Mistä motivaatio elämäntapamuutokseen?

Nyt on helpompi aloittaa muutos, kun painoa ei ole vielä enempää.

Motivaatio tulee omista aivoistasi. Niin kauan kuin itse pidät itseäsi hyvänä sellaisena kuin olet, ei tietenkään tapahdu mitään.

Helpoin tapa on lakata napostelemasta. Syö mitä haluat, mutta vain kolmesti päivässä. Kun totut siihen, voit vähentää sokerit ja muut huonommat jutut hissukseen.

Se pitää vaan alottaa, ei siihe oo mitää koppaskonsteja. Se alku on aina vaikee mutta siitä se lähtee sitte luonnistuu ja alat huomaamaan että täähä on oikeestaa aika kivaa!!!!

No mulla auttoi niinkin radikaalit jutut kuin avioero ja siihen samaan syssyyn vielä potkut töistä. Muutin omakotitalosta takaisin kerrostaloon, eikä mulla ollut enää muuta tekemistä iltaisin ja viikonloppuisin kuin käydä salilla ja muuten liikkumassa. Samalla ruokavaliokin sitten koheni vähän kuin luonnostaan. Työttömänä oli tietty sitten aikaa entisestään liikkua ja tehdä terveellistä kotiruokaa

Laihduin lopulta 20 kiloa (lähtöpaino muutama kilo vähempi kuin sulla ja pituus samoin muutaman sentin vähemmän). Töihinkin pääsin aikanaan, mutta elintavat jäi eli liikun edelleen lähes joka päivä ja syön terveellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Helpoin tapa on lakata napostelemasta. Syö mitä haluat, mutta vain kolmesti päivässä. Kun totut siihen, voit vähentää sokerit ja muut huonommat jutut hissukseen.

Entä se motivaatio?

Ero, ihastuminen, rakkaus. Siinä muutama motivaatiotekijä. Kaksi ensimmäistä koettu eri elämänvaiheissa tosin.

Huh. Oletkohan sokeutunut painollesi? Olet, pituudesta riippuen, joko erittäin tai sairaalloisen lihava. Ei kannata uskotella olevansa "perusterve", ne ylipainon haitat hiipivät pikkuhiljaa ja tekevät ensin pitkään piilossa tuhojaan. Ehkä perusteellinen terveystarkastus antaisi motivaatiota?

Vierailija kirjoitti:

Huh. Oletkohan sokeutunut painollesi? Olet, pituudesta riippuen, joko erittäin tai sairaalloisen lihava. Ei kannata uskotella olevansa "perusterve", ne ylipainon haitat hiipivät pikkuhiljaa ja tekevät ensin pitkään piilossa tuhojaan. Ehkä perusteellinen terveystarkastus antaisi motivaatiota?

Mulle auttoi juurikin tämä terveystarkastus. Ystävät ei koskaan kommentoinut painoa ja liu'uin nopeasti kehopositiivisuuteen että olen hyvä juuri tämmöisenä. Joinain päivinä kun mietin että aika inha kun maha tursuaa mutta katselin somessa kuinka lihavammat naiset puhui oman kehon hyväksymisestä

Terveystarkastuksessa sitten tuli maininta että olisi hyvä pudottaa painoa, ensimmäinen ajatus oli että kuinka kehtaa! Mutta se herätti, aloitin muutoksen pikkuhiljaa ruokavaliolla yms. Joskus se vaatii ulkopuolisen apua.

Ystävilleni kun mainitsin että tullut vähän tätä painoa. "Njääh, eikä oo". Vieläkin ärsyttää näin normaalipainoisena nuo valehtelut. Tosiystävä kannustaa eikä valehtele ja antaa vinkkejä parempaan elämään

Mitään muutosta, varsinkaan isoja ja merkityksellisiä, ei kannata jättää pelkästään motivaation varaan. Motivaatio on häilyvä, se vaihtelee oman olon ja elämäntilanteen mukana.

Rehellinen itsekuri on se, mikä kantaa eteenpäin. Se ei tietysti ole helppoa ja vaatii sen, että kun päätös muutoksesta on tehty, siinä pysytään. Vaikka ei huvittaisi ja jaksaisi, ja uskottelisi itselleen, että no huomenna sitten. Mutta se huominen vaihtuu aina seuraavaan ja ennen pitkään ollaan vanhoissa tavoissa, kun se motivaatio ei enää olekaan riittävästi jatkamaan eteenpäin.

Jos se olis helppoa, niin kaikki olis jo tehnyt sen. Mutta loppujen lopuksi, se on sen arvoista ja paljon palkitsevampaa, kun on jaksanut tehdä oikeita päätöksiä itseään varten, myös niinä vaikeina hetkinä.

Sekoitat ehkä nyt motivaation ja tunteet. Se että ulkonäön osalta hyväksyt itsesi, on todella hyvä juttu, joten tunnetasolla et koe muutostarvetta. Melko korkea painosi on kuitenkin herättänyt sinussa juuri tuon motivaation laihduttaa terveysperusteisesti. Siihen kannattaa nyt tarttua asiallisen rauhallisesti ja panna asia kuntoon. Sinulla on siihen hyvät mahdollisuudet, kun et ole missään painopaniikissa, vaan voit toimia rationaalisesti.