ja ei-niin-vahvuuksiensa kanssa, voi pitää ensimmäiset usein omanakin tietona, kehua sen sijaan vaikka mielestään kehut ansaitsevia muita ihmisiä, voi sanoa ihan suoraan ettei ole yhtään hyvä jossakin asiassa eikä nyt niin kiinnostanutkaan olemaan...
Ei. Ihan pska.